sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Vinoja pinoja ja imusoluja


Moikka! Otsikko saattoi herättää pientä kummastusta, mutta sille tulossa selitys aivan pikimmiten, nimittäin tämän viikonlopun parhaiden palojen muodossa :D
Kuluneena viikonloppuna olen muun muassa ollut perheen kanssa, tehnyt ruokaa, lukenut biologiaa ja tanssinutkin vähän. Lauantain vietimme mummolassa, jossa pelasimme korttia ja (perinteisesti) söimme hyvin. Tänään oli yhdet tanssiharkat aamupäivällä, ja loppupäivä kului lukiessa sekä hellan ääressä..
.. Iltapäivällä päätin nimittäin käyttää jääkaapistamme päiväyskermat pois, joten tein lettutaikinan. Matkassa oli muutamia muuttujia, sillä tekemäni ''jämätaikina'' ei oikein meinannut syystä tai toisestakaan pysyä paistaessa kasassa. Aikani tuskailtuani päätin sitten vaihtaa pannun (ja suunnitelman), ja ryhtyä paistamaan pikkulettuja. Pikkulettupannu pelastaa aina tilanteen..
Lettuja paistaessani, ihan huomaamattani, aloin koota niitä pinoon. Pino alkoi näyttää sitä hauskemmalta, mitä korkeammaksi se tuli. Se tietenkin herätti lapsenmielisen innostuksen paistaa vielä yhden, ja toisen, ja kolmeannen pannun lisää.. Ja tässä siis lopputulos - ihan kirjaimellinen vino pino lettuja. Letut nautiskelimme rahkakermavaahdon ja mustikoiden kera.

Viikonloppuna olen lukenut biologiaa, sillä minulla on 4. kurssin koe tiistaina. Kurssi on ihmisbiologian kurssi, ja sisältää perusteet käytännössä koko ihmiskehon toiminnalle. Koealue on tuntunut jotenkin todella työläältä: Käsitteitä ja luettavia sivuja ylipäätänsä on tosi paljon. Pitää vain yrittää lukea juuttumatta liikaa yksityiskohtiin, ja sen sijaan koittaa hahmottaa suuria kokonaisuuksia.
Sain huoneeseeni ihanan seinäkalenterin loppuvuodeksi!
Ja vielä viikonlopun huipennus: Olympus Pen Lite -kamera, jonka sain siskoltani! Kiitos älyttömän paljon Veera♥ Tämä tulee varmasti olemaan kovassa käytössä tulevana kesänä. Pitää vaan alkaa tutustua tähän uuteen kameraani, sen toimintaan ja käyttöön liittyviin vinkkeihin :)

Nyt lähden vielä kertailemaan munuaisen ja maksan tehtäviä sekä immuniteettia :D Heippa ja oikein mukavaa sekä aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Rakkautta(ko)


Viime aikoina on vahvasti noussut esille ajatus minimalistisesta elämäntavasta, joka pitää esimerkillisenä tavarasta ja muusta maallisesta omaisuudesta ''irtautumista''. Muun muassa tosi-tv -sarjoissa on kärjistettyjä esimerkkejä sekä hamstraajista että minimalisteista. Jokainen voi varmasti tunnistaa lähipiiristään esimerkin näistä molemmista tyypeistä. Mutta entäpä näiden ääripääihmisten suhde tavaraan? Kumpi heistä rakastaa tavaraa - se, jolla on sitä äärettömän paljon vai se, jolla on sitä (omasta halusta) äärettömän vähän?

Tavaran roolia ihmisen elämässä on viime aikoina alettu kyseenalaistaa: Sitä ei enää pidetäkään ihmiselle tärkeänä, vaan jopa taakkana. Tavaraa ohjeistetaan kylmänviileästi karsimaan niin, että vain ne aivan pakolliset tavarat jäisivät jäljelle osaksi elämää. Vaikka tavaran määrään liittyvät valinnat ovat jokaisen itse tehtävissä, tuntuu, että nykyään tavaraan olisi hyväksyttävämpää suhtautua etäisesti ja viileästi, kuin myöntää rakastavansa sitä. Kaikenlaista keräilyä pidetään usein turhanpäiväisenä, ja merkkinä jonkinlaisesta mielen heikkoudesta.



