torstai 25. helmikuuta 2016

Ei tullut videoblogia


.. mutta yritystä on kyllä löytynyt :D Tässä keskiviikko-illan (tai no oikeastaan yön) ajankuluksi päätin katsoa vanhoja videoitani, joita joskus innostuin blogiin muutamia kuvaamaan. Tämä vuodelta 2013 peräisin oleva video jaksaa aina vaan naurattaa. Tässä siis yritin tehdä videon, jossa esittelen temput, jotka Paavo osaa. Aika monta kertaa aloitettiin alusta joko minun tai Paavon tunaroinnin vuoksi. Lopulta päätin sitten koota lukuisilta videopätkiltä kaiken epämääräisen yhteen, ja siitähän se paras video sitten syntyikin..



Katselin tuossa muutenkin vanhoja videoitani ja vähän kyllä nauratti nuo höpöttelyvideot, Lempin pohdinnat vuosimallia 2012 ja 2013 :D Kun katsoo omia vanhoja videoita ja asukuvia, tulee monesti sellainen olo, että ei herran jestas, pitää äkkiä poistaa nämä kaikki, ne ovat hirveän noloja :D No, tuntuuhan se vähän siltä, kun näin jälkikäteen katsoo, mutta silloin on kuitenkin yrittänyt parhaansa. Tottakai oma tyyli, olipa kyseessä hius-, pukeutumis-, tai vaikka puhetyyli, muuttuu vuosien saatossa. Sehän on aivan luonnollista. Olen blogin osalta päättänytkin ottaa sellaisen linjan, etten ala poistamaan vanhoja juttujani, vaikka se joskus kieltämättä käväiseekin mielessä. Ne videot, jotka nyt tuntuvat vähän noloilta, ovat kuitenkin minun tekemiäni ja kuten sanoin, silloin olen tehnyt parhaani. Ei pidä ottaa itseään liian tosissaan, ja toisaalta voisi ajatella, että itsensä hyväksyminen on myös sitä, että hyväksyy vuosien, yhden, kahden tai useamman, takaisen itsensä.

Aina välillä myös mietin, pitäisikö minun tehdä enemmän videoita blogiin. Nykyään ehkä höpöttelyn sijasta kuitenkin keskittyisin enemmän johonkin tiettyyn aiheeseen. Olenkin usein vähän suunnitellut mielessäni esimerkiksi tanssivideopätkiä sekä ohjevideoita joistain aiheista. Esimerkiksi unisieppariin tehtävän lankahäkkyrän ohjevideon suosio ihan yllätti. On mukava huomata, että ohjeet, joita tekee, todella ovat jollekin hyödyksi.

Toivoisitteko te enemmän videoita blogiini? Mikäli, olisiko aiheen suhteen jokin erityistoive? :)
  

tiistai 23. helmikuuta 2016

Suklainen helmivanukas


Suklainen helmivanukas pelastaa sellaisina iltoina, kun tekee mieli jotain hyvää, mutta haluaa herkutella järkevästi. Mamman kanssa kehittelimme reseptin tällaiseen helmiherkuksi kutsumaamme vanukkaaseen, joka sopii niin arki-illan herkuksi, kuin jälkiruuaksikin. Rehellinen ollakseni (pieni omakehun paikka) tämä oli niin hyvää, että haluan suositella teitäkin kokeilemaan. Sitä ei voi kuin vain ihmetellä, miten näin yksinkertaisista ja edullisista raaka-aineista voi, vieläpä niin nopeasti, saada aikaan näin herkullisen kokonaisuuden. Tässä jälkkärissä kaikki vaan toimii yhdessä. Lisäksi helmiherkku sopii moneen erityisruokavalioon (mm. gluteeniton, laktoositon, maidoton, vegaani).


Oletko joskus syönyt helmipuuroa? Helmiherkun pohjana on siis periaatteessa helmipuuro, joka on keitetään kookosmaitoon, ja valmis ''puuro'' maustetaan suklaiseksi. Valmistusaika on noin 15 minuuttia ja vanukkaan voi oman maun mukaan tarjoilla joko lämpimänä tai jäähdytettynä.


Ainesosat ovat niinkin yksinkertaiset, kuin kookosmaito, perunasuurimot, raakakaakaojauhe, intiaani- ja vaniljasokeri sekä ripaus suolaa. Kookosmaito tuo oman pehmeän makunsa, ja helmisuurimot kivan suutuntuman. Vanukasta voi tietenkin makeuttaa oman maun mukaan, mutta olemme todenneet pienemmänkin määrän sokeria riittävän mainiosti. Parhaiksi lisukkeiksi vanukkaalle olemme todenneet vadelmapyreen ja kermavaahdon.

