Mitä Paavolle kuuluu?

Moi! Ajattelin näin lauantai-aamun kunniaksi tehdä teille pienen kuulumispostauksen Paavosta. Paavo on siis 6-vuotias bichon frise -poika. Paavo tuli meille jo pentuna, ja on meidän perheen menossa mukana, koiranpäiviään rennosti vietellen.

On niin jännä huomata, kuinka oma, aina pennulta tuntuvan koiran oikeasti näkee pikku hiljaa vanhenevan. Paavo on kieltämättä alkanut vähän laiskistua, kun vuosia on kertynyt. Nykyään se viettää päivänsä pääasiassa suosikkikorissaan (selälleen) makoillen. Melkoisen laiska tapaus :D 

Tosin kun lenkkihihna otetaan esiin, Paavo innostuu joka kerta yhtä paljon, hyppää koristaan sekunin murto-osassa, ja on heti valmiina lähtemään. Paavo on aina ollut älyttömän innokas lenkkeilijä, eikä se tunnu saavan tarpeekseen, vaikka kävelyttäisin sitä monta tuntia putkeen, kuten yksi päivä erään ystäväni kanssa lenkillä käydessäni. Aina kotiristeykseen tultaessa se alkaa hirveästi pistää hanttiin, ja haluaisin vaan jatkaa ja jatkaa. 

Aina iltaisin Paavolle tulee sellainen töhötysaika, jolloin se alkaa raahata hyljepehmoleluaan ympäri taloa ja jos en heti tajua tulla leikkimään sen kanssa, se istuu vingahdellen ja muita outoja ääniä päästellen vieressäni niin kauan, että tulen. Joka ilta joudun jossain vaiheessa keskeyttämään läksyjen teon, tai muun homman, koska Paavo vaatii, että tulen leikkimään sen kanssa. Mutta kyllähän Paavonkin on saatava oma aikansa ja huomionsa. Ja sen se kyllä tekee selväksi!

Kuten täällä blogissakin toissakesänä kirjoittelin, Paavolla oli pitkään tosi sitkeä korvatulehdus. Aina kun se tuntui parantuneen, se taas tuli takaisin. Sen hoidossa oli kyllä oma hommansa, mutta vihdoin se kuitenkin jäi. Uskon, että yksi syy siihen on vehnättömään koiranruokaan siirtyminen. Se ei ollut mitenkään vaikeaa, vaihdoimme vaan ruuan merkin. Nyt Paavolla ei ole enää pitkään aikaan ollut yhtään korvatulehdusta, mikä on tosi helpottavaa.

Toisaalta nyt kuitenkin kävi niin, että Paavolle tuli kynsivallintulehdus takatassuun. Saimme siihen aika pitkän antibioottikuurin, ja päivittäin kylvetän Paavon tassut desinfioivassa jalkakylvyssä. 

On jotenkin harmi syöttää omalle koiralle antibiootteja, mutta tässä tapauksessa sille ei vaan voi mitään. Olemmekin nyt laittaneet tilaukseen koirille tarkoitetun maitohappobakteeri/probiootti -valmisteen, jotta muun muassa suoliston hyvä bakteerikanta pysyisi paremmassa tasapainossa. Siihen saakka kunnes valmiste tulee, annan Paavolle aina silloin tällöin vähän piimää, mistä Paavo kyllä tykkää ihan älyttömästi. 

Tällaiset periaatteessa pienet, mutta kuitenkin vaivannäköä vaativat koirien ongelmat ovat aika yleisiä, ja niiden mahdollisuus kannattaa oikeasti ottaa huomioon, kun on hankkimassa koiraa. 

Kun tällaisia terveysriesoja ilmaantuu, on ymmärrettävä, että niistä koituu omat kustannuksensa ja on oltava kärsivällinen, koska ne vaan on hoidettava pois. Kai tällaiset koirien yleisimmät vaivat ovat ihan mahdollisia millä tahansa rodulla, mutta etenkin tällaisilla pidemmälle jalostetuilla pikkokoirilla tuntuu olevan enemmän perinnöllistä taipumusta sellaisiin, vaikka koira olisikin hyvältä ja luotettavalta kasvattajalta.

