lauantai 30. huhtikuuta 2016

Juustokakku, joka onnistuu aina


Hyydytettävä juustokakku on varmasti kaikille tuttu, suhteellisen helppo peruskakku, jonka teossa on kuitenkin muutamat omat niksinsä, jotka kannataa ottaa huomioon leipoessa. Jotta todella voin seistä tuon itsevarmuutta uhoavan otsikkoni takana, halusin toteuttaa reseptin niin, ettei minkään vaiheen pitäisi jäädä arvailun varaan. Vaikka siis onkin kyseessä sinänsä ihan perusresepti, päätin tehdä tällaiset hyvin selkeät vaihe-vaiheelta -ohjeet ja samalla kertoa parhaat vinkkini hyydytettävän kakun tekoon. Olkaa hyvät, tässä siis:


GLUTEENITON MUSTIKKAJUUSTOKAKKU SUKLAAPOHJALLA

Raaka-aineet:

Pohja:
50g voita
100g tummaa suklaata (itse käytin 70-prosenttista, mutta vaaleampikin käy)
2 kananmunaa
1/2dl (ruskeaa) sokeria
1/2dl perunajauhoa
1 tl leivinjauhetta

Mustikkajuustokerros:
2dl kermaa
2,5dl mustikoita
200g tuorejuustoa
2dl rahkaa
1rkl vaniljasokeria
1/2 dl kiehuvaa vettä
3 liivatelehteä

Kiille:
2dl mustikkamehua
2 liivatelehteä
(2-3rkl sokeria)


POHJA
1. Aloita laittamalla uuni lämpenemään 175 asteeseen.
2. Mittaa 50g voita ja 100g tummaa suklaata.

3. Laita voi ja suklaa kattilaan miedolle lämmölle sulamaan. Voit aloittaa tekemään muita juttuja samaan aikaan, mutta muista sekoitella sulavaa seosta välillä. Kun seos on sulanut juoksevaksi, ota kattila pois liedeltä jotta seos vähän jäähtyy.
4. Voitele vuoka valmiiksi. Vuoraa vuuan pohja (halkaisijaltaan noin 20cm) leivinpaperilla, ja voitele reunat. Leikkaa ulkopuolelle jäänyt paperi niin, että reunaan jää vähän ylimääräistä. Näin lopputuloksesta tulee siistimmän näköinen.
Mikäli käytät ruskeaa intiaanisokeria, siivilöi siitä paakut pois.
6. Riko kaksi munaa kulhoon. Mittaa 1/2dl sokeria ja vatkaa se munien kanssa kuohkeaksi vaahdoksi.
Vaahto valmiina. Nyt laita sähkövispilä hetkeksi syrjään.
7. Sekoita jäähtynyt suklaa-voi-seos vaahtoon pienissä osissa kerrallaan, nuolimella varovasti käännellen. Tässä vaiheesa on hyvä olla kolmas käsi auttamassa. Vaahto väistämättä lässähtää jonkin verran, mutta varovasti käännellen ja nostellen kuohkeus ei kokonaan häviä.
8. Sekoita erillisessä kulhossa kuiva-aineet: 1tl leivinjauhetta ja 1/2dl perunajauhoa.
9. Siivilöi kuiva-aineseos taikinaan vähän kerrallaan, jälleen varovasti nuolimella sekoitellen.
10. Sekoittele taikina tasaiseksi ja kaada irtopohjavuokaan.
11. Laita kakku 175-asteiseen uuniin keskitasolle, ja paista 8-10 minuuttia. Meidän uunimme on kohtalaisen tehokas, joten reilu 8 minuuttia riitti. Voit välillä tarkistaa tökkäämällä kakkua esimerkiksi raa'alla spagetilla. Älä kuitenkaan hämäänny siitä, että sisus tuntuu taikinamaisen pehmeltä. Mutakakkumaisen pohjan on nimittäin tarkoituskin jäädä hieman pehmeäksi. Vaikka kakku olisi vielä uunissa ollut raa'an oloinen, se ulos otettaessa vetäytyy, ikään kuin kuivahtaa, yllättävän paljon. Älä siis ylitä paistoaikaa.
Anna pohjan jäähtyä. (Siivoa vaikka keittiö tässä välissä :D) Sitten aloita juustokerroksen teko.