Indiedays ja Inneox haastoivat bloggaajat pohtimaan omaa rahankäyttöään sekä suhdettaan palveluihin ja tavaraan. Tämä on hyvin erilaisia mielipiteitä ja tunteita herättävä aihe. Jos tavaraa rakastaa, tarkoittaako se, että rahalla saa rakkautta - eli jopa luotolla saa rakkautta, tai ainakin rakkauden kohteen?
Rakastanko minä tavaraa? Rakastatko sinä tavaraa? Saako tavaraa rakastaa?

Mielestäni tietynlaisen tunnesiteen muodostuminen maalliseen omaisuuteen on tärkeää, olipa konkreettista omaisuutta vähemmän tai enemmän, sillä se ennen kaikkea tukee kestävyyttä. Ajattelepa asiaa omalla kohdallasi: Varmasti lähes jokaisella meistä on jokin suosikkivaate- tai tavara, jota rakastaa kaikista sen vioista huolimatta. Ne suosikkifarkut suorastaan käyttää puhki, ja sitten vielä korjaa niin moneen kertaan kuin vain mahdollista, jotta ne saisivat vielä vähän jatkoaikaa. Yhden itselle tarpeellisen tai tärkeän tavaran rakastaminen ja siitä huolehtiminen, sen koko elinkaaren ajan, on mielestäni eettistä kuluttamista parhaimmillaan.


Nykyajan länsimaisessa kulttuurissa vaatteet ja tavarat eivät enää saa samanlaista henkilökohtaista arvoa kuin ennen. Uuden ostaminen ei ole rahasta kiinni, mikä puolestaan usein johtaa ''ostoähkyyn'' saakka. Vanhat vaatteet ja tavarat heitetään pois vain siksi, että olisi taas tilaa uudelle.
Ristiriita onkin siinä, että tavaraa ostetaan nykyään paljon enemmän, mutta rakastetaan vähemmän. Ostamisessa ei loppujen lopuksi ehkä enää olekaan kyse siitä, että pitää tavarasta ja haluaa sitä, vaan siitä tunteesta, jonka tavaran hankkiessa saa. Ostaessa jotakin, itse tavara jää useimmiten toissijaiseksi asiaksi, tavaran hankkimisesta saadun hetkellisen mielihyvän varjoon.

Tavaran ylenpalttinen, kontrolloimaton haaliminen tuskin siis kertookaan siitä, että pitää tavarasta ja arvostaa sitä, päinvastoin. Mutta entäpä keräily?
Keräily on useimmiten hyvinkin rajattuun aiheeseen kohdistuvaa. Jonkin keräileminen on varmasti meille jokaiselle tuttua ainakin jostain elämänvaiheesta. Keräilyssä ei niinkään korostu itse ostaminen, vaan enemmänkin tietynlainen ''löytämisen tunne''. Kirpputorien suosio perustuneekin aika vahvasti nimenomaan keräilijäasiakkaisiin. 
Keräilyn kohteet harvoin ovat arkielämän kannalta välttämättömiä, mutta tarvitseeko niiden ollakaan? Mielestäni itselle merkityksellisien, iloa tuottavien esineiden, vaatteiden tai tavaroiden keräileminen on ihan suotavaa, inhimillistä. Jos jollekin tuottaa nautintoa kerätä kiiltokuvia, mukeja tai retrokankaita, suotakoon hänelle se ilo. Sitä iloa ei mielestäni ole syytä lannistaa tavaroiden ''karsimisoppailla''.

Lapsena keräilin Littlest pet shop -eläimiä. Kokoelma oli minulle todella tärkeä ja käytin valtavan paljon aikaa lemmikkeihin, niiden tavaroiden askartelemiseen ja leikkimiseen päivittäin. Vaikka kokoelma alkoi lähentyä kahtasataa pientä eläintä, muistin tarkalleen jokaisen yksittäisen lemmikin tarinan: mistä ne olivat minulle tulleet ja miten. Suurimmalla osalla oli myös oma nimi.


