keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Korjaa!


Luontoa mahdollisimman vähän kuormittava, sekä muutenkin kestävän kehityksen periaatteen mukainen pukeutuminen on nykyään paljon pinnalla ollut aihe. Kirpputorishoppailu on noussut aivan uuteen valokeilaan, ja käytettyjen vaatteiden myynnin ja ostamisen suosio on nostanut päätään. On mielestäni tosi hienoa, että nykyään yhä useampi pohtii vaatetta ostaessaan myös sen alkuperää, kestävyyttä ja ostohetkellä jopa pysähtyy kokonaan, ''Tarvitsenko minä oikeastaan tätä ollenkaan?''
Se, että ostaa vähemmän uutta, ja suosii käytettyä sekä kiinnittää huomiota materiaaliin, on jo suuri askel, mutta ei pidä unohtaa, että myös vaatteen käyttöiällä on suuri vaikutus jätteeksi päätyvän tekstiilin määrään.

Vaatteen käyttöiän pidentäminen

Huhtikuussa kirjoittamani Tiedä mistä maksat -postaus saa nyt vähän jatkoa, vähän samaan kategoriaan liittyvällä jutulla. Aiheena tällä kertaa on siis vaatteen tai asusteen käyttöiän pidentäminen ja vähän vinkkejäni siihen liittyen.
Tässä on muutamia havainnoillistavia, ihan konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka vaate tai asuste voi pois heitetyksi tulemisen sijaan saada vielä monta käyttökertaa lisää.


Suosikkiyöhousuni olivat olleet niin kovassa käytössä, että niiden polvet repesivät. Housujen kangas on kuitenkin yhä aivan moitteettomassa kunnossa, joten nappasin tilkkulaatikosta räikeän pinkin kankaanpalan, ja ompelin polviin paikat, yksinkertaisesti sik-sak -ompeleella. Se vei aikaa joitain minuutteja, ja nyt voin taas käyttää näitä maailman parhaita yöhousujani, toivottavasti vielä monta vuotta. 
Vaatteisiin ommellut paikat voi mielestäni ihan tarkoituksellakin tehdä näkyviksi huomionkiinnittäjiksi. Ne ovat paitsi persoonallinen yksityiskohta, myös kertovat omalla tavallaan vaatteen kantajan arvoista ja vaatteen ''tarinasta''.


Paavon kurapuku oli jo aika.. sanotaan nyt, että elämää nähnyt. Olin jo aikeissa ostaa uutta ja kävin eläintarvikeliikkeessäkin katsomassa uusia pukuja. Kuten ainakin koiranomistajat varmasti ovat huomanneet, tällaisten pukujen hinnat eivät ole ihan mitään taskurahoja. Pienenkin koiran peruslaadukkaasta kurapuvusta saa maksaa vähintään 30 euroa, useimmista jopa yli 50 euroa.

Sitten aloin miettiä: Miksi tarkalleen ottaen edes olin ostamassa uutta, sillä tiesin kyllä mikä vanhassa on vialla. Tiesin myös, että nämä viat ovat korjattavissa. Korjasin siis kaikki kurapuvun revenneet lahjeresorit, jotka ennen päästivät tosi paljon vettä ja hiekkaa Paavon tassuhin. Tämä hoitui yksinkertaisesti ompelemalla koneella yhdet muutaman sentin suorat ompeleet jokaiseen lahkeeseen. Lisäksi korjasin kankaassa mahan kohdalla olleen repeämän, joka oli toinen syypää Paavon turkin kuraantumiseen puvun pitämisestä huolimatta. Kiristyskuminauhat olivat venähtäneet, ja roikkuivat melkein maassa asti. Katkaisin ne reilusti lyhyemmäksi, ja solmin uudelleen.


Huonosti kiinni pysyvään vetoketjuun ompelin vielä söpön stopparin: Kuminauhalenkin ja napin, johon kuminaha kiinnitetään. Nyt muuten pysyy vetskari kiinni, ja Paavon kurapuku pääsee vielä monelle lenkille mukaan!


Viime talvena jo aikansa eläneen näköinen huopatakkini sai uuden elämän. Ompelin sen useamman repsottavan ja tipahtaneen napin uudelleen, katkoin pienet langanpätkät, siistin sen perusteellisesti teippiharjalla ja muutamat nyppykohdat siistin nyppykoneella. Takista tuli ihan kuin uusi!


Mikäli vaate ei ole kiireellisesti korjattava, kannattaa laittaa se odottelemaan esimerkiksi johonkin pussiin niin, että sinne kertyy muutakin korjattavaa. Sitten jonain tylsänä hetkenä on mukava istahtaa ja korjata kaikki korjattava kerralla, - ja saada monta ''uutta'' vaatetta! Näin korjaukseen kuluva aika per vaate/asuste lyhenee entisestään. 

Minun viime kerran korjauskasaani kuului muun muassa..
.. vaatteita, joissa oli irronneita/repsottavia nappeja,

Nappien ompelu on mielestäni täydellinen esimerkki sellaisesta perustaidosta, jonka ihan jokaisen tulisi taitaa. Joskus kuulin mielenkiintoisen ajatuksen siitä, mitä on kestävä kehitys. Se ei välttämättä tarkoita ainoastaan sitä, miksi se yleensä mielletään: materiaalin käyttämistä uudelleen, kun se ei enää palvele edellisessä käyttötarkoituksessaan. Kestävän kehityksen voidaan ajatella olevan sellaisen perustaidon osaamista, joka tukee kaikenlaista kierrätystä, korjausta ja uudelleen käyttöä.