JUUSTOKERROS
1. Vatkaa 2dl kermaa (eli yksi purkki) vaahdoksi. Laita vaahto hetkeksi sivuun.
2. Soseuta mustikat sauvasekottimella. Soseuttamalla noin 2,5dl mustikoita saat 2dl valmista sosetta. 
3. Sekoita sähkövispilällä mustikkasoseen sekaan 200g tuorejuustoa, 2dl rahkaa sekä 1rkl vaniljasokeria.
4. Liota 3 liivatelehteä kylmässä vedessä vähintään viitisen minuuttia - ei haittaa, jos on kauemminkin.
5. Puristele enimmät vedet pois pehmenneistä liivatelehdistä, ja sekoita ne 1/2dl määrään kiehuvaa vettä.

Liivatelehdet liotetaan yleensä aika pieneen määrään kiehuvaa nestettä, (kuten esimerkiksi tässä reseptissä 1/2dl.) Kun 3 tai useampi kylmä liivatelehti pitäisi liottaa vain puoleen desiin kiehuvaa nestettä, neste ehtii jäähtyä viileäksi jo viimeistään toisen lehden kohdalla. Se saa aikaan sen, etteivät loput liukenekaan kunnolla, vaan jäävät kökköiseksi, eikä liivate sen vuoksi myöhemmin toimi niin hyvin.

Vinkkini tähän vaiheeseen onkin pieni kuumavesihaude: Laita astia, jossa liivatelehtien liotukseen tarkoitettu kiehuva neste on (tässä kuvassa desimitta, jossa on 1/2dl kuumaa vettä) lautaselle, jonka pohjalla on kerros kuumaa vettä. Haude pitää liotusnesteen lämpimänä, ja näin saat liivatelehdet liukenemaan hyvin aina viimeistä lehteä myöten.

6. Vesi-liivateseosta ei tarvitse jäähdyttää kauaa. Se kannattaa lisätä oikeastaan aika pian seokseen, jottei se ala hyytyä astiaansa. Kaada liivateseos ohuena nauhana taikinaan, sähkövispilällä samanaikaisesti vatkaten. 
7. Kun olet vatkannut liivateseoksen täytteeseen ja se on sekoittunut tasaisesti, laita jälleen sähkövispilä syrjään. Nyt sekoittele vaiheessa 1 vatkaamasi kermavaahto varovasti seokseen.
Sitten kaada täyte vuokaan jäähtyneen suklaapohjan päälle, ja laita kakku jääkaappiin hyytymään.
Anna kakun hyytyä jääkaapissa pari tuntia.


KIILLE
Kiilteen voit tehdä valmiista mustikkamehusta, jota voit vähän lantrata vedellä, mikäli et halua siitä niin tummaa. Nesteen määrä tulee joka tapauksessa olla 2dl.
Mikäli sinulla ei ole valmista mehua, toinen vaihtoehto on keittää itse pikainen ''mustikkamehu'' pakaste -tai tuoreista mustikoista. Tässä ohjeet pikaiseen, mustikoista keitettävään kiillemehuun.

1. Laita 2 liivatelehteä likoamaan kylmään veteen, kuten juustokerroksen kohdassa 4.
2. Mittaa kattilaan noin 2,5 dl vettä, 0,5dl mustikoita sekä 2-3rkl sokeria. Kiehauta seos. Kun se kiehuu, laske lämpötilaa hieman ja anna kiehua hiljalleen vielä 5-10 minuuttia, jotta mustikoista irtoaa väriä ja makua veteen.
3. Kaada seos lävikön läpi, jotta saat eroteltua mehun ja mustikat. Mustikkajämät voit laittaa vaikka pirtelön sekaan, puuron päälle tai käyttää muuhun leivontaan.
4. Mittaa lävikön läpi kaadetusta mehusta 2dl ja sekoita kuumaan mehuun kaksi pehmeäksi liotettua liivatelehteä. (Huom! Tässä vaiheessa liesi on sammutettu! Käytin vaan samaa kattilaa tiskin vähentämiseksi.)
5. Anna kiilleseoksen jäähtyä hetken aikaa. Kun se on suunnilleen kädenlämpöistä tai vähän sitä viileämpää, kaada se kakun päälle. 

6. Laita kakku jääkaappiin hyytymään vielä vähintään parin tunnin ajaksi. Parhaan lopputuloksen saat, mikäli ehdit tehdä kakun jo tarjoilua edellisenä päivänä. Yön aikana kakku ehtii hyytyä aivan varmasti kokonaan, ja maut tasaantuvat. Pohjasta tulee mehevämpi ja juustokerroksen maut korostuvat aivan eri tavalla, kun kakku saa levätä jääkaapissa yön yli.

