keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Korjaa!


Luontoa mahdollisimman vähän kuormittava, sekä muutenkin kestävän kehityksen periaatteen mukainen pukeutuminen on nykyään paljon pinnalla ollut aihe. Kirpputorishoppailu on noussut aivan uuteen valokeilaan, ja käytettyjen vaatteiden myynnin ja ostamisen suosio on nostanut päätään. On mielestäni tosi hienoa, että nykyään yhä useampi pohtii vaatetta ostaessaan myös sen alkuperää, kestävyyttä ja ostohetkellä jopa pysähtyy kokonaan, ''Tarvitsenko minä oikeastaan tätä ollenkaan?''
Se, että ostaa vähemmän uutta, ja suosii käytettyä sekä kiinnittää huomiota materiaaliin, on jo suuri askel, mutta ei pidä unohtaa, että myös vaatteen käyttöiällä on suuri vaikutus jätteeksi päätyvän tekstiilin määrään.

Vaatteen käyttöiän pidentäminen

Huhtikuussa kirjoittamani Tiedä mistä maksat -postaus saa nyt vähän jatkoa, vähän samaan kategoriaan liittyvällä jutulla. Aiheena tällä kertaa on siis vaatteen tai asusteen käyttöiän pidentäminen ja vähän vinkkejäni siihen liittyen.
Tässä on muutamia havainnoillistavia, ihan konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka vaate tai asuste voi pois heitetyksi tulemisen sijaan saada vielä monta käyttökertaa lisää.


Suosikkiyöhousuni olivat olleet niin kovassa käytössä, että niiden polvet repesivät. Housujen kangas on kuitenkin yhä aivan moitteettomassa kunnossa, joten nappasin tilkkulaatikosta räikeän pinkin kankaanpalan, ja ompelin polviin paikat, yksinkertaisesti sik-sak -ompeleella. Se vei aikaa joitain minuutteja, ja nyt voin taas käyttää näitä maailman parhaita yöhousujani, toivottavasti vielä monta vuotta. 
Vaatteisiin ommellut paikat voi mielestäni ihan tarkoituksellakin tehdä näkyviksi huomionkiinnittäjiksi. Ne ovat paitsi persoonallinen yksityiskohta, myös kertovat omalla tavallaan vaatteen kantajan arvoista ja vaatteen ''tarinasta''.


Paavon kurapuku oli jo aika.. sanotaan nyt, että elämää nähnyt. Olin jo aikeissa ostaa uutta ja kävin eläintarvikeliikkeessäkin katsomassa uusia pukuja. Kuten ainakin koiranomistajat varmasti ovat huomanneet, tällaisten pukujen hinnat eivät ole ihan mitään taskurahoja. Pienenkin koiran peruslaadukkaasta kurapuvusta saa maksaa vähintään 30 euroa, useimmista jopa yli 50 euroa.

Sitten aloin miettiä: Miksi tarkalleen ottaen edes olin ostamassa uutta, sillä tiesin kyllä mikä vanhassa on vialla. Tiesin myös, että nämä viat ovat korjattavissa. Korjasin siis kaikki kurapuvun revenneet lahjeresorit, jotka ennen päästivät tosi paljon vettä ja hiekkaa Paavon tassuhin. Tämä hoitui yksinkertaisesti ompelemalla koneella yhdet muutaman sentin suorat ompeleet jokaiseen lahkeeseen. Lisäksi korjasin kankaassa mahan kohdalla olleen repeämän, joka oli toinen syypää Paavon turkin kuraantumiseen puvun pitämisestä huolimatta. Kiristyskuminauhat olivat venähtäneet, ja roikkuivat melkein maassa asti. Katkaisin ne reilusti lyhyemmäksi, ja solmin uudelleen.


Huonosti kiinni pysyvään vetoketjuun ompelin vielä söpön stopparin: Kuminauhalenkin ja napin, johon kuminaha kiinnitetään. Nyt muuten pysyy vetskari kiinni, ja Paavon kurapuku pääsee vielä monelle lenkille mukaan!


