lauantai 30. toukokuuta 2015

Yksinkertaista aurinkoisena päivänä


Moikka! Olen ollut menossa melkein koko tämän aurinkoisen lauantai-päivän. Aamupäivällä olin ystäväni Sinin ylioppilasjuhlissa ja myöhemmin menin toisen ystäväni Tinjan juhliin. Oli tosi kiva, kun päivälle sattui näin kaunis keli. Molemmissa juhlissa oli oikein mukavaa, ja vielä sellaiset tarjoilut, että tuli syötyä varmaan kahden päivän edestä :D Mutta sitten itse varsinaiseen aiheeseen, eli tässä muutama kuva tämän päivän asustani..
Benettonin mekko on alunperin kirppislöytö, ja tänä keväänä minulle löytö yhdestä kellarissamme olleesta kesävaatelaatikosta. Aiemmin en ollut ilmeisesti pitänyt mekosta tai kiinnittänyt siihen mitään huomiota, sillä en muistanut sen olemassaoloa lainkaan. Yksinkertaisen kaunis mekko tulee varmasti pääsemään käyttöön vielä uudemmankin kerran tänä kesänä. mikäli muita juhlia sattuu tulemaan. Asun kengät ovat myös kirppislöytö, ja kellon olen saanut siskoltani Veeralta lahjaksi.

ps. Oikein paljon onnea kaikille lukiosta ja ammattiin valmistuneille! 

torstai 28. toukokuuta 2015

Miksi haluan lääkäriksi?


Tämä oli unelmien täyttymys 8-vuotiaalle Lempille: ikioma luuranko joululahjaksi isiltä ja mammalta

Lääkärin ammatti on ollut unelmani niin kauan kuin muistan. Se heräsi jo kauan aikaa sitten, ja on muovautunut sekä vahvistunut mielessäni pikkuhiljaa. Minua ei ole koskaan ohjailtu tai painostettu haaveilemaan ja tähtäämään lääkärin ammattiin. Kotona on aina oltu avoimia erilaisille mahdollisuuksille ja lukuisista eri ammateista sekä niiden hyvistä kuin myös huonommista puolista on keskusteltu.

Ihmisen anatomia ja ihmiskehon toiminta kokonaisuutena on aina kiehtonut minua kovasti.
Meillä oli kotona kymmenosainen lasten tietokirjasarja, josta Minä ja sinä -niminen lasten anatomiakirja valikoitui suosikikseni. Selasin sitä uudelleen ja uudelleen. Muut tietokirjat jäivät hyllyyn.
Kun en vielä osannut lukea, tutkin ja vertailin tarkasti eri eläinten luurankoja. Kuvat ihmisen ruuansulatuselimistöstä ja aivoista, sekä piirretyt anatomiasarjakuvat kiinnostivat. Muistan yhä, kuinka paljon minua ärsytti se, etten tiennyt mitä eräässä Olipa kerran elämä -tyyppisessä piirrossarjakuvassa olevat bakteerit ja valkosolut toisilleen puhuivat.



Päätin sitten opetella itse, siskoni Veeran vanhaa aapista käyttäen, lukemaan. Kirjaimet olivat aapisessa aakkosjärjestyksessä. Osasin ennalta lausua aakkoset ulkoa, ja sen avulla pystyin päättelemään, miten minkäkin näköinen kirjain sanotaan.
Ja pikkuhiljaa tämä työni alkoi tuottaa tulosta, ja opin lukemaan sanoja, lauseita ja myöhemmin kokonaisia tekstinpätkiä. Pääsin viimeinkin oikeasti lukemaan suosikkikirjojani - ja niitä bakteerien repliikkejä. Viimeistään tässä vaiheessa minussa oli herännyt ajatus siitä, että haluan ''joskus isona'' sellaiseen työhön, jossa pääsen hyödyntämään tätä mielenkiintoani ihmiskehoa kohtaan.