Raakakaakaojauhe todella pääsee oikeuksiinsa tässä jälkkärissä. Raakakaakaojauhe saattaa kuulostaa erikoiselta ja kalliilta raaka-aineelta, mutta siihen kannattaa rohkeasti, ennakkoluulotta tutustua. Se on todella ravintorikasta ja maku suklaanystävän unelma. Koska maku on niin täyteläinen ja vahva, jauhetta ei tarvitse käyttää kuin vain vain pieniä määriä kerralla, mikä kompensoi hieman kalliimpaa hintaa. Mikäli sinulla ei ole raakakaakaojauhetta, myös tavallinen tumma kaakaojauhe käy tähän reseptiin. Silläkin saa aikaan suklaisen, täyteläisen maun. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti kokeilemaan raakakaaojauhetta paitsi tähän herkkuun, myös muutenkin keittiössä.

Jättämällä kermavaahtorenkaan pois tai korvaamalla sen kasvipohjaisella kermavaahdolla saat annoksesta maidottoman ja vegaanille sopivan.

Reseptin tähän herkkuun löydät äitini blogista 
Laittakaa ihmeessä kommenttia ja mielipidettä, mikäli innostuitte kokeilemaan :)

lauantai 20. helmikuuta 2016

Hyvää kumppania on vaikeaa löytää


Mitä minä kumppaniltani vaadin..?

Vaadin..

vakaata uskollisuutta,
.. tyylikkyyttä,
sekä tietenkin mukavuutta.

Voisko nämä kaikki saada samassa paketissa? Onko mahdollista löytää sellainen reppu, joka täyttäisi kaikki nämä kritteerit..?

Minulta löytyy muutamia erilaisia reppuja, kuten kuvissa näkyvä vanha vintage-tyyppinen reppu sekä taannoin tekemäni kirppislöytö, punainen Kipling-reppu. Näissä molemmissa on oma viehätyksensä ja ne ovatkin minulle oikein mieleisiä, mutta sellainen simppelimpi, neutraalimman värinen ja tyylinen, täysin koulu -ja arkikäyttöön sopiva kumppani on jo pidemmän aikaa ollut hakusessa.

Ensimmäisessä kuvassa näkyvä, uskollisuutta äärimmäisen hyvin kuvastava Puman ruskea koulureppuni on ollut tällaisena arkireppuna menossa mukana jo kolmosluokalta saakka. Se reppu selässä olen käynyt ala-asteen, yläasteen ja lukion puoleen väliin. Oikein hyvä kumppani siis on ollut, ja yhä edelleen käyttökunnossa, mutta ehkä alan jo pikkuhiljaa kaivata pientä vaihtelua. 
Seuraavan repun suhteen musta väri olisi mieleeni, sillä se on niin monikäyttöinen ja helppo yhdistää mihin tahansa muihin väreihin. Tähän kokosin joitain vaihtoehtoja ja mietteitäni repuista, joissa kenties olisi ainesta.


Siskoni Veera osti taannoin Haglöfs Tight -repun (keskimmäinen yläriviltä), jota on kehunut kovasti. Olen itsekin kokeillut reppua selkään, ja todennut sen olevan todella mukava ja ergonominen, mitä pidän repussa tärkeänä. Painavien kirjalastien kantaminen päivästä toiseen on hyvä hoitaa niin, että se olisi mahdollisimman helppoa ja mukavaa selän kannalta. En vain oikein tiedä, onko näissä repuissa remmejä vähän liikaa minun makuuni. Repun sporttinen tyyli on mielestäni kyllä ihan reippaan näköinen, mutta vähän vaikeuttaa repun yhdistelemistä erilaisiin asuihin.

Herschel-reput (keskimmäinen alariviltä) ovat mielestäni tosi kivan näköisiä. Niiden vaalea sisäkangas kuitenkin vähän mietityttää: onko se kovin herkkä ottamaan väriä ja menisikö se huonon näköiseksi kovin nopeasti? Toisaalta, eihän kukaan sinne reppuun näe sisälle kuin minä itse :D Remmit ovat ymmärtääkseni kaikissa malleissa keinonahkaa, ja suhtaudun niiden kestävyyteen ehkä vähän skeptisesti, mutta voin siis olla väärässäkin.