Viime talvena jo aikansa eläneen näköinen huopatakkini sai uuden elämän. Ompelin sen useamman repsottavan ja tipahtaneen napin uudelleen, katkoin pienet langanpätkät, siistin sen perusteellisesti teippiharjalla ja muutamat nyppykohdat siistin nyppykoneella. Takista tuli ihan kuin uusi!


Mikäli vaate ei ole kiireellisesti korjattava, kannattaa laittaa se odottelemaan esimerkiksi johonkin pussiin niin, että sinne kertyy muutakin korjattavaa. Sitten jonain tylsänä hetkenä on mukava istahtaa ja korjata kaikki korjattava kerralla, - ja saada monta ''uutta'' vaatetta! Näin korjaukseen kuluva aika per vaate/asuste lyhenee entisestään. 

Minun viime kerran korjauskasaani kuului muun muassa..
.. vaatteita, joissa oli irronneita/repsottavia nappeja,

Nappien ompelu on mielestäni täydellinen esimerkki sellaisesta perustaidosta, jonka ihan jokaisen tulisi taitaa. Joskus kuulin mielenkiintoisen ajatuksen siitä, mitä on kestävä kehitys. Se ei välttämättä tarkoita ainoastaan sitä, miksi se yleensä mielletään: materiaalin käyttämistä uudelleen, kun se ei enää palvele edellisessä käyttötarkoituksessaan. Kestävän kehityksen voidaan ajatella olevan sellaisen perustaidon osaamista, joka tukee kaikenlaista kierrätystä, korjausta ja uudelleen käyttöä.

Olenpa joitain kertoja löytänyt kirpputoreilta aivan täydellisessä kunnossa olevia, jopa käyttämättömän näköisiä kauluspaitoja, joista on tippunut yksi nappi. Silloin herää kysymys, voiko oikeasti olla niin, että joku on heittänyt vaatteen pois vain napin tippumisen takia. Toisaalta, hyvä meille, jotka jaksamme nähdä pienen, siis todellakin pienen, vaiva napin uudelleen ompelemisessa :D Pääasia kuitenkin on, että käyttökelpoisen tai vain pienen korjauksen vaativan vaatteen kierrättää eikä heitä sitä roskiin, jos ei sitä itse jaksa korjata. Hyvän kankaan, vaatteen tai asusteen heittäminen kirjaimellisesti roskiin on mielestäni se kaikkein suurin vääryys, sillä se ei edes tarjoa sille uutta mahdollisuutta.


Ensi kerralla kirpputorille mennessäni etsin kierrätyskeskuksen valtavasta nappilaatikosta (10€/kg hinnalla) yhteen ihanan väriseen villatakkiini uudet napit. En tykännyt yhtään takissa alunperin olleista napeista, joiden takia muuten aivan ihana takki jäi usein valitsematta asuun ja sen myötä ihan käyttämättä. Myös tällaisella pienellä tuunauksella voi saada vaatteesta ihan erinäköisen ja jälleen itselle mieluisen.


..  ja pellavapaidan, jonka olkasaumassa oli noin sentin pituinen repeämä,


.. ja pyyhkeiden ripustuslenkkejä, jotka tosi usein (ennemmin tai myöhemmin) katkeavat,

.. ja muuten erinomaisen alustopin, jonka helman sauma oli revennyt pieneltä matkalta,

Paidan helman sauman uudelleen ompelu voi kuulostaa suurelta vaivannäöltä, mutta todellisuudessa on kaikkea muuta. Laita vain oikeanväriset langat koneeseen, säädä ommel halutunlaiseksi ja surauta yksi sauma. (Tämä vie aikaa noin 5 minuuttia, ehkä jopa vähemmän.)


.. ja kauppakassin, jonka toisen kahvan sauma oli pikkuhiljaa purkautunut, ja sitten pettänyt kesken kauppareissun. Pieni korjaus, ja nyt kassi on taas viikottaisessa käytössä jokaisella kauppareissulla.