Unelmani on vahvistunut entisestään etenkin lukioaikana. Se varmaan onkin merkittävin syy siihen, että opiskelumotivaationi on pysynyt hyvänä. Ala-asteella en ottanut mitään stressiä koulunkäynnistä, koska se ei tuntunut vaikealta. Läksyt tein aina iltaisin juuri ennen sitä viimeistä kriittistä nukkumaanmenoaikaa, mahdollisimman nopeasti huoneeni lattialla makoillen. Ala-asteen viimeisillä luokilla aloin kuitenkin jo enemmän lukea, sillä muun muassa uusi aine fyke (fysiikka+ kemia) sekä muidenkin aineiden tuomat haasteet sitä vaativat. Yläasteella hoidin koulunkäynnin tunnollisesti. Silloin vähän tutkiskelin ja punnitsin omia unelmiani, ja ajoittain tulevaisuus mietitytti enemmänkin. Harkitsin ja otin selvää useista muistakin ammateista ja aloista, mutta jokainen ajatuksen polku on kuitenkin aina päätynyt unelmaan lääkärin ammatista.

Hyvinvointi ja terveys ovat minulle itselleni todella tärkeitä asioita. Haluaisinkin omata sellaista tietoa, jota voisin hyödyntää niin työssäni, kuin myös sen ulkopuolella. Voisin jakaa tätä tietoa, ja niin olla osana edistämässä ihmisten terveyttä.
Myös lääkärin työnkuva vaikuttaa sellaiselta, mikä olisi minulle mielekästä. Erilaiset ongelmanratkaisua, ja muutenkin huolellista selvittämistä vaativien asioiden pohtiminen ja kärsivällinen ratkaiseminen ovat vahvuuksiani.


Koen, että myös luonteeltani voisin sopia työhön. Se toisaalta herättää ajatuksia myös siitä paljon puhutusta lääkärin työn vastuusta, joka on suuri. Silloin tällöin pohdin, olisinko valmis ja pystyisinkö ottamaan niin suurta vastuuta työssäni. Ajatus tuntuu vielä ehkä hiukan kaukaiselta, ja jopa pelottavaltakin, mutta toisaalta opiskelu ja itse työ varmasti opettavat valtavan paljon, eikä kukaan vielä kouluun päästessään olekaan valmis lääkäri.

Haluan ehdottomasti tehdä työtä ihmisten kanssa ja tuntuisi hyvältä jollain tavalla voida auttaa toista.
Siksi muutkin saman alan ammatit, kuten esimerkiksi fysioterapeutti tai sairaanhoitaja ovat vaihtoehtoja, joita olen harkinnut. Myös niissä korostuvat ne asiat, jotka minua kyseiselle alalle vetävät: toisen ihmisen kohtaaminen ja tietenkin lähtökohtainen kiinnostus ihmisen anatomiaa kohtaan.


Sen, mitä olen kuullut ja lukenut lääkiksessä opiskelusta, on antanut minulle mielikuvan pitkäjänteisestä ja etenkin alussa hyvinkin teoreettisesta opiskelusta. Tykkään kovasti tehdä käytännön asioita ja sillä tavoin soveltaa teoriaa. Lukio on kuitenkin omalla kohdallani myös vahvistanut ajatusta, ettei se teoreettinen opiskelukaan mitenkään kurjaa ole - päinvastoin. Tosin joskus huomaan opiskelevani jopa vähän ''liikaa'' tai liian tarkasti sellaisiakin asioita, jotka eivät ole ihan niitä olennaisimpia.

Olen valmis käyttämään perjantai- tai lauantai-illan opiskeluun, mikäli se on tarpeen. Arkisin koulun ja tanssituntien ohella minulla ei oikeastaan edes jää kovin paljoa aikaa tehdä muuta. Vaikka pärjään koulussa hyvin, uusien asioiden oppiminen ja ymmärtäminen vie paljon aikaa. Etenkin matikka, en nyt sanoisi, että tuottaa ongelmia, mutta tarjoaa kyllä riittävästi haastetta ja pohdittavaa. Lääkärin ammatti ja siihen valmistavaan koulutukseen pääseminen on minulle myös sellaisenaan tavoite, jonka saavuttamiseksi olen valmis tekemään töitä. Se saa jaksamaan opiskella tunnollisesti ja sinnikkäästi.



Tiedän, että minulla on vielä valtavan paljon työtä edessäni. Kun lukion kurssit on käyty, alkaa vasta se varsinainen pääsykoelukeminen. Tällä hetkellä joudun käyttämään paljon aikaa ja energiaa uusien asioiden opiskeluun ja ymmärtämiseen, eikä sovellustehtäville vielä ole juurikaan jäänyt aikaa. Unelmat ja tavoitteet kuitenkin motivoivat päivästä toiseen, ja uskon, että pienin askelin minun on mahdollista päästä yhä lähemmäksi unelma-ammattiani.
.
ps. Jos sieltä ruudun takaa löytyy sellaisia, joilla on sama unelma, tai jotka jopa olette jopa jo saavuttaneet sen, kuulisin mielelläni kokemuksianne ja ajatuksianne, joita lääkärin ammatti tai koulutus on teissä on herännyt :)

tiistai 26. toukokuuta 2015

Mitäs nyt?