Huom! Vasta tällä kertaa kokeillessa huomattua: puhko hyytymättömästä kiilteestä kuplat pois, sillä muuten ne hyytyvät kiilteeseen tehden siihen epätasaisuutta ja pintaan pikkuisia ''reikiä''. 
Valmista mustikkamehua kuumentaessa kuplia ei juurikaan synny, koska sitä ei tarvitse kiehutella, toisin kuin silloin, kun keittelee mehun itse tuoreista mustikoista. Tällöin muista siis puhkoa tai ''keräillä'' kuplakohdat pois, ennen kuin laitat kakun hyytymään.
7. Kun kiille on hyytynyt hyvin, kakku irrotetaan vuuasta. Kiille on kerroksista se, jossa ei ole rasvaa, joten se jää helpoimmin kiinni vuoan reunaan. Itse käytän tässä vaiheessa apunani veistä. Veistä ei tarvitse, eikä kannatakaan painaa pohjaa myöten, vaan irroittaa veitsellä varovasti vain suunnilleen kiilteen korkeudelta. Tiedän, että teflon-pinta ja veitsi eivät ole mikään paras yhdistelmä, mutta veitsen ei käytännössä tarvitse edes osua vuoan reunaan. Tai jos se vähän hipaisee, se tuskin haittaa. Kunhan veistä ei paina kovasti reunaa vasten vuokaa naarmien. 
8. Viimeistele kakun reunaa veitsellä, mikäli siihen jää epätasaisuutta. Liu'uta vuoasta irrotettu kakku haluamallesi kakkulautaselle ja koristele kakku esimerkiksi jäisillä mustikoilla.

VINKKINI LIIVATTEEN KÄYTTÖÖN:
Liivate on minulle kasvissyöjänä kompromissi, jonka olen tehnyt, koska se on vastaaviin kasvisversioihin verrattuna edullisempi sekä itselleni tutumpi ja sen myötä helpompi vaihtoehto. Hyydytettävissä kakuissa kumimaisuus ei missän nimessä ole tavoiteltavaa, joten kannattaa pyrkiä käyttämään niin vähän liivatetta, kuin vain mahdollista. 

Varmaan yleisin harmi, jonka hyydytettävää kakkua tekevä saattaa kokea, on se ettei kakku hyydykään kunnolla. Mikäli juustokerros ja/tai kiille eivät ole hyytyneet, on kakkua jälkikäteen hankalaa enää pelastaa. Tärkeintä mielestäni onkin pitää huoli siitä, että juustokerrosmassasta tulee tarpeeksi paksua. Tällöin liivatteen käytön voi vähentää minimiin. Esimerkiksi tämän kakun juustokerrokseen tuli kolme liivatetta, ja ajattelin ensi kerralla testata laittaa vielä yhden vähemmän.
  • Meidän keittiössämme havaittua: Vedä kaikki täytteeseen tulevat marjat, hedelmät, yms suhteellisen siloiseksi soseeksi sauvasekoittimella. Suurikokoiset ''sattumat'' kuten mangosiivut hyydytettävässä juustokerroksessa ovat riski hyytymisen kannalta.
  • Mikäli täytteeseen tulee kermaa, vatkaa se vaahdoksi erillisessä kulhossa, ja sekoita se varovasti käännellen seokseen vasta ihan viimeisenä. Kermavaahto nimittäin paksuuntaa seosta, kun taas vatkaamattomana kerma tekee juustokerroksesta liian juoksevan. 
  • Liivatelehtiä liottaessa kuumaan nesteeseen kannattaa ehdottomasti hyödyntää pientä vesihaudetta, jotta liivatteen saa liukenemaan täysin. (Katso juustokerroksen kohta 5)
  • Kiilteeseen tulee liivatelehteä suhteessa enemmän. Hyvä perusuhde kiilteessä on 2dl nestettä - 2 liivatelehteä
Voisiko mustikkajuustokakku olla varteenotettava vaihtoehto esimerkiksi tulevaksi äitienpäiväksi.. :)

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Mitä on permanentti?


Aina ajoittain se tulee, villinä päähänpistona - ajatus permanentista. Se ei kuitenkaan koskaan ole edennyt ajatusta pidemmälle, saatikaan käytännön toimiin saakka, vaan yleensä hylkään tämän päähänpiston mielessäni, ja unohdankin melkein saman tien. Taas tänään se käväisi mielessä. Nyt kun oikein pysähtyy ajattelemaan, mitä todella olisi permanentti?