Kuten huomaatte, useimmiten tällaisissa korjauksissa on kyse vain pienistä toimenpiteistä, jotka on tehtävä saadakseen vaatteet/asusteet jälleen käyttöön. Ne vaativat vain vähän viitseliäisyyttä ja tuumasta toimeen tarttumista, mihin ihan kuka tahansa pystyy. 

Haastan sinut kokeilemaan joskus, miten palkitsevaa onkaan pienellä työllä saada jälleen ''viallinen'' vaate käyttökelpoiseksi. Säästät rahaa, luontoa ja kaiken lisäksi esimerkiksi itse uudelleen ommellut napit tai saumat yleensä kestävät huomattavasti kauemmin kuin yksikään vaatteessa valmiiksi ollut! 

tiistai 30. joulukuuta 2014

Kotitekoiset kasvishampparit


Loman ensimmäisinä päivinä päätin toteuttaa jo pitkään mielessäni olleen vision kotitekoisista hamppareista. Päivitin instagramiin kuvan annoksesta, ja joku sieltä kysäisi ohjetta tekemiimme hampurilaisiin. Joten, täältä tulee.. :)



HAMPURILAISET

Hampurilaisen täytteeksi tuli 
  • Pannulla lämmitetty ananassiivu (mielellään tuore-ananasta)
  • Homejuustosiivu
  • Juustoviipale (sulate -tai tavallinen)
  • Paistettu kananmuna
  • Kasvispihvi
  • Luomumajoneesia

Hampurilaissämpylöinä käytimme Moilas-gluteenittomia aamiaissämpylöitä, jotka sopivat tähän tarkoitukseen mainiosti. Kyseiset sämpylät kuuluvat monen ruokakaupan valikoimaan, löytyvät pakastealtaasta. Gluteenittomien leipien hintoihin suhteuttaen pakkauksen hinta on mielestäni kohtuullinen.
Otin sämpylät sulamaan pöydälle jo hyvissä ajoin ennen ruuanlaittoa, ja vähän ennen tarjoilua paistoin niitä pannulla pienessä määrässä voita. 

Kasvispihvit tein Gluteeniton maailma kolmen viljan kasvispihviaineksesta, joka on siis sekä gluteeniton että luomu. Useimmiten tulisi tietysti edullisemmaksi tehdä pihvit itse, mutta tämän kasvispihviaineksen helppouteen, nopeuteen ja myös raaka-aineiden puhtauteen vedoten voin sitä lämpimästi suositella. Hintaa kasvispihviaineksella on (ostopaikasta riippuen) noin 2,70€ 
Lisäsin taikinaan extrana vielä yhden kananmunan sekä kolme porkkanaa raastettuna. Paistoin aika ohuehkoja pihvejä, jotta ne valmistuisivat nopeammin. 
Pihveistä tuli tosi hyviä! Niitä riitti loistavasti meidän kaikkien kuuden hampurilaisiin sekä vielä santsikierroksen hampurilaisiin ja niitä jopa riitti seuraavalle päivälle. 



RANSKALAISET (PELLILLÄ)

Itse tehdyt ranskalaiset ovat loistava lisuke hamppareihin. 
  • 5 isoa perunaa
  • 1/4dl oliiviöljyä
  • 1tl suolaa sisältävää mausteseosta, esimerkiksi perunamaustetta
  • Ripaus paprikajauhetta

1. Jos perunat ovat siistejä, niitä ei tarvitse kuoria, peseminen riittää.
2. Lohko perunat kulhoon. HuomRanskalaiset kannattaa jättää lohkomaisemmiksi ja suurempikokoisiksi, jotta ne eivät kuivahda uunissa. Kuvassa näkyvät ranskalaiset leikkasin vähän liian ohuiksi siivuiksi. (Katso esimerkkikuva ranskalaisista täältä
3. Lisää kulhoon öljy ja pyörittele se lohkojen sekaan.
4. Laita lohkot leivinpaperin päälle ja ripottele päälle mausteet.
5. Laita ranskalaiset uuniin - aluksi 10-15 min 250 asteella, jotta pinta saa väriä. Laske lämpö noin 150 asteeseen ja jätä hautumaan vielä noin puolisen tuntia. Pyöräyttele perunoita paiston aikana lastan avulla kerran tai pari.