Keräileminen on yleensä lähes sataprosenttisesti ei-välttämättömän hankkimista ja periaatteessa siis aivan turhaa. Mutta kuinka suuri osa ''oikeaan tarpeeseen'' ostetusta tavarasta on myöskin turhaa? Tavaraa, jonka ostaa, mutta josta ei sitten pidäkään ja joka jää täysin vaille käyttöä.

Ostan usein kirpputoreilta vaatteita - turhaan, koska minulla on jo niitä, paljon. Uutta ostan kuitenkin todella harvoin. Minulle uuden ostaminen on aina todella suuri kynnys. Perustelen ja harkitsen ostopäätöstä äärimmäisen tarkasti - sekä eettisistä että taloudellisista syistä.
Yksi viimeisimmistä uutena ostamistani asioista oli Caterpillar-talvikengät, joista olin pitkään haaveillut. Vaikka nämäkin kengät olivat pitkän harkinnan tulos, en ehkä osannut iloita niistä vielä ensimmäisten käyttöpäivien aikana. Aloin epäillä, ''Ovatko nämä sittenkään hintansa arvoiset suhteessa talvikenkien tarpeeseeni?'' Mietin asiaa tosi paljon, useamman päivän ajan. Nyt yhden talven jälkeen en enää epäile. Kengät olivat hyvä ostos.
Syynä tähän pohtimiseeni oli kenties se, että minusta vaan tuntuu niin tärkeältä pitää uutena ostamistani tuotteista. Haluan olla varma, että meillä on edessämme pitkä yhteinen taival. Mielestäni aina jotain uutta, tarvitsemaansa tavaraa ostaessa olisikin tärkeää pysähtyä miettimään: Onko tämä takuulla ostamisen arvoinen, ja tulenko huolehtimaan siitä ja käyttämään sitä sen mukaisesti? Tulenko rakastamaan tätä tavaraa?


Minä rakastan retrokankaitani, balettitossujani, kirpputorilta vuosien mittaan löytyneitä villapaitojani, ja pikkuhiljaa myös uusia Caterpillar-kenkiäni. Saako rakkautta omiin tavaroihin tai vaatteisiin myöntää ääneen?

Lähdetään siitä, että rakkautta tavaraan ja rakkautta ihmiseen ei voi verrata keskenään, ja tietenkin ihminen menee aina maallisen omaisuuden edelle. Rakkaus on kuitenkin niin laaja käsite, että mielestäni voi hyvin puhua myös rakkaudesta tavaraan ilman, että tarvitsee tuntea itseään sen vähemmän järkeväksi tai henkiseksi. Omia tavaroita, niiden hankkimista tai niistä eroon hankkiutumista ei tarvitse perustella muille, vaan tärkeintä on, että elää sovussa itsensä ja tavaroidensa kanssa. Ja ehkä tavaran rakastaminen ei loppujen lopuksi olekaan niin huono asia.


Herättikö aihe teissä mitään ajatuksia? Mitä te olette mieltä?

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Suunnitelma B


Moikka! Koulussamme koeviikot on järjestetty mielestäni tosi hyvin. Kun ei ole koetta, on kokonaan vapaapäivä koulusta. Ajattelin, että kävisin tänään kuitenkin koulussa syömässä lounaan. Suunnitelmani sitten vaihtuikin suunnitelma B:ksi, sillä heräsin vasta vähän ennen kahtatoista :D Nyt on kyllä tosi levännyt olo, ehkä tällainen ''uniöveri'' on ihan hyväksi näin koeviikon päälle.
Joka tapauksessa, koulun lounasaika oli siis mennyt jo tunti sitten, joten ryhdyin vähän myöhäiseen aamupalanlaittoon. Päätin sitten tehdä aamupalaa oikein pitkän kaavan mukaan. 