Permanentti, voisiko se toteuttaa haaveen hiuksista, jotka kerrankin olisivat jotain muuta kuin päänmyötäiset. Ehkä hieman näyttävämmätkin, jolloin hiuksia olisi siitäkin syystä kenties mukavampi pitää auki. Permanentti toisaalta kuitenkin herättää minussa myös valtavasti kysymyksiä aina sen tekoon käytettävistä aineista kiharoiden hoitoon ja pysyvyyteen.

Hiukseni ovat käsittelemättömät, luonnostaan pohjoismaisen hennot ja todella sileät. Tulisiko permiskiharoista enemmän sellaiset käkkärät vai laineet? Kauhukuvani permanentista itselläni olisi sellainen liiallinen ''harakanpesä'' -vaikutelma, hyvin takkuiset ja hallitsemattomat, vieläpä yhdistettynä näin lyhyeen malliin. Olisiko minun hiuslaadullani riski sellaiseen, vai onko se sileille hiuksille tehtäessä nimeomaan mahdoton yhtälö?
Ylipäätänsä, ''tarttuuko'' permanentti tällaisiin käsittelemättömiin hentoihin hiuksiin?

Entä onko permanenttia vaikeaa hoitaa? Näyttääkö oma, tyvestä kasvava tikkusuora hius hassulta? Kuinka nopeasti permanentti alkaa suoristua ja onko permanenttikäsitellyllä hiuksella enää toivoa hyväkuntoisuudesta?

Aineet, joita permanentin tekoon käytetään, ovat ymmärtääkseni aika kovia, minkä vuoksi permanentti herättää ehkä pientä pelkoa hiusteni, jotka ovat jo muutenkin niin ohuet, puolesta. Olisiko minulla ylipäätänsä hiuksia enää jäljellä permanenttikäsittelyn jälkeen? :D


Eilen laitoin huvikseen suihkun jälkeen pikkulettejä hiuksiini. Nämä kiharat ovat siis lopputulos seuraavana päivänä letit avatessani. Heh, suorat latvat puhuvat puolestaan laiskuudestani letittää ihan loppuun saakka. Olisikohan kuitenkin jatkossakin lettien tekeminen järkevämpää kuin permanentti, jonka kiharat olisivat pysyvämmät, mutta joka toisaalta olisi myös tavallaan peruuttamaton toimenpide?


En ole koskaan värjännyt hiuksiani tai edes tehnyt mitään radikaalia muutosta hiusmallissa, joten on varmaan ymmärrettävää, että tällaiset näinkin suuret päätökset hiusteni suhteen vaatisivat minulta ihan täyden varmuuden siitä, että tiedän mitä olen tekemässä. Siksi rohkaistuminen ottaa permanentti vaatisi minulta kyllä tosi paljon pohdinta-aikaa ja tutkimustyötä aiheesta. 


En tiedä, onko tämä nyt taas yksi niistä päähänpistoista, jotka häviävät yhtä nopeasti kuin ilmestyvätkin, mutta mikäli teillä on ammattilaisena tai muuten kokemuksen syvällä rintaäänellä jotain sanottavaa permanentista, kuulisin enemmän kuin mielelläni! :)

torstai 14. huhtikuuta 2016

Kuulumisia ja kirppisasu


Moikka! Taas kerran näin yötä vasten ajattelin tulla päivittämään pienet kuulumiset tänne blogiin. Nyt viettelen tosiaan viimeisiä lomapäiviäni ennen tämän kevään viimeistä jaksoa, jonka lukujärjestyksen olen tunkenut ihan täyteen kursseja :D On tavallaan ihan kivaa mennä taas kouluun, sillä tuntuu että tämä pikku loma välissä teki tosi hyvää, ja nyt olo on tosi motivoitunut. Etenkin syksyllä opiskelumotivaatiota tuntui jostain syystä olleen vähän vaikeaa löytää, ja kevään kirjoituksiin valmistautuminen sai omalla tavallaan vähän väsyksiin. Nyt on kuitenkin taas sellainen olo, että tästä on hyvä jatkaa. Olen ehkä jopa vähän alkanut kaivata omaa opiskelurutiiniani ja koulua ikään kuin arjen rytmittäjänä.
Hiljalleen vähiin käyvien lomapäivieni johdosta päätimme mamman kanssa lähteä tänään, tapamme mukaan, pienelle kirpputorikierrokselle. Päivän teemaan mukaisesti, ylleni valikoitui  jälleen aika kirppisvoittoinen asu. Tässä siis siitä pikaisesti napatut asukuvat :)
Cos-neule , kirppis
Punaiset dr denim -farkut , kirppis
Vans-tennarit , kirppis
Fjällräven Kånken -reppu, Sissos
Kalevalan Kuutar-kaulakoru on myöskin ostettu käytettynä :)
Huomenna suunnitelmissa olisi muun muassa käydä kirjastossa, tehdä jotain hyvää ruokaa, käydä tanssitunneilla ja illalla hinnoitella kirppikselle menevät vaatteet valmiiksi. Lauantai-aamuna nimittäin vien vaatteitani myyntiin tähän paikalliselle kirppikselle, josta olen varannut pöydän.