Olenpa joitain kertoja löytänyt kirpputoreilta aivan täydellisessä kunnossa olevia, jopa käyttämättömän näköisiä kauluspaitoja, joista on tippunut yksi nappi. Silloin herää kysymys, voiko oikeasti olla niin, että joku on heittänyt vaatteen pois vain napin tippumisen takia. Toisaalta, hyvä meille, jotka jaksamme nähdä pienen, siis todellakin pienen, vaiva napin uudelleen ompelemisessa :D Pääasia kuitenkin on, että käyttökelpoisen tai vain pienen korjauksen vaativan vaatteen kierrättää eikä heitä sitä roskiin, jos ei sitä itse jaksa korjata. Hyvän kankaan, vaatteen tai asusteen heittäminen kirjaimellisesti roskiin on mielestäni se kaikkein suurin vääryys, sillä se ei edes tarjoa sille uutta mahdollisuutta.


Ensi kerralla kirpputorille mennessäni etsin kierrätyskeskuksen valtavasta nappilaatikosta (10€/kg hinnalla) yhteen ihanan väriseen villatakkiini uudet napit. En tykännyt yhtään takissa alunperin olleista napeista, joiden takia muuten aivan ihana takki jäi usein valitsematta asuun ja sen myötä ihan käyttämättä. Myös tällaisella pienellä tuunauksella voi saada vaatteesta ihan erinäköisen ja jälleen itselle mieluisen.


..  ja pellavapaidan, jonka olkasaumassa oli noin sentin pituinen repeämä,


.. ja pyyhkeiden ripustuslenkkejä, jotka tosi usein (ennemmin tai myöhemmin) katkeavat,

.. ja muuten erinomaisen alustopin, jonka helman sauma oli revennyt pieneltä matkalta,

Paidan helman sauman uudelleen ompelu voi kuulostaa suurelta vaivannäöltä, mutta todellisuudessa on kaikkea muuta. Laita vain oikeanväriset langat koneeseen, säädä ommel halutunlaiseksi ja surauta yksi sauma. (Tämä vie aikaa noin 5 minuuttia, ehkä jopa vähemmän.)


.. ja kauppakassin, jonka toisen kahvan sauma oli pikkuhiljaa purkautunut, ja sitten pettänyt kesken kauppareissun. Pieni korjaus, ja nyt kassi on taas viikottaisessa käytössä jokaisella kauppareissulla.


Kuten huomaatte, useimmiten tällaisissa korjauksissa on kyse vain pienistä toimenpiteistä, jotka on tehtävä saadakseen vaatteet/asusteet jälleen käyttöön. Ne vaativat vain vähän viitseliäisyyttä ja tuumasta toimeen tarttumista, mihin ihan kuka tahansa pystyy. 

Haastan sinut kokeilemaan joskus, miten palkitsevaa onkaan pienellä työllä saada jälleen ''viallinen'' vaate käyttökelpoiseksi. Säästät rahaa, luontoa ja kaiken lisäksi esimerkiksi itse uudelleen ommellut napit tai saumat yleensä kestävät huomattavasti kauemmin kuin yksikään vaatteessa valmiiksi ollut! 

tiistai 30. joulukuuta 2014

Kotitekoiset kasvishampparit


Loman ensimmäisinä päivinä päätin toteuttaa jo pitkään mielessäni olleen vision kotitekoisista hamppareista. Päivitin instagramiin kuvan annoksesta, ja joku sieltä kysäisi ohjetta tekemiimme hampurilaisiin. Joten, täältä tulee.. :)



HAMPURILAISET

Hampurilaisen täytteeksi tuli 
  • Pannulla lämmitetty ananassiivu (mielellään tuore-ananasta)
  • Homejuustosiivu
  • Juustoviipale (sulate -tai tavallinen)
  • Paistettu kananmuna
  • Kasvispihvi
  • Luomumajoneesia

Hampurilaissämpylöinä käytimme Moilas-gluteenittomia aamiaissämpylöitä, jotka sopivat tähän tarkoitukseen mainiosti. Kyseiset sämpylät kuuluvat monen ruokakaupan valikoimaan, löytyvät pakastealtaasta. Gluteenittomien leipien hintoihin suhteuttaen pakkauksen hinta on mielestäni kohtuullinen.
Otin sämpylät sulamaan pöydälle jo hyvissä ajoin ennen ruuanlaittoa, ja vähän ennen tarjoilua paistoin niitä pannulla pienessä määrässä voita. 

Kasvispihvit tein Gluteeniton maailma kolmen viljan kasvispihviaineksesta, joka on siis sekä gluteeniton että luomu. Useimmiten tulisi tietysti edullisemmaksi tehdä pihvit itse, mutta tämän kasvispihviaineksen helppouteen, nopeuteen ja myös raaka-aineiden puhtauteen vedoten voin sitä lämpimästi suositella. Hintaa kasvispihviaineksella on (ostopaikasta riippuen) noin 2,70€ 
Lisäsin taikinaan extrana vielä yhden kananmunan sekä kolme porkkanaa raastettuna. Paistoin aika ohuehkoja pihvejä, jotta ne valmistuisivat nopeammin. 
Pihveistä tuli tosi hyviä! Niitä riitti loistavasti meidän kaikkien kuuden hampurilaisiin sekä vielä santsikierroksen hampurilaisiin ja niitä jopa riitti seuraavalle päivälle. 



RANSKALAISET (PELLILLÄ)

Itse tehdyt ranskalaiset ovat loistava lisuke hamppareihin. 
  • 5 isoa perunaa
  • 1/4dl oliiviöljyä
  • 1tl suolaa sisältävää mausteseosta, esimerkiksi perunamaustetta
  • Ripaus paprikajauhetta

1. Jos perunat ovat siistejä, niitä ei tarvitse kuoria, peseminen riittää.
2. Lohko perunat kulhoon. HuomRanskalaiset kannattaa jättää lohkomaisemmiksi ja suurempikokoisiksi, jotta ne eivät kuivahda uunissa. Kuvassa näkyvät ranskalaiset leikkasin vähän liian ohuiksi siivuiksi. (Katso esimerkkikuva ranskalaisista täältä
3. Lisää kulhoon öljy ja pyörittele se lohkojen sekaan.
4. Laita lohkot leivinpaperin päälle ja ripottele päälle mausteet.
5. Laita ranskalaiset uuniin - aluksi 10-15 min 250 asteella, jotta pinta saa väriä. Laske lämpö noin 150 asteeseen ja jätä hautumaan vielä noin puolisen tuntia. Pyöräyttele perunoita paiston aikana lastan avulla kerran tai pari.