Conversen samantyyppinen reppu saa pisteet siitä, että sen sisäosa ei ole vaalea. Toisaalta en löytänyt mistään tietoa siitä, ovatko yksityiskohdat aitoa vai synteettistä nahkaa - epäilen, että synteettistä. Lisäksi tässä mallissa, kuten Herschelissäkin, vähän mietityttää se, ettei repussa ole vetoketjua sulkumekanismina. Vetoketju tuntuisi kuitenkin olevan tietyllä tapaa turvallisempi, kuin pelkkä luukku.

Fjällrävenin klassikossa, Kånken No.2 -repussa (oikea yläreuna) yksityiskohdat sen sijaan olisivat aitoa nahkaa. Kånken-reppuja näkyy katukuvassa paljon, ja olen itsekin pohtinut sellaista yhtenä vaihtoehtona. Fjällrävenin maanläheisen tyyliset reput ovat nykyään suosittuja, mikä ei ole ihmekään, sillä niissä mielestäni yhdistyy käytännöllisyys ja tyylikäs ajattomuus. Repun olkaimet ovat pehmustamattomat, mikä vähän mietityttää, mutta toisaalta niihin ymmärtääkseni saisi lisäosana ostettua pehmusteet.
Pidän kovasti myös Kånken Packer -repusta (kollaasin ensimmäinen kuva), mutta en löydä sitä mistään nettikaupasta. Se on varmaan jokin vanha, loppuun myyty malli? Harmi kyllä, sillä se olisi myös tosi kivannäköinen vaihtoehto.

Olen tutkinut joitain reppuja myös Kipling-merkiltä. Esimerkiksi tällaista koulureppua (oikea alareuna) olen katsellut. Näitä Kiplingin koulureppuja tosin myydään vain ulkomaisissa nettikaupoissa, eikä sovitus luonnollisesti ole mahdollista kuin vasta kotona. Lisäksi ei-suomenkielisiltä nettisivuilta tilatessa pitää aina olla vähän tarkempi sen suhteen, mitä tulee postikuluihin ja palautusmahdollisuuteen.
Olisi kuitenkin hyvä päästä oikeasti kokeilemaan reppua ennen ostoa, sillä sen yleensä heti tuntee, istuuko reppu selkään vai ei. Itse asiassa tilasin tässä vähän aikaa sitten yhden mustan Conversen perusrepun, joka näytti kuvissa kaikin puolin hyvältä ja asianmukaiselta, mutta kotona sovittaessa totesin sen kuitenkin olevan vähän liian suuri minulle, eikä se istunut selkään ihan kunnolla. Jouduin sitten palauttamaan repun, joten metsästys jatkukoot yhä..


Onko teillä luottoreppua, jota voisitte kumppania etsivälle suositella?

perjantai 19. helmikuuta 2016

Sillä on liikaa ideoita toteutettavana


Moikka! Vaikka en valmistukaan vielä keväällä, pidän kuitenkin pienen lukuloman, joka siis alkoi eilen :) On jotenkin ihanan vapauttavaa, kun nyt arkipäivät saa aikatauluttaa juuri itselle sopiviksi. Vaikka koulua ei ole, tanssitunnit ikään kuin rytmittävät arkipäiviä, niin ei tule ihan ''tyhjän päällä''-olo. 
Tänään kävin aamulla ottamassa kuvia omalle lukiollemme esitetyistä wanhojen tansseista. Ystäväni Ilona joutuikin kamerani spottiin koko tunnin ajaksi. Vaikka paikkani ei ollut ihan parhaasta päästä, sain napsittua muutaman mielestäni tosi hauskan ja vauhdikkaan kuvan. Aamupäivällä kävimme isin kanssa kaupassa ja iltapäivällä oli vielä jazz-tunti, joka oli kyllä tehokas. Nyt onkin ihanaa levähtää herkkulautasen kanssa koneella ja samalla lukea blogeja ja kirjoitella teillekin. Kaiken lisäksi siskoni Veera tulee ihan kohta kotiin. On tosi ihana nähdä häntä taas pitkästä aikaa! Saattaa olla, että meillä on jälleen pieni vähintään kuuden lajin viikonloppubrunssi tiedossa sunnuntaina.. Me aina Veeran kanssa otetaan aika kunnianhimoiset kokkaus- ja leipomistavoitteet, kun on brunssi kyseessä :D

Otsikkoon viitaten, minulla on viime viikolla pyörinyt mielessä hirveästi kaikenlaisia ideoita ja inspiraatiota liittyen valokuvaamiseen, blogiin, omaan tyyliin, tulevaan kesään.. Ihan kaikkeen! Tulkaa joku nyt tylsistyttämään minut niin, että pääsisin oikeaan mielentilaan niiden matikan laskujen laskemiseksi, haha :D No, onneksi edes biologia alkaa olla kertaalleen luettu. Olen kuitenkin huomannut, että asiat oikeasti sisäistää ja osaa paremmin yhdistää toisiinsa vasta muutaman lukukerran jälkeen. Siksi urakkaa onkin vielä aika paljon jäljellä, (+ ne matikan tehtävät..)