Oikein mukavaa ja aurinkoista alkavaa viikonloppua kaikille! :)

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Mitä tanssi


tanssi


tanssi antaa
niin paljon 
ettei sitä voi uskoakaan

rohkeutta heittäytyä ja antaa musiikin
liikkeen
tunteen viedä

rohkeutta myös epäonnistua
myöntää heikkoutensa, tunnistaa vahvuutensa
rohkeutta olla oma itsensä
arvostaa oma kehoaan
hyväksyä

rohkeutta koskettaa ja tulla kosketetuksi

rohkeutta esiintyä,
astua satojen ihmisten eteen
riisuttuna siitä, mikä meidät tavallisesti määrittelee


tanssiessa ihmisten välillä vallitsee energia
kuuntelemalla toisia, ryhmää ympärillä
sen voi oppia tuntemaan

sillä hetkellä tunne
hetkellä, 
kun vaan antaa mennä
antaa periksi painovoimalle, pelolle, omalle puutteellisuudelleen

kaikki ne tunteet, kokemukset
ja se energia

tanssi antaa voimaa


tanssi sitoo yhteen

upeita ihmisiä,
tarinoita ja kohtaloita
yhdessä
unohtumattomia kokemuksia,
kauniita muistoja

olisiko tanssia, jos olisi yksin?
ehkä,
mutta silloin siitä kuitenkin puuttuisi jotain,
se ei olisi kokonaista

kokonaista se on silloin,
kun aistii muut ympärillään
toinen täydentää toisen liikkeen
kun koko ryhmä hengittää yhdessä


etsiessäni itseäni,
tanssi on ollut oppaana
kasvanut ja kietoutunut osaksi minuutta
olen löytänyt itsestäni puolia,
joita tuskin muuten olisin koskaan tullut löytämään

tanssiminen saa aikaan jotain sellaista, jota on vaikea sanoin kuvailla
se on tunne, jonka tanssi herättää
se on sitä,
kun on täysin läsnä
vastaanottavainen
kun hetkeksi unohtaa ympäröivän maailman
on vain minä, sinä ja tila
mitä kaikkea me yhdessä voimme luoda, kokea, tuntea?


toisen ymmärtämiseen ei tarvita sanoja,
yhteyden löytämiseen ei tarvita konkretiaa,
eikä tanssimiseen tarvita saneltuja sääntöjä
notkeudesta
hyppyjen korkeudesta
tai vartalon muodosta

sillä tanssi on niin paljon muutakin, kuin vain liikettä
ne ovat ne muut asiat,
ne, jotka tulevat sydämestä
ne tekevät tanssin


tanssi opettaa
ihmisistä
elämästä
itsestä

olen oppinut täysin astumaan ulos omalta mukavuusalueeltani
laulaen
vartalonmyötäisessä kokotrikoossa tanssien
näytellen

olen oppinut luomaan mielikuvia,
niiden pohjalta liikettä
olen ollut
kananmuna paistinpannulla,
viekas pölynimuri
ahtautuneena pieneen koppiin


olen ymmärtänyt, kuinka
riisuttu,
haavoittuva,
puolustuskyvytön
 ihminen on, kun sitä katsoo silmiin

olen oppinut, kuinka tärkeät omat rajamme meille ovat
mutta kuinka äärimmilleen ne hetkellisesti voi vetää
kun tutussa ja turvallisessa on rohkaistu testaamaan,
nyt tietää miltä tuntuu
kun toisen päästää liian lähelle


olen oppinut luottamaan,
että toinen ottaa vastaan kun kaatuu,
antaa tukea kun sitä tarvitsee

olen oppinut pysähtymään,
antamaan itselleni aikaa ja nauttimaan pienistä, kauniista hetkistä
se levollisuus,
kun väsyneenä maataan pimeässä salissa silmät kiinni
kun sammutetut loisteputket hiljaa naksahtelevat
kun kuulee ympärillään vain hengityksen
ne pienet hetket

olen ymmärtänyt,
että tanssi on se,
mikä tekee minusta kokonaisen

ja myös tajunnut,
miten upeaa on
kun voi luoda jotain.