VALKOSIPULIKASTIKE

Tämä valkosipulikastike käy älyttömän hyvin itse tehtyjen ranskalaisten kaveriksi.
  • 1 purkki smetanaa / creme fraichea
  • 1 puristettu valkosipulin kynsi
  • Ripaus suolaa ja pippurirouhetta
  • Reilusti tuoreita yrttejä / yrttimaustetta

Sekoita keskenään kaikki ainekset, ja kastike on valmis!

perjantai 26. joulukuuta 2014

Tuunausvinkki: helppo ja söpö pitsireuna


Kirpputoria viimeksi kiertäessäni silmiini osui kauniin turkoosi, itseneulottu villapaita. Paidan kaula-aukko oli hieman epäsymmetrinen, ja tuumasin paidan kaipaavan jotain pientä tuunausta, jotain pientä yksityiskohtaa. Samalla reissulla tonkiessani sekalaista tilkku/kangaspalalaatikkoa löysin käsiini valkoisen pitsisuikaleen, jonka saman tien tajusin olevan oikein oiva lisä löytämääni paitaan..
Tällaisen muodonmuutoksen paita koki! Eurolla saamastani villapaidasta ja kaupan päälliseksi tulleesta pitsipalasta syntyi tällainen kokonaisuus aivan helpolla ja nopealla tuunauksella.
Ompelin reunuksen paitaan valkoisella langalla, ompelukoneen suoralla ompeleella, jonka pituutta lisäsin hieman (2,5:stä 3,5:teen)

Pitsipala jäi muutamaa senttiä vaille, että se olisi kiertänyt koko kaula-aukon, joten päätin jättää raon etupuolelle keskelle, ja virkata valkoisesta langasta siihen pienet nauhat, jotka voi solmia rusetiksi.

Kirppiksellä kannattaa penkoa ne epämääräisimmätkin tilkkulaatikot, sillä sieltä aika usein löytyy pieniä pitsipaloja -ja suikaleita, jotka ovat tosi kivoja ja helposti lisättäviä yksityiskohtia vaatteisiin ja asusteisiin. Tällaisia pitsikaistaleita voi hyödyntää paitsi kauluksissa, myös esimerkiksi hameiden ja paitojen helmoissa, hihoissa sekä asusteissa, kuten laukuissa. 

tiistai 23. joulukuuta 2014

Hyviä ja ei-niin-hyviä

Moikka taas pitkästä aikaa! Nyt on alkanut loma pikkuhiljaa tehdä tehtäväänsä - olo on niin rentoutunut ja rauhallinen. Olen huomannut, että mitä pidempi aika viimeisestä postauksesta on, sitä vaikeampi on keksiä jotain fiksua postausaihetta. Fiksua tai ei, ajattelin koota teille vähän viime viikkojen kuulumisia, sekä hyviä, että ei-niin-hyviä. Huono on vähän liian voimakas sana, sillä kulunut syksy on jättänyt mieleen huomattavasti enemmän positiivista kuin negatiivista :)

Syksyn vakiokampaus: letti. Se on niin yksinkertainen, nopea ja pitää hiukset koko päivän pois tieltä. Ne kerrat, jolloin hiukseni ovat olleet auki, ovat yhden käden sormilla laskettavissa. En vaan kestä sitä, kun ne jäävät kaikkialle kiinni ja menevät ihan sähköiseksi :D Ylläni näissä kuvissa minulla on kirpputorilta löytynyt villapaita, joka on tällä hetkellä suosikkivaatekappaleeni.
Löysin kirpputorilta myös useamman kerän Novitan Tennessee-lankaa, joista ajattelin tehdä jotain kivaa. Ajattelin jonkinlaista huivia, mutten ole ihan varma riittävätkö kerät, koska sekä lanka että puikot ovat aika ohuet. Minun piti palauttaa mieleen, miten neulotaankaan (en osaa tehdä kuin nurjaa ja oikeaa, ja niitäkin vähän heikosti vielä:D) Lankojen väri ei ole ihan niin pinkki kuin kuvassa näyttää, vaan taittaa enemmän tummaan punaiseen. Se on muuten tänä syksynä noussut ehdottomasti lempivärikseni.
Ja varmaan ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen meikkasin oikein pitkän kaavan mukaan, mikä minulla siis tarkoittaa mineraalipuuteria, vaaleaa luomiväriä, kulmaväriä, rajauksia, ripsiväriä ja ripausta poskipunaa. Koko syksyn olen laiskotellut meikkaamisen suhteen. Olen herännyt aamuisin niin myöhään, ettei aikaa ole jäänyt kuin puuterille ja kulmavärille. Kaiken lisäksi ajan kouluun polkupyörällä jyrkän alamäen, ja vaakasuorassa räntäsateessa olisi silmämeikki mennyttä kouluun päästyä.
Kuten edelliset, myös tämän syksyn iltapäivien vapaa-aika on pääasiassa kulunut sillä parhaalla tavalla: tanssitunneilla. Teimme Jessican ja Tinjan kanssa myös oman tanssin, jonka esitimme tanssikoulumme ''omien tanssien näytöksessä.'' Yllä oleva kuva on tekemämme tanssin lopusta.
Tanssin syyslukukausi tiivistyi näytösviikonloppuun, joka meni ihan hyvin, vaikka väsyttikin tosi paljon. Heti sen jälkeen alkoi koeviikko, joka tuntui menneen myös oikein hyvin.
Ja niitä huonompia, olen tänä syksynä huomannut, että minulla on varmaan jonkinlainen nikkeliallergia. Tällaiset ''halpakorvikset'' ovat nimittäin aiheuttaneet kummallisia oireita korvanlehtiin. Vielä en kuitenkaan suostu luopumaan korviksistani! :D Voihan olla, että tämä on vaan jotain ohimenevää.
Sain ihanan kasvin huoneeseeni! Mielestäni viherkasvit ovat niitä parhaita sisustuselementtejä, koska kauniin ulkomuotonsa lisäksi ne tuovat huoneeseen ihan omanlaistaan tunnelmaa ja elävyyttä.
Koulu on sujunut ihan tavalliseen tapaan, olen voinut olla tyytyväinen suorituksiini. Kemia on ottanut minut valtaansa, tykkään siitä paljon. Se tarjoaa haastetta, mutta on kuitenkin omalla tavallaan selkeää, kun siihen ''pääsee sisälle''. Minulla onkin kemian kirjoitukset jo ensi syksynä. Kemian lisäksi kirjoitan syksyllä myös keskipitkän ruotsin.
Mamma osti minulle lahjaksi lääketieteen valmennusmateriaalin (2013) Materiaali on siis ostettu käytettynä, ja se sisältää fysiikan, kemian ja biologian lukion oppimäärän teorian sekä paljon tehtäviä ratkaisuineen. Materiaaleihin on merkitty, mihin lukion kurssiin ja aiheeseen mikäkin alue ja sen tehtävät kuuluvat. Siksi nämä ovatkin erinomaiset paitsi jo näin ennakkoon aloitettuun pääsykokeeseen valmistautumiseen, myös kirjoituksiin harjoittelemiseen! Olen jo vähän pläräillyt ja tutkinut kirjoja, ja viimeistään ensi kesänä aloitankin harjoittelemaan kemian osuuden parissa :)
Teimme Veeran kanssa eilen pähkinäisen mustikkajuustokakun mutakakkupohjalla. Tämän kakun reseptin ajattelin julkaista, kun vielä yhden kerran olemme kokeilleet tehdä sen. Kehittelemämme resepti nimittäin vaatii vielä pientä viilausta, vaikka kieltämättä aika herkullinen olikin ;D