Tuon kynsivalliongelman puitteessa, ja ihan muutenkin herkiltä tuntuvien tassujen suojaamiseksi olen vähän harkinnut sellaisten vedenkestävien, koirille tarkoitettujen lenkkitossujen hankintaa. Syksyn ja kevään kurakelit ja talvipakkaset tuntuvat ottavan koville tällaisen lenkkeilijäluonteen omistavan koiran tassuille. Tassuille ei tee hyvää koko ajan kastua, ja varpaiden sekä anturoiden väliin jäänyt vähäinenkin lika ja hiekanmurut kutittavat tassuja. Nyt syksyllä meidän onkin joka lenkin jälkeen pestävä tassut huolella kurasta ja liasta, ja sitten vielä kuivattava hyvin. Lisäksi kadunvarsilla on ihan luvattoman paljon esimerkiksi teräviä lasinsiruja, jotka voivat olla hyvinkin kohtalokkaita koiran tassuille. Tällaiset suojakengät tuntuisivatkin olevan ihan varteenotettava vaihtoehto. 

Koiran raaka/barf -ruokinta on ollut paljon pinnalla viime vuosina. Meillekin on joskus sitä ohimennen ehdotettu, mutta se on ainakin toistaiseksi jäänyt vain ajatuksen tasolle. Kävin kuitenkin yksi päivä eläintarvikeliikkeessä kyselemässä vähän aiheesta ja tutustumassa liikkeen barf-tuotteisiin. Ymmärtääkseni tällainen ruokavalio on koiralle kuin koiralle ihanteellinen, ja sitä suositellaan lämpimästi etenkin sellaisille, joilla on esimerkiksi allergioita, iho-ongelmia tai taipumusta hiivatulehduksiin pitkin kehoa. Vaikka Paavolla ei tuota hiivaongelmaa erityisemmin ole tuon yhden korvatulehdusjakson jälkeen esiintynyt, eikä allergioitakaan, olen kuitenkin harkinnut kokeilla ''barffausta''. 

Liikkeessä pakasteena myytävät, helppokäyttöiset barf-lihapullat, jotka sisältävät vain lihaa, luita ja kasviksia, herättivät mielenkiintoni. Lihapullien hintakin yllätti, sillä ajattelin niiden olevan hintavampia. Tulin siihen tulokseen, että kokeilen näitä annospullia meidän Paavolle. Paavo on elämänsä aikana syönyt vain vähän raakaruokaa. Joskus se on saanut kalvatakseen esimerkiksi hirven luita, joita se on aivan silminnähden rakastanut. Lähden kokeilemaan näitä barf-pullia hiljalleen, ettei Paavon elimistö koe sellaista shokkia yhtäkkiä vaihtuvasta ruokavaliosta. Ajattelin näin alkuun kokeilla korvata osan päivän nappula-annoksesta lihalla niin, että sulatan yhden pullan yhdelle päivälle. Aamun ruoka-annokseen laitan puolet, ja illan ruoka-annokseen toisen puolen pullasta. 

Se, että siirtyisi kokonaan koiran raakaruokintaan ei periaatteessa ihan mahdoton ajatus olisi, mutta kuten eläintarvikeliikkeessäkin sanottiin, 100% raakaruokintaan siirtyminen vaatii oman vaivannäkönsä, tutkimisen ja tutustumisen. Näin alussa voi kuitenkin ainakin vähän ravinnollisesti täydentää koiran ruokavaliota, ja mikäli se osoittautuu hyväksi, pikkuhiljaa sitten lisätä raa'an ruuan osuutta. Innokkaina lähdemme Paavon kanssa kokeilemaan!

Onko teillä kokemuksia/suosituksia koirien suojakengistä?

Entäpä koiran barf-ruokinnasta joko täyspainotteisesti, tai osana lemmikkinne ruokavaliota?