torstai 7. huhtikuuta 2016

Näin on mennyt noin niinku omasta mielestä


Moikka! Täällä kirjoittelee eräs lomaileva yökukkuja.. Ajattelin tulla kertomaan vähän tämän kevään kuulumisiani ja mielessäni pyörineistä koulujutuista. Lähinnä yo-kirjoituksiin lukemisen ja valmistautumisen vuoksi blogini on ollut aika hiljainen tänä keväänä. Tämän viikon alussa tosiaan sain vielä viimeisetkin alustavat yo-pisteet. Pitää tietenkin muistaa, että alustavat pisteet voivat vielä muuttua suurestikin, mutta joka tapauksessa, antavathan ne vähän suuntaa ja hajua siitä, mitä toukokuussa kenties on odotettavissa, kun tulokset tulevat julki.

Kuten aiemmin kirjoittelin, äidinkielen tekstitaito ei kohdallani mennyt ihan nappiin. Alustavien tulosten mukaan kaksi tehtävää meni hyvin, ja se kolmas, joka minulla jäi aivan kesken, ei odotettavastikaan niin hyvin. Sain tästä kahden kappaleen nysävastauksestani kuitenkin sen verran pisteitä, että jäi kovasti harmittamaan se, etten ehtinyt tehdä sitä loppuun. Minun olisi vaan pitänyt pitää pää kylmänä, ja kirjoittaa kynä sauhuten vielä ne asiat, jotka mielessäni olivat, eikä vaan ikään kuin luovuttaa. Oli koe mikä tahansa, ei koskaan kannata antaa periksi sellaiselle '' No ei tämä nyt varmaan ole sinne päinkään, en minä osaa '' -ajatukselle. Tälläkin kertaa nimittäin osoittautui, että hieman runsaamalla itseluottamuksella tuo tehtävä, joka sai minut pahemman kerran epäilemään omaa osaamistani, olisi oikeasti kannattanut edes yrittää kirjoittaa loppuun, vaikka kello oli jo ''tuhat''. Pisteitä nimittäin olisi takuulla tullut enemmän, jopa yhtä paljon kuin muista, niistä hyvin onnistuneista, vastauksistani. Toisaalta, turha sitä on kuitenkaan enää pähkäillä. Virheistään oppii :)

Esseekokeessa valitsin kolmosen, jossa oli tehtävänantona kirjoittaa melusta valitsemastaan näkökulmasta. Kokeessa oli useampi muukin tehtävä, joita olisin mielelläni pohtinut ja joista olisin voinut kirjoittaa, mutta päätin tarttua tuohon melu-aiheeseen, koska se tuntui sellaiselta varmimmalta vaihtoehdolta. Esseestä ei mielestäni tullut ollenkaan mitään parhaimpia tuotoksiani, (mikä yo-kokeessa kai olisi tarkoitus..) mutta ainakin omalla kohdallani olen huomannut, että sellaisen esseen, joka on itseltään aivan parasta antia, kirjoittamisessa pitää aina ottaa tietynlainen riski, haastaa itsensä, mitä nyt halusin tietoisesti vähän vältellä. Siksi valitsin sellaisen ikään kuin varmemman aiheen, jota olen aiemminkin usein pohtinut.


Pitkän matematiikan yo-koe oli mielestäni aika haastava. Olin ahkerasti laskenut kertaustehtäviä lukuloman ajan, ja kerranut perusasiat juurta jaksaen. Mutta kuten koe osoitti, sovellustehtäviä olisi pitänyt harjoitella vieläkin enemmän. Kokeessa menin nimittäin vähän hämilleni B-osan tehtävistä. Kokeen jälkeen tulin siihen tulokseen, että ensi syksynä, kun kirjoitan pakollisen pitkän englannin, käyn todennäköisesti samalla kertaa uusimassa sen matematiikan. Perusasiat ovat nimittäin nyt hyvällä pohjalla, ja tiedän, että vähän laajentamalla ajattelukykyäni ja opettelemalla oikeasti käyttämään näitä perustavia taitoja, juurikin sovellustehtäviä tehden, yltäisin huomattavasti parempaan tulokseen. Sitä paitsi, minulla ei ole vielä lainkaan tullut sellasta ''ei enää ikinä matikkaa'' -oloa, vaan nyt tälläkin hetkellä minulla oikeastaan olisi jopa intoa ja motivaatiota alkaa perehtyä niihin vähän haastavampiin tehtäviin, sillä siihen saakka en lukulomalla aivan päässyt.