Toivottavasti myös teidän syksy on ollut mukava, ja tähänastinen loma rentouttanut.
Nyt lähden auttamaan vielä viimeisissä siivoushommissa. Ihanaa, kun koti on puhdas ja saa vaan rauhoittua ja rentoutua perheen kanssa. Mukavaa tiistai-päivää kaikille!

lauantai 1. marraskuuta 2014

Sokeri ja leipominen


''  "Sokerina pohjalla" on tuttu sanonta kaikille. Kun sokeri on pohjalla, se on siellä missä pitääkin. Sokerin ei kuulu olla ainesosaluettelon päällimmäisenä - paitsi sokeripussissa. '' -Mamma, Eilistä paistoa

Leipominen kuuluu monen suosikkiharrastuksiin paitsi sen takia, että se on mukavaa, myös siksi, että saa aikaan kaikkea herkullista syötävää. Leipomukset mielletään usein herkuiksi, sellaisiksi, jotka eivät kuulu samaan lauseeseen terveellisen dieetin kanssa. Mutta mikä tekee leivonnaisista, valmiista ja itse tehdyistäkin, niin monille ei-sallitun herkun? - Yleisin vastaus tähän on rasva ja sokeri.

Netistä löytyy paljon ''kevyitä'' reseptejä, joissa rasvan määrä on nipistetty aivan minimiin (mikä ei huono juttu ole sekään), mutta sokerin määrä on aivan sama, joskus jopa enemmän, kuin muissa vastaavissa resepteissä, joita ei ole mainittu kevyiksi. Olen jo pitkään ihmetellyt sitä, ja ylipäätänsä sokerin määrää valtaosassa resepteistä..

(Ohessa esimerkkireseptejä meidän keittiöstämme, gluteenittomia, vähärasvaisia sekä vähäsokerisia kaikki.) 
Tolkun porkkanapiirakka ~ 1 dl sokeria / pellillinen
.
Lähdetään siitä, että sokeri kyllä ansaitsee oman paikkansa keittiössä. Sopiva määrä sokeria vahvistaa, tukee ja taittaa muita makuja juuri sopivasti, mutta useimmissa resepteissä ja leivonnaisissa sen asema tuntuu olevan aivan ylikorostunut. Pieleen menee mielestäni siinä vaiheessa, kun sokerin makeus jyrää alleen kaiken muun. Pitkän päälle makuaisti turtuu sokerille (kuten suolankin kanssa voi käydä), ja pikkuhiljaa ''makua'' leivokseen aletaan hakea yhä suuremmalla määrällä sokeria. 

Lueskelimme mamman kanssa viime viikonloppuna lehteä, jossa oltiin julkaistu eräs muffiniresepti. Laskimme, että 12 muffinin reseptissä oli yhteensä yli 7dl sokeria, mikä siis vastaa yli 2/3 kilon sokeripussillisesta. Eikä tämä resepti valitettavasti jää ainoaksi esimerkiksi..
Mielestäni on jopa edesvastuutonta julkaista reseptejä, joissa yhteen mokkapalavuoalliseen on ympätty 10dl sokeria. Niin älyttömältä kuin se kuulostaakin, tällaisia reseptejä löytyy, ja sen voi todeta ihan vaan pikaisen googlettamisen perusteella. 

Keventäjän kakku1 dl sokeria / kakku
.
Jokainen tietenkin saa itse päättää, mitä reseptiä käyttää tai ei käytä, mutta vääryys on mielestäni aloittelevia leipureita, nuoria ja etenkin lapsia kohtaan. He kirjoittavat googleen nyt vaikka sen suositun mokkapala resepti -hakusanan, ja ensimmäisiksi googlen hausta pompahtavat ne reseptit, joissa taikinaan tulee 5dl sokeria ja päälliseen vielä paketillinen tomusokeria. Ensimmäisiä kertojaan leipova lapsi, tai ylipäätänsä kukaan jolla ei juurikaan ole leipomiskokemusta, ei todennäköisesti osaa ymmärtää, saatikaan kyseenalaistaa reseptin sokerin määrää, vaan kuuliaisesti noudattaa reseptiä. 

