Joskus onnistuu ja joskus ei

Moikka! Päätin taas kömpiä tänne tietokoneen äärelle postailemaan, koska tänään olen päättänyt pitää vapaapäivän oikeastaan kaikista velvotteista :D Olen ollut viimeaikoina ihan turhan stressaantunut, minkä kyllä huomaan omassa olossani. Viime viikon perjantaina oli kahden enkun kirjoitustehtävän palautus, ja arvatkaa olinko edes aloittanut vielä kumpaakaan.. Kirjoitustehtävät, jotka oli tarkoitus tehdä itsenäisesti kurssin aikana, olivat kokonaan unohtuneet, ja seuraava viikonloppu meni sitten oikeastaan niitä, sekä muita koulujuttuja tehdessä. Sitten koitti jälleen perjantai, koeviikon ensimmäinen päivä ja fysiikan koe. Kieltämättä, aloitin valmistautumisen siihen ehkä hieman liian myöhään, mutta kokeeseen menin ihan luottavaisin mielin, sillä olin kuitenkin ehtinyt laskea monia vähän vaikeampiakin kertaustehtäviä, jotka olivat menneet ihan oikein. Kokeessa kuitenkin mietin monet tehtävät ihan liian monimutkaisesti, menin ihan sekaisin, ja kokeen helpoimpiin tehtäviin meni minulla kaikkein eniten aikaa, minkä vuoksi vaikeimpiin ei jäänyt enää paljoa yhtään, ja ne jäivät ihan kesken ja tarkistamatta. Tiedostan itse, että en osaa jakaa aikaa kokeessa järkevästi, ja yritän nyt jotenkin alkaa kiinnittää siihen erityishuomiota. Jää aika paljon harmittamaan se, että ei pysty hyödyntämään niitä omia tietoja tai taitoja, kun jää jumiin johonkin kokeen helppoon tehtävään, jonka vuoksi ajatukset menevät ihan solmuun. Kai se vaan niin on, että aina ei voi onnistua, vaikka asiat periaatteessa osaisikin. Perjantaina vähän harmitti tuo fysiikan koe, mutta tanssitunneille mennessä se kuitenkin jo unohtui. Maanantaina sitten pää pystyssä seuraavaan, ruotsin kokeeseen..

---

Vaikka fysiikan koe ei kovin hyvin mennytkään, sentään meidän viimeisin pieni brunssimme oli onnistunut. Kun Veera oli viimeksi kotona, päätimme tehdä meille pitkästä aikaa tällaisen brunssikattauksen. Viehän sellaisen tekeminen oman aikansa etenkin, jos tekee tarjoilut mahdollisimman pitkälle itse, mutta on se kyllä aika palkitsevaakin päästä syömään. Tässä vähän tunnelmakuvia meidän herkkuhetkestämme, kun vihdoin olimme saaneet kaiken valmiiksi:

Teimme gluteenittomia american pancakes - ''pannupannareita'', joiden taikinaan laitoimme jäisiä mustikoita. Ne toivat pannareihin ihanasti makua. Amerikkalaisittain päälle kaadoimme vaahterasiirappia, ja kokonaisuuden täydensimme suomalaisilla mustikoilla.  

Veera keitti meille kaikille erilaiset kahvit kahvikoneellaan.

Tein tällaisia gluteenittomia suklaamuffineja. Sovelsin aika reilulla kädellä erästä valmista reseptiä. Rakenne kaipaa vielä ihan vähän hienosäätöä, ja jos nyt lähiaikoina leivon näitä vielä uudestaan, (ja olen täysin tyytyväinen) laitan määrät tarkasti ylös, jotta voin tehdä teille postauksen näistä. Muffineissa käytin mahdollisimman vähän sokeria ja rasvaa, ja yksi tärkeimmistä raaka-aineista on kahvi, joka tuo kivaa makua muffineihin.

Kokeilimme myös munakokkelin tekoa. Sen valmistamisen syvin ajatus ei vielä ihan auennut minulle ja Veeralle. Tämä taitaakin olla sellainen ruoka, jossa vain harjoitus tekee mestarin :D

Lautasella myös meidän vakkari ja suosikki -välimerellinen vuokaleipä.

Tällaisia herkkuja kattaukseemme kuului. Voisin kyllä taas tänään leipoa jotain. Leipominen mamman tai siskojen kanssa on ehdottomasti yksiä parhaimmista tavoista viettää vapaapäivää :)
ps. siskoni Veeran blogista löytyy lisää kuvia, ja tämän kokonaisuuden pohjalla ollut ajatus.