Olen tosi tyytyväinen siihen työhön, jonka tein biologian yo-kokeeseen valmistautumiseen. Olen aina pitänyt biologiasta, ja jo kurssit tuli käytyä huolellisesti. Kertaamista oli kuitenkin paljon, sillä ensimmäisistä kursseista oli pitkästi aikaa, ja biologian oppimäärän, viiden kurssin, kokonaisvaltainen hahmottaminen ja sisäistäminen vei oman aikansa ja vaati paljon ajatuskarttoja sekä istumalihaksia. Biologian yo-koe oli ensimmäinen, josta ulos astuessani olin oikeasti hyvällä mielellä. Nyt pystyin antamaan kaikkeni ja koin onnistuneeni tehtävissä hyvin, niitä ainaista muutamaa pikku unohdusta ja ajatusvirhettä lukuun ottamatta. Alustavien tulosten mukaan näyttää kuitenkin siltä, että piste tai muutama todennäköisesti jää uupumaan tavoittelemastani arvosanasta. No, toisaalta tärkeintä on kuitenkin se, että tiedän nyt hallitsevani asiat sekä eri aiheiden yhteydet toisiinsa hyvin, jopa paremmin kuin koskaan aiemmin.


Menipäs tämä nyt taas ihan yo-höpinäksi.. Vaikka koulujutut luonnollisesti ovatkin päällimmäisenä mielessä näin abikeväänä (tai voiko 3,5 vuoteen lukiota suorittavaa nyt sitten abiksi kutsua), mutta joka tapauksessa, olen minä onneksi muutakin kerennyt tehdä..

Tänä keväänä olen muun muassa
tapani mukaan, kolunnut kirpputoreja,
inspiroitunut vaatteista ja kivoista asukokonaisuuksista,
pikkuhiljaa opetellut käyttämään luomivärejä,
ja löytänyt täydelliset sävyt ja tuotteet niin arki- kuin juhlavampaankin meikkiin,
alkanut juoda kahvia - mustana,
nauttinut tanssitunneista täysillä ja inspiroitunut valtavasti tämän harrastukseni suhteen,
taas pikkuhiljaa alkanut ryömiä maan alle, omaan ihanaan kellariimme käsitöiden pariin.
sekä leiponut, laittanut ruokaa ja kehitellyt uusia reseptejä.

Ja näin kirjoitusten jälkeen, tällä pienellä lomallani ennen tämän vuoden viimeisen jakson alkamista, olen muutenkin nauttinut kaikista niistä asioista, jotka minulle tuovat iloa ja hyvää mieltä. Keväässä vaan on jotain sellaista ihmeellistä, mikä tekee kaikesta jotenkin positiivisempaa, aurinkoisempaa.

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Kånkenin mä kumppaniksi otin


Kirjoittelin teille taannoin ''kumppaninmetsästys'' -projektistani. Olen siis jo pitkään etsinyt itselleni reppua, joka olisi paitsi luotettavan pitkäikäinen ja monikäyttöinen, myös ulkonäöltään mieleinen. Kånken-reppujen lukuisat puolestapuhujat ja suosittelijat saivat minutkin uskomaan, että se voisi olla oikein oivallinen kumppani. Pohdiskeluni ja vertailujeni lopputuloksena päädyin siis jo pidemmän aikaa mietinnässäni olleeseen Fjällräven Kånken No. 2 -reppuun. Ja täytyy sanoa, että olen tähän mennessä ollut todella tyytyväinen uuteen reppuuni. Ostin repun Sissos-nettikaupasta, josta voin antaa lämpimät suosittelut. 
Repun nahkaiset yksityiskohdat ovat mielestäni kiva yksityiskohta, joka tekee repusta viimeistellyn näköisen. Valitsin mustan värin, koska se on niin monikäyttöinen eikä toisaalta myöskään niin herkkä lialle. Avaimet ja puhelin on kätevä sujauttaa vetoketjulliseseen pikkutaskuun. 
Repun ulkopuolella olevat pitkittäiset sivutaskut ovat iso plussa, koska vesipullo pysyy taskussa tukevasti pystyasennossa koko päivän. Minua nimittäin aina jotenkin vähän hirvittää ajatus vesipullon laittamisesta samaan lokeroon, missä on koulukirjat, laskin ja rahapussi. Sen vuoksi en ennen kantanut omaa vesipulloa koulussa mukana, mutta nyt asiaan takuulla tulee muutos! Veden siemailu pitkin päivää on hyvä tapa: se pitää aineenvaihdunnan ja vireyden yllä koko pitkän koulu -tai työpäivän.
Tässä keväisessä asussa yhdistyy monta suosikkiani: uusi reppu, joka on ehdoton lempparini nykyään, mustat converset, kirpputorilta löytynyt harmaa kevättakki sekä kirppikseltä niin ikään löytynyt Marimekon paita.
Repun sisällä, selkäosaa vasten oleva istuinalusta oli minulle yllätys. Olin siis kyllä lukenut esittelytekstin, jossa istuinalusta mainittiin, mutten jotenkaan tajunnut sen olevan tällainen irrotettava. Alusta on kyllä kieltämättä aika kätevä, ja vaikkei sitä nimeomaan istuinalustaksi ottaisikaan mukaan, se kulkee näppärästi repun sisällä samalla tehden repun selkäosasta pehmeän ja ryhdikkään. Ja onpahan sitten mukana, kun pehmikettä pepun alle yllättäen joskus tarvitseekin, kuten esimerkiksi tällä keväisellä eväsretkellä, jonka teimme siskoni Linnean kanssa.