Useimmin nämä sokerireseptit ovat suurten yritysten, parhaassa tapauksessa itse sokeriyrityksen sponsoroimia, ja kuten arvata saattaa, sokeria ei niissä resepteissä säästellä. Google-haun ensimmäisenä oleva resepti on nopea poimia sen kummemmin selailematta tai vertailematta, ja reseptin kärkipaikka ruokkii itse itseään: Koska se on ensimmäisenä ja helpoimmin saatavilla, se yleensä klikataan auki, ja taas se on hieman suositumpi ja paremmalla sijoituksella. Ongelma onkin juuri siinä. Miten saada sokerin määrän suhteen järkevät reseptit niille sijoille googlessa, että ne olisivat yhtä helposti, ja mielellään vielä helpommin saatavilla kuin ne, joissa on valtavat määrät sokeria.

Helppo ja kevyt omenapiirakka3 rkl sokeria / vuoallinen
(tämän päälle lisäämme usein itse tehtyä jäätelöä, johon käytämme vain pienen ripauksen sokeria)
.
Sokerin käytön suhteen joskus vedotaan siihen, että leivotaan jotain makeaa, jossa on vähän enemmän sokeria, mutta jota ei syödäkään kuin pieni annos kerralla. Jollain se ehkä toimii ihan käytännössäkin, mutta itse ainakin voin myöntää kuuluvani niihin, joille yksi pala ei riitä. Eikö olisikin paljon mukavampaa hyvällä omallatunnolla syödä kaksi, tai vaikka kolmekin palaa itse tehtyä vähäsokerista kakkua sen sijaan, että söisi vain yhden palan supermakeaa versiota aiheesta?

Monia perinneleivoksia valmistettaessa sokerin runsaskätiseen käyttöön nojaudutaan sillä perusteella, että resepti on perinteinen, ''Näin se on aina tehty.'' Oma mielipiteeni on se, että perinneleivostakin voi muokata hieman nykyaikaisemmaksi sokerin määrän suhteen. 
Pitää kuitenkin ottaa huomioon se, että ennen sokeri oli harvinainen herkku, jota oikeasti voitiin käyttää vain harvoin ja vähän. Kun nykyään leipomien on useille ihan jokaviikkoinen tapa, sokerin määrään kannattaisi alkaa kiinnittää huomiota, eikä perinnereseptejäkään tarvitse niin orjallisesti noudattaa.

Tattarikääretorttu ~ 1 dl sokeria / kääretorttu
(määrästä noin 0,5dl tulee karpalohillosta)
-
Myös käytettävän sokerin laatuun kannattaa kiinnittää huomiota. Ainakin tässä tapauksessa voi hyvin sanoa, että mitä kalliimpi sen parempi.

'' Sokeri osta silmää räpäyttämättä sitä kalleinta mitä löydät - intiaanisokeria. Se on minun paras terveysvinkkini. Voin sanoa, että olen aika pitkälti lukenut ja tutkinut kaikki mahdolliset ruokateoriat vegaanikeitiöstä karppaukseen. Yhdessäkään ei suositella lisättyä sokeria - ja se taitaakin olla aika lailla se ainut kaikkia ruokateorioita yhdistävä tekijä. Itse pidän valkoista ja lisättyä sokeria sinä suurimpana pahana normielintarvikkeiden joukossa. Mitään hyvää se ei missään tapauksessa tee kenellekään, ei keholle eikä mielelle.
Tosin on meillä kehon lisäksi sielukin - ja se sielu - ainakin naisilla tarvitsee välillä ripauksen sokeria 
Intiaanisokeri on sokerina sitä parasta sokeria - ja koska se on reilusti hinnakkaampaa, sen käyttömäärää alkaa pikkuhiljaa väkisinkin vähän miettiä. Ja se, että sokerin käyttömääriä miettii ja järkeistää, on kaikki pelkkää plussaa. '' -Mamma, Eilistä Paistoa

Tolkun mokkapalat ~1,5 dl sokeria / vuoallinen 
(myös päällisen tumman suklaan hiilarit sokeriksi laskettuna)
.
Mikäli pitää erilaisista kakuista, muffineista, piiraista sekä muista leivoksista, ei niitä tarvitse kokonaan hylätä, vaikka haluaisikin syödä vähän terveellisemmin, ja vähentää sokerin määrää omassa ruokavaliossa. Sokerin ja rasvan osuuden voi leipoessa jättää ihan minimiin ja käyttää muita, terveellisiä, maukkaita ja erilaisia rakenteita tuovia ainesosia.
Kaiken lisäksi sokerin määrän vähentäminen leipomisessa ei ole ollenkaan vaikeaa. Olemme huomanneet, ettei vispautuvuus eikä mikään muukaan tekninen juttu kärsi lainkaan, vaikka reseptin sokerimäärän vähentäisi puoleen tai vaikka vielä reilumminkin. Jälleen mammaa lainaten, jätetään sokeri sokeriksi pohjalle.




 Nyt lähdenkin oitis keittiöön, illan suunnitelmaan kuuluu herkullinen rahkakakku, mamman uusin resepti, tietenkin itse mestarin kanssa leipoen.

Kiinnitätkö sinä leipoessasi huomiota sokerin määrään? 
Oletko huomannut sokerin vähentämisellä olevan vaikutuksia, millaisia? 