VALKOSIPULIKASTIKE

Tämä valkosipulikastike käy älyttömän hyvin itse tehtyjen ranskalaisten kaveriksi.
  • 1 purkki smetanaa / creme fraichea
  • 1 puristettu valkosipulin kynsi
  • Ripaus suolaa ja pippurirouhetta
  • Reilusti tuoreita yrttejä / yrttimaustetta

Sekoita keskenään kaikki ainekset, ja kastike on valmis!

perjantai 26. joulukuuta 2014

Tuunausvinkki: helppo ja söpö pitsireuna


Kirpputoria viimeksi kiertäessäni silmiini osui kauniin turkoosi, itseneulottu villapaita. Paidan kaula-aukko oli hieman epäsymmetrinen, ja tuumasin paidan kaipaavan jotain pientä tuunausta, jotain pientä yksityiskohtaa. Samalla reissulla tonkiessani sekalaista tilkku/kangaspalalaatikkoa löysin käsiini valkoisen pitsisuikaleen, jonka saman tien tajusin olevan oikein oiva lisä löytämääni paitaan..
Tällaisen muodonmuutoksen paita koki! Eurolla saamastani villapaidasta ja kaupan päälliseksi tulleesta pitsipalasta syntyi tällainen kokonaisuus aivan helpolla ja nopealla tuunauksella.
Ompelin reunuksen paitaan valkoisella langalla, ompelukoneen suoralla ompeleella, jonka pituutta lisäsin hieman (2,5:stä 3,5:teen)

Pitsipala jäi muutamaa senttiä vaille, että se olisi kiertänyt koko kaula-aukon, joten päätin jättää raon etupuolelle keskelle, ja virkata valkoisesta langasta siihen pienet nauhat, jotka voi solmia rusetiksi.

Kirppiksellä kannattaa penkoa ne epämääräisimmätkin tilkkulaatikot, sillä sieltä aika usein löytyy pieniä pitsipaloja -ja suikaleita, jotka ovat tosi kivoja ja helposti lisättäviä yksityiskohtia vaatteisiin ja asusteisiin. Tällaisia pitsikaistaleita voi hyödyntää paitsi kauluksissa, myös esimerkiksi hameiden ja paitojen helmoissa, hihoissa sekä asusteissa, kuten laukuissa. 

tiistai 23. joulukuuta 2014

Hyviä ja ei-niin-hyviä

Moikka taas pitkästä aikaa! Nyt on alkanut loma pikkuhiljaa tehdä tehtäväänsä - olo on niin rentoutunut ja rauhallinen. Olen huomannut, että mitä pidempi aika viimeisestä postauksesta on, sitä vaikeampi on keksiä jotain fiksua postausaihetta. Fiksua tai ei, ajattelin koota teille vähän viime viikkojen kuulumisia, sekä hyviä, että ei-niin-hyviä. Huono on vähän liian voimakas sana, sillä kulunut syksy on jättänyt mieleen huomattavasti enemmän positiivista kuin negatiivista :)