Nyt myös ymmärrän, mitä Kånkeneista puhuttaessa tarkoitetaan ''tilaihmeellä''. Reppu nimittäin todella on juuri sitä. Repun muotoilu on sellainen, että se näyttää pienehköltä ja sirolta, mutta sinne mahtuu tosi paljon sisälle. Tällä kertaa retkelle mukaan tuli viltti, termospullo, pari kirjaa, eväät sekä vähän varavaatetta, ja ne kaikki mahtuivat mainiosti. 
Reppu istuu tosi hyvin selkään, asettuu hyvälle kohdalle ja on passelin kokoinen. Minulla Kånken pääsee palvelukseen lukion viimeisen puolivuotisen ja sen jälkeen kaikenlaiseen käyttöön. Tykkäänkin tästä repusta kovasti myös sen takia, että se on yksinkertaisen klassisen ulkoasunsa puolesta helppoa yhdistää erilaisiin asuihin. Se sopii tyyliin kuin tyyliin ja tilanteeseen kuin tilanteeseen: kouluun, kaupungille, retkelle, matkalle..
Sissos-nettikaupassa, jonka kanssa olin yhteistyössä, on todella monipuolinen valikoima Kånken -ja muitakin Fjällrävenin reppuja useissa eri väreissä. Toimituskulut ovat kohtuulliset: tilauksen ylittäessä neljänkymmentä euroa, vain 2,95€ Reppu lähetettiin tosi ripeästi ja mukavasta asiakaspalvelusta jäi hyvä mieli. 

Tämä suomalainen nettikauppa kunnioittaa vihreitä arvoja, mitä itse arvostan ja pidän tärkeänä. Tilaan mielelläni sellaisesta nettikaupasta, jossa tiedän kierrätysasioiden olevan kunnossa. Sissoksella pakkausmateriaalit uudelleenkäytetään ja muu jäte lajitellaan tarkasti ja asianmukaisesti. Tällainen toiminta on mielestäni arvostettavaa, eikä nykyään suinkaan itsestäänselvyys. Esimerkiksi tämä reppu lähetettiin kierrätetyssä pahvilaatikossa, jonka pohjalla oli pehmikkeenä ja suojana käyttökelvottomasta pahvista tehtyä silppua. 
Haluan, että tämä uusi kumppanini pysyisi hyväkuntoisena ja menossani mukana niin pitkään kuin suinkin mahdollista, joten päätin ostaa saman tilauksen mukaan myös hoitovahan, joka on tarkoitettu G-1000-kankaalle, jota muun muassa näiden kaikkien Kånken-reppujen pintamateriaali on. Vahan kerrotaan tekevän repun pinnasta likaa ja esimerkiksi eläinten karvoja hylkivän. En ole vielä vahannut reppua, mutta ajattelin nyt ihan lähipäivinä kokeilla sen tehdä.
Jäin vielä vähän pohtimaan sitä, pitäisikö minun tilata ''lisäosana'' myös irrotettavat hihnapehmusteet reppuuni. Pitää nyt käytössä testata, olisivatko ne tarpeen.

Mitäs te tuumaatte tästä valinnasta? :)