Joskus onnistuu ja joskus ei


Moikka! Päätin taas kömpiä tänne tietokoneen äärelle postailemaan, koska tänään olen päättänyt pitää vapaapäivän oikeastaan kaikista velvotteista :D Olen ollut viimeaikoina ihan turhan stressaantunut, minkä kyllä huomaan omassa olossani. Viime viikon perjantaina oli kahden enkun kirjoitustehtävän palautus, ja arvatkaa olinko edes aloittanut vielä kumpaakaan.. Kirjoitustehtävät, jotka oli tarkoitus tehdä itsenäisesti kurssin aikana, olivat kokonaan unohtuneet, ja seuraava viikonloppu meni sitten oikeastaan niitä, sekä muita koulujuttuja tehdessä. Sitten koitti jälleen perjantai, koeviikon ensimmäinen päivä ja fysiikan koe. Kieltämättä, aloitin valmistautumisen siihen ehkä hieman liian myöhään, mutta kokeeseen menin ihan luottavaisin mielin, sillä olin kuitenkin ehtinyt laskea monia vähän vaikeampiakin kertaustehtäviä, jotka olivat menneet ihan oikein. Kokeessa kuitenkin mietin monet tehtävät ihan liian monimutkaisesti, menin ihan sekaisin, ja kokeen helpoimpiin tehtäviin meni minulla kaikkein eniten aikaa, minkä vuoksi vaikeimpiin ei jäänyt enää paljoa yhtään, ja ne jäivät ihan kesken ja tarkistamatta. Tiedostan itse, että en osaa jakaa aikaa kokeessa järkevästi, ja yritän nyt jotenkin alkaa kiinnittää siihen erityishuomiota. Jää aika paljon harmittamaan se, että ei pysty hyödyntämään niitä omia tietoja tai taitoja, kun jää jumiin johonkin kokeen helppoon tehtävään, jonka vuoksi ajatukset menevät ihan solmuun. Kai se vaan niin on, että aina ei voi onnistua, vaikka asiat periaatteessa osaisikin. Perjantaina vähän harmitti tuo fysiikan koe, mutta tanssitunneille mennessä se kuitenkin jo unohtui. Maanantaina sitten pää pystyssä seuraavaan, ruotsin kokeeseen..



Vaikka fysiikan koe ei kovin hyvin mennytkään, sentään meidän viimeisin pieni brunssimme oli onnistunut. Kun Veera oli viimeksi kotona, päätimme tehdä meille pitkästä aikaa tällaisen brunssikattauksen. Viehän sellaisen tekeminen oman aikansa etenkin, jos tekee tarjoilut mahdollisimman pitkälle itse, mutta on se kyllä aika palkitsevaakin päästä syömään. Tässä vähän tunnelmakuvia meidän herkkuhetkestämme, kun vihdoin olimme saaneet kaiken valmiiksi:
Teimme gluteenittomia american pancakes - ''pannupannareita'', joiden taikinaan laitoimme jäisiä mustikoita. Ne toivat pannareihin ihanasti makua. Amerikkalaisittain päälle kaadoimme vaahterasiirappia, ja kokonaisuuden täydensimme suomalaisilla mustikoilla.  
Veera keitti meille kaikille erilaiset kahvit kahvikoneellaan.
Tein tällaisia gluteenittomia suklaamuffineja. Sovelsin aika reilulla kädellä erästä valmista reseptiä. Rakenne kaipaa vielä ihan vähän hienosäätöä, ja jos nyt lähiaikoina leivon näitä vielä uudestaan, (ja olen täysin tyytyväinen) laitan määrät tarkasti ylös, jotta voin tehdä teille postauksen näistä. Muffineissa käytin mahdollisimman vähän sokeria ja rasvaa, ja yksi tärkeimmistä raaka-aineista on kahvi, joka tuo kivaa makua muffineihin.
Kokeilimme myös munakokkelin tekoa. Sen valmistamisen syvin ajatus ei vielä ihan auennut minulle ja Veeralle. Tämä taitaakin olla sellainen ruoka, jossa vain harjoitus tekee mestarin :D
Lautasella myös meidän vakkari ja suosikki -välimerellinen vuokaleipä.

Tällaisia herkkuja kattaukseemme kuului. Voisin kyllä taas tänään leipoa jotain. Leipominen mamman tai siskojen kanssa on ehdottomasti yksiä parhaimmista tavoista viettää vapaapäivää :)
ps. siskoni Veeran blogista löytyy lisää kuvia, ja tämän kokonaisuuden pohjalla ollut ajatus.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Tsirp tsirp


Moikka! Ja nyt se loma sitten todella alkaa olla ohi, voi itku :D Alunperin ajattelin, että lomalla vähän laskeskelen matikkaa ja fysiikkaa ja muutenkin kertailen tämän jakson koulujuttuja, mutta arvaatte ehkä miten kävi.. No, toisaalta on ehkä parempikin, että sai viikon aivan omaa aikaa ilman minkäänlaisia paineita koulujutuista. Huomenna sitten jatkuu arki kouluhommien, tanssiharkkojen ja muiden arkijuttujen suhteen.
Syksyn ruska-aika alkaa kääntyä harmauden ja pimeyden puolelle, minkä varmasti kaikki ovatkin huomanneet ikkunasta ulos katsottuaan. Tänäänkin on satanut vettä kaatamalla koko aamun. Itse ainakin olen huomannut, että syksyn ja talven pimeys, koleus ja kylmyys vievät minulta ihan hirveästi voimia. Mamman kanssa eilen kaupassa käydessämme mietimme pitkän listan jutuista, jotka helpottavat meitä jaksamaan eteenpäin kohti talvea. Ajattelin jakaa vinkkimme tänne teillekin omassa erillisessä postauksessaan, kuulostaisiko se hyvältä?