Kevään viimeinen koe tehty. Tulen kotiin, syön välipalan, luen sanomalehden ja sitten.. Sitten.. 
No, mitäs nyt? Lukukausi niin koulun kuin tanssituntienkin suhteen on nyt pulkassa. Minä, kuten myös ystäväni Elli törmäsimme molemmat tänään samanlaiseen. kummalliseen ''Mitäs nyt?'' -oloon tultuamme kotiin koulusta. Ei ole koetta johon lukea, ei läksyjä tai aineita tehtävänä, ei mitään palautettavia koulutöitä odottamassa valmistumistaan..

Osaan kyllä ottaa rennosti, ja olla tekemättä mitään (mikä on todistettukin), mutta kaikkein vaikeinta on päästä ajatuksesta, että jotain pitäisi tehdä. Kulunut jakso on kieltämättä ollut aika työntäyteinen, sillä päälle olivat vielä tanssin kevätnäytökset, jotka veivät kaksi kokonaista viikonloppua, (tai oikeastaan viikkoa), kaikkine harkkoineen ja esityksineen. Esitysten aikaan en oikein millään saanut koreografioiden laskuja, liikesarjoja ynnä muita päässäni pyörineitä tanssiajatuksia nollattua niin, että illalla voisin kunnolla keskittyä läksyihin ja kouluhommiin. 
Tanssiminen kuitenkin antaa jotain sellaista, minkä arvoa ei ajalla, rahalla tai millään muullakaan voi kuvata. Viime kevään, ja oikeastaan koko vuoden aikana tanssiminen on muuttunut minulle yhä merkityksellisemmäksi tavaksi toteuttaa itseäni ja päästä irti arjesta. Tuleva kesä tulee sisältämään tanssia, mikä on mahtava juttu. Ei tule jäämään sellaista pitkää taukoa kevään viimeisten ja tulevan syksyn ensimmäisten tuntien väliin. 

Tälle vuodelle suunnittelemani lukiokurssit ovat myös kasassa. Koska teen lukion neljään vuoteen, kursseja ei ole tehtynä niin paljon kuin useimmilla lukion 2. luokan päättäneillä, mutta kaikki on hyvällä mallillaan omaan aikataulutukseeni nähden. Kemian kurssit ovat nyt käytynä kertauskurssia lukuunottamatta. Nyt onkin aika ilmoittautua tuleviin syksyn kirjoituksiin. Ensimmäisenä lähden kirjoittamaan juurikin kemiaa sekä lisäksi ruotsia. Tuleva Piteån ruotsin kielen kurssi alkaa jo pikkuhiljaa jännittää, hyvällä tavalla kylläkin. Koulullamme kävi yksi päivä kurssin opettajia sekä muita kurssista vastaavia henkilöitä kertomassa meille kurssista ja sen ohjelmasta, mikä sai minut entistäkin innostuneemmaksi.


Kevään pieni uupumus alkoikin jo vähän näkyä ja tuntua.. Tekemistä sekä koulun että tanssinäytösten suhteen on kaiken kaikkiaan ollut paljon, eikä asiaa ole helpottanut vähän kummalliseksi kääntynyt unirytmi. Nyt aion kyllä ladata kaikki akut täyteen, nukkua univelat ja vähän hemmotellakin itseäni.

Kesä tuo tullessaan myös aikaa tehdä kaikkea, mitä olen pitkään odottanut pääseväni tekemään. Päätinkin aloittaa tällä blogipostauksella. Huomenna käyn mamman kanssa kaupassa, ja suunnittelemassa pientä tanssipätkää. Illalla teen meille jotain hyvää ruokaa. Käymme Ilonan kanssa lähiaikoina jo perinteeksi muodostuneella kevätpiknikillämme ja jossain vaiheessa saatan kadota pariksi päiväksi kellarin uumeniin käsitöiden pariin..
En voi ymmärtää, miten kevät voikaan saada näin hyvälle mielelle joka kerta, vuosi toisensa jälkeen.