Tässä vielä kuulumispostauksen kuvitukseksi yksi näistä kymmenistä visioistani toteutettuna: pari talvista balettikuvaa, jotka napsaisimme Aneten kanssa pihassamme viime viikonloppuna, kun ulkona oli jotenkin kovin kaunista.



Kiitos muuten kaikista kommentteistanne viime postaukseen. Oli mielenkiintoista lukea teidän kokemuksia ja mielipiteitä aiheesta, enkä olisi arvannutkaan, että se herätti niinkin paljon ajatuksia. Vastailen kaikkiin lähettämiinne kommentteihin aivan pian :) Oikein mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

tiistai 16. helmikuuta 2016

Kun yo-kokeessa ei pysty antamaan parastaan


Kevään ylioppilaskirjoitusten ensimmäisen koitos on osaltani ohitse. Takana on nimittäin äidinkielen yo-kokeen ykkösosa, tekstitaidon koe. Jo ensi viikon alussa saamme opettajaltamme alustavat tulokset pistemääristä. Tiedostan, että minulla on tapana arvioida omaa osamistani ennemmin alas- kuin ylöspäin, mutta tällä kertaa tiedän, etten voi edes odottaa tulosta, johon olisin tyytyväinen. Miten tässä näin kävi?


Preliminäärikokeena, eli tekstitaidon kokeen ''kenraaliharjoituksena'', teimme viime syksyn ylioppilaskokeesta kaksi tehtävää. Tehtävät arvioidaan asteikolla 0-6 pistettä. Sain pisteet 5 ja 6, mistä olin älyttömän tyytyväinen ja jotka rohkaisivat paljon tulevaan tekstitaidon kokeeseen. Varsinaista tekstitaidon koetta edeltävänä yönä nukuin äärimmäisen levollisesti ja minulla oli hyvä fiilis kokeeseen mennessä. Kun sain paperin käteeni, alkoi kuitenkin vähän tuskastuttaa. Hengitin syvään ja aloitin itselleni helpoimmasta tehtävästä, johon käytin aikaa noin pari tuntia. Kun aloin tutkia muita tehtäviä seuraavaa aloittaakseni, alkoi niin sanotusti alamäki. Luin aineistot silmäillen, sillä en malttanut tai pystynyt lukemaan niitä rauhallisesti läpi. Aloitin tekemään tehtävää, sitten vaihdoin toiseen.. Aikaa kului tosi paljon vain sähläämiseen ja lievään panikointiin, mitä olin jo etukäteen kaikkein eniten pelännyt. Tehtävänannot eivät vaan oikein aunneet minulle ja aineistot tuntuivat hankalilta. Aika kului hirveän nopeasti. Pidin yhden vessatauon, mutta muuten en irrottanut katsettani paperista hetkeksikään koko kuuden tunnin aikana. Jäin jatkuvasti jumiin aivan turhiin yksityiskohtiin, ja pää tuntui vaan lyövän tyhjää. Lopulta, kun kello löi kolme, olin tehnyt kaksi tehtävää, joista toisen pelkään menneen vähän tehvänannon ohi, mikä siis voi pahimmassa tapauksessa olla automaattisesti pyöreä nolla pisteytyksessä. Kolmatta tehtävää ehdin hätäisesti aloittaa kokeen viimeisellä puolituntisella, ja sain siihen kaksi kappaletta, kun tekstaidon vastauksen vähimmäiskappalemäärä on neljä.


Tässä tekstitaidon kokeessa kaikki vaan jollain tapaa tuntui levähtävän käsiin, minkä luulen olevan pitkälti seurausta omista, itse itselleni luomista suorituspaineista. Äidinkieli on aina ollut minulle yksi vahvimpia aineita koulussa. Minulla on korkeat tavoitteet äidinkielen suhteen ja olen aina kokenut olevani hyvä myös tekstitaidossa. Se, että nyt pitää onnistua, hallitsi alitajunnassa ihan liikaa koetilanteessa.