Rakastan tehdä erilaisia puuroja! Teen puurot joko kokonaan veteen, tai laitan suunnilleen puolet maitoa ja puolet vettä. Tänään tein puuron puoliksi veteen ja puoliksi kauramaitoon.
Lämpimiin puuroihin on ihan hirveästi vaihtoehtoja, voi käyttää perinteisiä kaurahiutaleita, tattarihiutaleita, riisihiutaleita, hirssihiutaleita, perunasuurimoita.. Ja tuorepuurot ovat sitten vielä asia erikseen, niistäkin saa kyllä tosi hyviä. Itse yleensä yhdistelen hiutaleita, esimerkiksi tänään puurooni tuli puolet hirssiä ja puolet riisihiutaletta. Päälle laitoin viime kesänä poimittuja mustikoita pakastimesta, puolikkaan päärynän sekä ripauksen kanelia ja kaardemummaa. Lisäksi paistoin muutaman kookos-banaanipannukakun, joiden päälle lorautin vaahterasiirappia. Luin päivän sanomalehden kaikessa rauhassa ja nautin kiireettömästa aamusta. Tänään ajattelin vielä käydä lenkillä, ehkä vähän lukea biologiaa, ja illalla on nykytanssitunti. Oikein mukavaa tiistai-päivää kaikille! :)

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Valaskala


Kuten viime postauksessa lupasin, nyt esittelyssä eräs pääsiäislomalla kellarissa syntynyt käsityö, nimittäin farkkuvalas! Tähän valaaseen sain idean Valaan villapaita -blogista, ja halusin itsekin kokeilla sympaattisen näköisen valaan ompelemista. Tämä valaspehmo pääsi heti samana viikonloppuna uuteen kotiin, 2-vuotissynttärilahjaksi.


Farkkuvalas syntyi kirppikseltä löytyneistä vanhoista miesten farkuista. Valaan tekemiseen tarvitsee vain pienet lahjepalat farkkua, jonkinlaiset silmät, vanua täyttämiseen sekä ompelukoneen. 

Pitää kyllä ihan korostaa, miten erinomaista farkku onkaan käsitöihin ja tuunaukseen.
Ensinnäkin, kierrätyskeskukset ja kirpparit ovat ihan täynnä farkkuja, joita saa käytännössä katsoen ihan ilmaiseksi. Ympäristön kannalta on tärkeää suosia kierrätysmateriaaleja käsitöitä tehdessään. Farkku on suorastaan ikimateriaali - se kestää kovassakin käytössä todella pitkään. Farkkukankaissa on myös varaa valita: on valtavasti eri sävyjä, vahvuuksia ja joustavuudeltaan erilaisia farkkukankaita. Kaiken lisäksi farkku on tyylikäs ja ajaton materiaali, olipa se laukkuna, räsymattona, takkina tai pehmoleluna.


Kirjavinkki! Farkkujen uusi elämä on tosi hyvä kirja, jota voin suositella lämpimästi. Sieltä löytyy 50 ohjetta erilaisiin käsitöihin, joissa on hyödynnetty kierrätysfarkkua. Kannattaa tsekata, löytyykö esimerkiksi kaupunkisi kirjastosta kyseistä kirjaa. Myös googlettamalla löytyy ihan valtavasti ihania ja inspiroivia ideoita farkkukankaan käyttöön.


Ja tässä vielä pari yksityiskohtakuvaa valaasta:

Mitäs tykkäsitte tästä farkkuvalaasta? :) 
Oletteko te koskaan kokeilleet hyödyntää vanhoja farkkuja käsitöissä/tuunauksessa?

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Kevätkuulumisia!


Moikka taas :) Lempi on jälleen palannut blogin pariin! Tämä kevät on kyllä mennyt taas tosi nopeasti. Koulun ja tanssien lisäksi arkeen on mahtunut mukaan muun muassa kivoja reissuja, kuten toissaviikonloppuna balettiporukalla tekemämme reissu Helsinkiin. Aamupäivällä kävimme katsomassa balettioppilaitoksen tunteja, koska heillä oli avoimien ovien päivä. Oli tosi mielenkiintoista päästä näkemään niin upeita tanssijoita ja seurata heidän työskentelyään balettitunneilla. Kävimme syömässä, ja seitsemältä alkoi Suomen kansallisoopperalla baletti Don Quijote. Se oli ensimmäinen baletti, jonka pääsin näkemään, ja mielettömän upea! Ilonan kanssa varaamamme paikat osoittautuivat tosi hyviksi: Ne olivat juuri sopivalla etäisyydellä lavasta, ei aivan edessä, ettei tarvinnut katsoa ikään kuin ylöspäin, muttei liian takanakaan. Kokonaisuuden näki tosi hyvin, ja jopa pukujen pienet yksityiskohdat pystyi erottamaan. Hih, pieni unelmani Joutsenlammen näkemisestä heräsi taas sisälläni. Sain tästä unohtumattomasta ''balettipäivästämme'' hirveän paljon inspiraatiota ja motivaatiota kevään tanssitunneille.