Lomalla en ihan hirveän paljon ehtinyt tehdä käsitöitä, mutta jotain pientä tuli kuitenkin väkerreltyä. Aloitin tekemään Anetelle herkkää unisiepparia, ja tällainen tipu valmistui jo itseasiassa vähän ennen loman alkua. Tässä siis uusin pikkukaverini:
Kierrätystipu, jonka tein vanhasta froteepyyhkeestä. Siipiin käytin palat valkoista pörrökangasta ja jalat ovat rautalankaa, ja ne on päällystetty maalarinteipillä sekä tilkkupalasta leikatulla keltaisensävyisellä suikaleella. Nokkaan en löytänyt hyvän väristä kangasta, joten huovutin sen itse.
Tipu sivultapäin
Vasta tipun valmistuttua tajusin, että eihän tipuilla ole tällaisia kynsiä, ja niiden varpaat ovat vähän pidemmät :D Nämä ovat enemmänkin sellaisen pikkulinnun jalat, mutta ei kai se nyt niin paljoa haittaa..
Tipun ohjeet ja kaavat ovat The artful bird -nimisestä kirjasta, joka on ehdottomasti käsityökirjojeni parhaimmistoa. Kirja on englanninkielinen, mikä tuo oman pienen lisähaasteensa, mutta samalla kasvattaa omaa englannin käsityösanavarastoa. 
Edelliset kyseisen kirjan innoittamana ompelemani linnut: pingviini ja kevätlintu.
Mukavaa sunnuntai-päivää kaikille! :)

lauantai 11. lokakuuta 2014

Ihania yllätyksiä


Moikka! Ihanaa, vihdoin syysloma Nyt kun ulkona on jotenkin hirmu koleaa ja pimeää, voi oikein hyvillä mielin taas kadota kellariin tekemään käsitöitä, laittaa uunin lämpenemään, tehdä ihania gluteenittomia herkkuja ja muutenkin päästä toteuttamaan kaikkia pitkän aikaa mielessä olleita ideoita. Heti eilen illan viimeisistä tanssiharkoista tultuani, kun loma oli virallisesti alkanut, leivoin pannukakun, ja tänään ajattelimme tehdä Linnean kanssa pinaattilettuja iltapalaksi.

Tällä viikolla minulle on tullut paljon postia, mukavia yllätyksiä toinen toisensa jälkeen..
Voitin ihanan arvonnan 16-vuotiaan Annan Vaniljasydän-blogissa, jossa on kivoja gluteenittomia leivontapostauksia ja -reseptejä kauniilla kuvilla viimeisteltynä :) 
Tällainen suloinen leivontapaketti piristi päivääni alkuviikosta: Pussillinen leivontaan hyvin soveltuvia minivaahtokarkkeja, värikkäitä nonparelleja, suloisia muffinivuokia sekä kaunis kortti. Kiitos vielä Anna tästä ihanasta paketista!
Toinen juttu, joka tarkalleen ottaen tuli jo viime viikon loppupuolella, oli tilaamani uudet kärkitossut. Minulla on aina ollut Capezion tossut, ja samalla linjalla jatketaan. Tosin nyt tilasimme eri mallin (Bella). Se ei kuitenkaan kovin paljoa eroa edellisestä paristani. Nyt tossut ovat vain kärkiin laitettavia nahkapaloja vailla, ja sitten pääsenkin urakalla pehmittämään niitä.
Ja taas pääsin siihen aina yhtä ''ihanaan'' hommaan, nauhojen ompeluun.. :D
Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, parhaalta ystävältäni Isabellalta tullut ylläripaketti. Hän lähetti minulle puisia helmiä, joista joskus kauan aikaa sitten hänelle mainitsin, ja jotka olin oikeastaan jo ihan kokonaan päässyt unohtamaan. Lisäksi paketissa tuli Bellan piirtämä superhieno kortti! Tämä älypuhelimien hymiöskaalasta tuttu ''kuuhymiö'' pääsi oitis koristamaan huoneeni ilmoitustaulua. Sieltä se nyt katselee maailman menoa, haha :D

lauantai 27. syyskuuta 2014

Mitä Paavolle kuuluu?


Moi! Ajattelin näin lauantai-aamun kunniaksi tehdä teille pienen kuulumispostauksen Paavosta. Paavo on siis 6-vuotias bichon frise -poika. Paavo tuli meille jo pentuna, ja on meidän perheen menossa mukana, koiranpäiviään rennosti vietellen.

On niin jännä huomata, kuinka oma, aina pennulta tuntuvan koiran oikeasti näkee pikku hiljaa vanhenevan. Paavo on kieltämättä alkanut vähän laiskistua, kun vuosia on kertynyt. Nykyään se viettää päivänsä pääasiassa suosikkikorissaan (selälleen) makoillen. Melkoisen laiska tapaus :D 
Tosin kun lenkkihihna otetaan esiin, Paavo innostuu joka kerta yhtä paljon, hyppää koristaan sekunin murto-osassa, ja on heti valmiina lähtemään. Paavo on aina ollut älyttömän innokas lenkkeilijä, eikä se tunnu saavan tarpeekseen, vaikka kävelyttäisin sitä monta tuntia putkeen, kuten yksi päivä erään ystäväni kanssa lenkillä käydessäni. Aina kotiristeykseen tultaessa se alkaa hirveästi pistää hanttiin, ja haluaisin vaan jatkaa ja jatkaa. 

Aina iltaisin Paavolle tulee sellainen töhötysaika, jolloin se alkaa raahata hyljepehmoleluaan ympäri taloa ja jos en heti tajua tulla leikkimään sen kanssa, se istuu vingahdellen ja muita outoja ääniä päästellen vieressäni niin kauan, että tulen. Joka ilta joudun jossain vaiheessa keskeyttämään läksyjen teon, tai muun homman, koska Paavo vaatii, että tulen leikkimään sen kanssa. Mutta kyllähän Paavonkin on saatava oma aikansa ja huomionsa. Ja sen se kyllä tekee selväksi!