Syksyn vakiokampaus: letti. Se on niin yksinkertainen, nopea ja pitää hiukset koko päivän pois tieltä. Ne kerrat, jolloin hiukseni ovat olleet auki, ovat yhden käden sormilla laskettavissa. En vaan kestä sitä, kun ne jäävät kaikkialle kiinni ja menevät ihan sähköiseksi :D Ylläni näissä kuvissa minulla on kirpputorilta löytynyt villapaita, joka on tällä hetkellä suosikkivaatekappaleeni.
Löysin kirpputorilta myös useamman kerän Novitan Tennessee-lankaa, joista ajattelin tehdä jotain kivaa. Ajattelin jonkinlaista huivia, mutten ole ihan varma riittävätkö kerät, koska sekä lanka että puikot ovat aika ohuet. Minun piti palauttaa mieleen, miten neulotaankaan (en osaa tehdä kuin nurjaa ja oikeaa, ja niitäkin vähän heikosti vielä:D) Lankojen väri ei ole ihan niin pinkki kuin kuvassa näyttää, vaan taittaa enemmän tummaan punaiseen. Se on muuten tänä syksynä noussut ehdottomasti lempivärikseni.
Ja varmaan ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen meikkasin oikein pitkän kaavan mukaan, mikä minulla siis tarkoittaa mineraalipuuteria, vaaleaa luomiväriä, kulmaväriä, rajauksia, ripsiväriä ja ripausta poskipunaa. Koko syksyn olen laiskotellut meikkaamisen suhteen. Olen herännyt aamuisin niin myöhään, ettei aikaa ole jäänyt kuin puuterille ja kulmavärille. Kaiken lisäksi ajan kouluun polkupyörällä jyrkän alamäen, ja vaakasuorassa räntäsateessa olisi silmämeikki mennyttä kouluun päästyä.
Kuten edelliset, myös tämän syksyn iltapäivien vapaa-aika on pääasiassa kulunut sillä parhaalla tavalla: tanssitunneilla. Teimme Jessican ja Tinjan kanssa myös oman tanssin, jonka esitimme tanssikoulumme ''omien tanssien näytöksessä.'' Yllä oleva kuva on tekemämme tanssin lopusta.
Tanssin syyslukukausi tiivistyi näytösviikonloppuun, joka meni ihan hyvin, vaikka väsyttikin tosi paljon. Heti sen jälkeen alkoi koeviikko, joka tuntui menneen myös oikein hyvin.
Ja niitä huonompia, olen tänä syksynä huomannut, että minulla on varmaan jonkinlainen nikkeliallergia. Tällaiset ''halpakorvikset'' ovat nimittäin aiheuttaneet kummallisia oireita korvanlehtiin. Vielä en kuitenkaan suostu luopumaan korviksistani! :D Voihan olla, että tämä on vaan jotain ohimenevää.
Sain ihanan kasvin huoneeseeni! Mielestäni viherkasvit ovat niitä parhaita sisustuselementtejä, koska kauniin ulkomuotonsa lisäksi ne tuovat huoneeseen ihan omanlaistaan tunnelmaa ja elävyyttä.
Koulu on sujunut ihan tavalliseen tapaan, olen voinut olla tyytyväinen suorituksiini. Kemia on ottanut minut valtaansa, tykkään siitä paljon. Se tarjoaa haastetta, mutta on kuitenkin omalla tavallaan selkeää, kun siihen ''pääsee sisälle''. Minulla onkin kemian kirjoitukset jo ensi syksynä. Kemian lisäksi kirjoitan syksyllä myös keskipitkän ruotsin.
Mamma osti minulle lahjaksi lääketieteen valmennusmateriaalin (2013) Materiaali on siis ostettu käytettynä, ja se sisältää fysiikan, kemian ja biologian lukion oppimäärän teorian sekä paljon tehtäviä ratkaisuineen. Materiaaleihin on merkitty, mihin lukion kurssiin ja aiheeseen mikäkin alue ja sen tehtävät kuuluvat. Siksi nämä ovatkin erinomaiset paitsi jo näin ennakkoon aloitettuun pääsykokeeseen valmistautumiseen, myös kirjoituksiin harjoittelemiseen! Olen jo vähän pläräillyt ja tutkinut kirjoja, ja viimeistään ensi kesänä aloitankin harjoittelemaan kemian osuuden parissa :)
Teimme Veeran kanssa eilen pähkinäisen mustikkajuustokakun mutakakkupohjalla. Tämän kakun reseptin ajattelin julkaista, kun vielä yhden kerran olemme kokeilleet tehdä sen. Kehittelemämme resepti nimittäin vaatii vielä pientä viilausta, vaikka kieltämättä aika herkullinen olikin ;D


Toivottavasti myös teidän syksy on ollut mukava, ja tähänastinen loma rentouttanut.
Nyt lähden auttamaan vielä viimeisissä siivoushommissa. Ihanaa, kun koti on puhdas ja saa vaan rauhoittua ja rentoutua perheen kanssa. Mukavaa tiistai-päivää kaikille!