Tässä koosteena joitain tämänkeväisiä kuvia instagramistani:
1. Vinkki! Jos löydät neliapilan ensi kesänä, laita se prässäytymään ja tee siitä itsellesi onnenavaimenperä. Näin onni seuraa sinua kaikkialle ;D
2. Maaliskuussa juhlimme perinteisesti yökyläillen ystäväni Ilonan 17v synttäreitä. Annoin hänelle kirppikseltä löytyneen ruutupaidan, itse tekemäni kuukorun (josta teen tänne ihan oman postauksensa) sekä ripsivärin.
3. Yksi keväinen selfie..
4. Kevään ensimmäiset överimakeat jätskit siskoni Veeran kanssa.
5. Foam roller - superhyödyllinen ostos koko perheen käyttöön. Rullailemalla rollerin päällä omalla painolla saa tosi hyvin muun muassa avattua jumittavia lihaksia ja selkää. En ole itse vielä kerennyt tutustua kaikkiin rullan monipuolisista käyttömahdollisuuksista. Netistä löytyy tosi paljon erilaisia rullalla tehtäviä jumppa, tasapaino - ja venyttelyliikkeitä.
6. Pikkusiskoni Linnean kanssa teellä eräs lauantai-aamupäivä.
7. Pääsiäisen irtiotto kouluhommista: käsitöitä kellarissa aamuyöhön saakka. Pian esittelen teille yhden syntyneistä luomuksista, ja ajattelin myös tehdä sellaisen erillisen tunnelmapostauksen ''käsityöluolastani''.
8. Kerrassaan herkullinen keväinen juustokakku, johon teimme reseptin mamman kanssa. Resepti löytyy täältä.
9. Kouluun lähdössä :)

Tämä kuluneen jakson koeviikko tuntui todella raskaalta jostain syystä, vaikka viime viikolla minulla olikin vaan kolme koetta: fysiikka, matikka ja englanti. Jokaiseen kokeeseen lukeminen jostain syystä tuntui ihan valtavan suurelta projektilta, (vaikkei se sitä oikeasti olisi ollutkaan) ja teki jotenkin tosi väsyneeksi. Onneksi kevät omalla tavallaan antaa energiaa jaksamaan vielä viimeisen jakson loppurutistuksen. Huomenna olisi vielä ruotsin puhekurssin suullinen koe. Jännittää jo pikkuisen, koska se on vähän erilainen koe, johon ei periaatteessa erityisesti voi valmistautua.

Ruotsista puheenollen, ilmoitimme ystäväni Ellin kanssa itsemme 10 päivän ruotsin kielikurssille ensi kesänä. Kurssi järjestetään loppukesästä Pohjois-Ruotsissa Piteåssa, ja sinne pääsee koulustamme kuusi opiskelijaa. Kurssi on todella hieno mahdollisuus oikeasti päästä käyttämään ruotsin kieltä. Lisäksi se on loistavaa kuullunymmärtämis - ja ihan yleistä preppausta syksyn YO-kirjoituksia varten. Täyshoidon, (majoituksineen, ruokineen, opiskeluineen ja matkoineen) itse maksettava osuus on todella pieni. Saa vaan nähdä, mitä kaikkea kurssi tuokaan tullessaan. Ja siellä ei kuulema pääse nälkä takuulla yllättämään - ruokaa on kehuttu ihan älyttömän hyväksi, mistä minä ja Elli tietenkin innostuimme, haha :D

Ja vielä yksi juttu, jota innolla tulevalta kesältä odotan, on Kuopion tanssii ja soi -festivaali, jossa esitämme yhden nykytanssikoreografian. Tulevasta kesästä ja syksystä tulee kyllä varmasti aika jännittävä ja unohtumaton :)