Kuten täällä blogissakin toissakesänä kirjoittelin, Paavolla oli pitkään tosi sitkeä korvatulehdus. Aina kun se tuntui parantuneen, se taas tuli takaisin. Sen hoidossa oli kyllä oma hommansa, mutta vihdoin se kuitenkin jäi. Uskon, että yksi syy siihen on vehnättömään koiranruokaan siirtyminen. Se ei ollut mitenkään vaikeaa, vaihdoimme vaan ruuan merkin. Nyt Paavolla ei ole enää pitkään aikaan ollut yhtään korvatulehdusta, mikä on tosi helpottavaa.

Toisaalta nyt kuitenkin kävi niin, että Paavolle tuli kynsivallintulehdus takatassuun. Saimme siihen aika pitkän antibioottikuurin, ja päivittäin kylvetän Paavon tassut desinfioivassa jalkakylvyssä. 
On jotenkin harmi syöttää omalle koiralle antibiootteja, mutta tässä tapauksessa sille ei vaan voi mitään. Olemmekin nyt laittaneet tilaukseen koirille tarkoitetun maitohappobakteeri/probiootti -valmisteen, jotta muun muassa suoliston hyvä bakteerikanta pysyisi paremmassa tasapainossa. Siihen saakka kunnes valmiste tulee, annan Paavolle aina silloin tällöin vähän piimää, mistä Paavo kyllä tykkää ihan älyttömästi. 

Tällaiset periaatteessa pienet, mutta kuitenkin vaivannäköä vaativat koirien ongelmat ovat aika yleisiä, ja niiden mahdollisuus kannattaa oikeasti ottaa huomioon, kun on hankkimassa koiraa. 
Kun tällaisia terveysriesoja ilmaantuu, on ymmärrettävä, että niistä koituu omat kustannuksensa ja on oltava kärsivällinen, koska ne vaan on hoidettava pois. Kai tällaiset koirien yleisimmät vaivat ovat ihan mahdollisia millä tahansa rodulla, mutta etenkin tällaisilla pidemmälle jalostetuilla pikkokoirilla tuntuu olevan enemmän perinnöllistä taipumusta sellaisiin, vaikka koira olisikin hyvältä ja luotettavalta kasvattajalta.


Tuon kynsivalliongelman puitteessa, ja ihan muutenkin herkiltä tuntuvien tassujen suojaamiseksi olen vähän harkinnut sellaisten vedenkestävien, koirille tarkoitettujen lenkkitossujen hankintaa. Syksyn ja kevään kurakelit ja talvipakkaset tuntuvat ottavan koville tällaisen lenkkeilijäluonteen omistavan koiran tassuille. Tassuille ei tee hyvää koko ajan kastua, ja varpaiden sekä anturoiden väliin jäänyt vähäinenkin lika ja hiekanmurut kutittavat tassuja. Nyt syksyllä meidän onkin joka lenkin jälkeen pestävä tassut huolella kurasta ja liasta, ja sitten vielä kuivattava hyvin. Lisäksi kadunvarsilla on ihan luvattoman paljon esimerkiksi teräviä lasinsiruja, jotka voivat olla hyvinkin kohtalokkaita koiran tassuille. Tällaiset suojakengät tuntuisivatkin olevan ihan varteenotettava vaihtoehto. 


Koiran raaka/barf -ruokinta on ollut paljon pinnalla viime vuosina. Meillekin on joskus sitä ohimennen ehdotettu, mutta se on ainakin toistaiseksi jäänyt vain ajatuksen tasolle. Kävin kuitenkin yksi päivä eläintarvikeliikkeessä kyselemässä vähän aiheesta ja tutustumassa liikkeen barf-tuotteisiin. Ymmärtääkseni tällainen ruokavalio on koiralle kuin koiralle ihanteellinen, ja sitä suositellaan lämpimästi etenkin sellaisille, joilla on esimerkiksi allergioita, iho-ongelmia tai taipumusta hiivatulehduksiin pitkin kehoa. Vaikka Paavolla ei tuota hiivaongelmaa erityisemmin ole tuon yhden korvatulehdusjakson jälkeen esiintynyt, eikä allergioitakaan, olen kuitenkin harkinnut kokeilla ''barffausta''. 

Liikkeessä pakasteena myytävät, helppokäyttöiset barf-lihapullat, jotka sisältävät vain lihaa, luita ja kasviksia, herättivät mielenkiintoni. Lihapullien hintakin yllätti, sillä ajattelin niiden olevan hintavampia. Tulin siihen tulokseen, että kokeilen näitä annospullia meidän Paavolle. Paavo on elämänsä aikana syönyt vain vähän raakaruokaa. Joskus se on saanut kalvatakseen esimerkiksi hirven luita, joita se on aivan silminnähden rakastanut. Lähden kokeilemaan näitä barf-pullia hiljalleen, ettei Paavon elimistö koe sellaista shokkia yhtäkkiä vaihtuvasta ruokavaliosta. Ajattelin näin alkuun kokeilla korvata osan päivän nappula-annoksesta lihalla niin, että sulatan yhden pullan yhdelle päivälle. Aamun ruoka-annokseen laitan puolet, ja illan ruoka-annokseen toisen puolen pullasta. 

Se, että siirtyisi kokonaan koiran raakaruokintaan ei periaatteessa ihan mahdoton ajatus olisi, mutta kuten eläintarvikeliikkeessäkin sanottiin, 100% raakaruokintaan siirtyminen vaatii oman vaivannäkönsä, tutkimisen ja tutustumisen. Näin alussa voi kuitenkin ainakin vähän ravinnollisesti täydentää koiran ruokavaliota, ja mikäli se osoittautuu hyväksi, pikkuhiljaa sitten lisätä raa'an ruuan osuutta. Innokkaina lähdemme Paavon kanssa kokeilemaan!



Onko teillä kokemuksia/suosituksia koirien suojakengistä?
Entäpä koiran barf-ruokinnasta joko täyspainotteisesti, tai osana lemmikkinne ruokavaliota?