Kirjoitin syksyllä kemian, johon olin valmistautunut aika kehnosti. Viimeiset kurssikirjat olin jättänyt kokonaan käymättä, ja ja jo kirjoituksiin mennessä ajattelin ja tiesin, että tulen myöhemmin uusimaan joka tapauksessa. Kirjoituksissa tutkin tehtäviä rauhassa, tein itselleni helpoimmat, join paljon vettä ja pidin useita pieniä ruokataukoja. Olin täysin rentoutunut, sillä tiesin, että nyt ei ole mitään paineita, koska uusin kuitenkin tämän myöhemmin. Kun sain tulokset, olin ihan ymmälläni, pisteet jäivät yhden päähän E:stä! En olisi koskaan uskonut saavani niin hyviä pisteitä siitä kemian kokeesta. Uskon, että rauhallisuudellani kokeessa oli valtava vaikutus siihen, miten koe meni. Sain itsestäni kaiken irti, kun minulla ei ollut minkäänlaisia suorituspaineita. 

Tässä mielestäni näkyykin yo-kokeiden ristiriita taidon mittareina. Loppujen lopuksi yo-kokeet mittaavat mielestäni aika pitkälti sitä, kuka osaa hallita koetilanteen ja järkevän ajankäytön. Vaikka osaamista löytyisi, voi olla, että koetilanne on vain liikaa ja osaaminen jää ahdistuksen tai paniikin varjoon. Enkä puhu nyt vain omasta puolestani, vaan ihan yleisestikin. Vaikka minussa on vähän sellaista panikoijan piirrettä koetilanteissa, ei tämä minun kohdallani varmasti ole mistään pahimmasta päästä. Voin kuvitella, miten kurja koetilanne voi sellaiselle olla, joka oikeasti ahdistuu valtavasti vain itse tilanteen ja sellaisen ''näytä nyt kaikki mitä osaat'' -asetelman vuoksi. 


Perjantai kieltämättä meni aika lailla pilalle, ja viimeistään kotona oli pieni itku herkässä. Viikonloppuna kuitenkin tajusin, että asiaa on ihan turha tässä vaiheessa enää murehtia ja pohtia. Ensi syksynä on myös mahdollisuus uusia koko yo-koe. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta tavallaan tuntuu, että lukion aikana tehty työ äidinkielen osalta menee ikään kuin hukkaan, kun epäonnistuu yo-kokeessa. Tottahan se periaatteessa on, ainakin kouluun hakiessa lähtöpisteiden kannalta. Kukaan ei kysy tai ole kiinnostunut äidinkielen kurssinumeroista, päättöarvosanasta tai hyvin menneestä preliminäärikokeesta. Yo-kokeen arvosana on se, mikä ratkaisee ja etenkin äidinkielellä on paljon painoarvoa, olipa kyseessä mikä korkeakoulu tahansa.


Mielestäni äidinkielen taidon mittaaminen ylipäätänsä, etenkin tekstitaidon osalta, on äärimmäisen suppeaa. Valittavia tehtäviä on vähän (viidestä valitaan kolme), ja usein niistä valtaosa on ikään kuin samaa teemaa, missä mielestäni on hieman epäreiluuden makua. Tänä vuonna kokeen kahdessa aineistoista, (novelli sekä Mannerheimin päiväkäsky) oli sotateema, jonka en tunne olevani itseäni kovin lähellä, vaikka Tuntematon sotilas on tuttu kirja ja monia sota-ajasta kertovia elokuviakin tullut katsottua. Lisäksi tekstitaidon kokeissa minua on aina ärsyttänyt tehtävänantojen epäselkeys. Tuntuu, että kysymyksen asettelu on usein sellaista sanoilla kikkailua, jolla kuin tarkoituksella pyritään hämäämään vastaaja ''väärille raiteille''. Vaikka vastaus olisi havaintoineen miten hyvä ja eheä tahansa, väärästä näkökulmasta sakotetaan armottomasti - nolla pistettä.

Ymmärrän sen, että on oltava jokin valtakunnallisesti yhteinen arviointikriteeri, mihin esimerkiksi päättötodistus ei käy, sillä eri kouluissa ja eri opettajilla on erilaiset arviointikriteerit. Mielestäni yo-kirjoitukset kuitenkin alkavat olla vähän vanhanaikainen osaamisen mittari. Nähtäväksi jää, muuttuuko tai uudistuuko se tulevaisuudessa jollain tapaa, sillä se mielestäni olisi ihan tarpeen.