sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Keitä te olette?


Lukijat-gadgetin, blogini lukijoiden profiilit eivät auenneet minulla normaalisti pitkään aikaan.
Vasta tänään huomasin (itseasiassa tätä postausta kirjoittaessani) että nyt lukijat-gadgetin profiilit avautuvat taas! Olen niin iloinen, sillä noin vuoteen en ole saanut lukijoideni profiileja auki, ja siksi en ole voinut selailla heidän blogejakaan. Tämä ilta meneekin varmaan lukijoideni profiileja surffatessa..

toissakesänä mustikoiden siivoamista kesälaiturilla

Minulla on kuitenkin jäänyt pitkältä ajalta tarkistamatta uusien lukijoiden blogit, ja blogini lukijakunta on muutenkin varmasti muuttunut tässä vuosien saatossa. Siksi pyytäisinkin, että kertoisitte minulle, keitä te olette.

Toivoisin etenkin linkkejä blogeihinne. Niitä olisi ihana saada, jotta pääsisin kurkistamaan myös teidän elämäänne ja ikään kuin tutustumaan teihin. Kertokaa siis ihmeessä kommenttilla jotain itsestänne tai laittakaa linkkiä! :)

Gluteeniton jouluhuussi


Tänään ajattelin esitellä teille ihka ensimmäisen piparkakkutaloni. Tai no oikeastaan siitä tulikin piparkakkuhuussi, jonka pelkistetty muotoilu ei välttämättä paljasta sitä valtavaa työmäärää, joka tähän rakennelmaan kätkeytyy :D Koska se ei ole mikään salaisuus, myönnän, että olen paistanut palat tähän ulkomuodoltaan näinkin yksinkertaiseen taloon aika moneen kertaan. Kerran jo vähän luovutin, ja kokeilin kaupan vehnätaikinaa. Totesin kuitenkin myös sen puutteelliseksi, ja jatkoin gluteenittoman reseptin hiomista.

Ulkomuotonsa suhteen tämä piparkakkuhuussi on (etenkin piparkakkutaloja enemmän väsäilleen silmään) ehkä vähän sellaista ala-asteelaisen tasoa, mutta pakko myöntää, että itse olen tyytyväinen tähän väkerrykseen. Onhan tämä kuitenkin ensimmäinen piparkakkutaloni. Ja jokin papukaijamerkki pitäisi kyllä saada tällaisen kotitekoisen gluteenittoman piparkakkutaikinan kanssa taistelusta.. Mutta siis lopulta, lopulta sain kokoon gluteenittoman taikinan, jota on helppo kaulia: se on pehmeää mutta sitkoista. Maku ja rakenne onnistuivat, ja kaiken lisäksi sokerin ja voin määrää on nipistetty, eli taikina on perinteisten ohjeiden mukaan valmistettuja kevyempää. Sellaista sitkoa, jonka venhä saa aikaan, on gluteenittomassa leivonnassa hyvin vaikeaa saavuttaa, joten piparit luonnollisestikin ovat hieman helpommin murenevia, kuin vehnäjauhoista tehdyt. Tämä resepti on kuitenkin gluteenittomaksi todella hyvä. Kokeilen vielä yhden piparisatsin tällä ohjeella, ennen kuin julkaisen reseptin täällä.

Seinät päätin jättää koristelematta, joten katosta sai tulla leikkisän värikäs katseenvangistija. Taloa kiertää vaahtokarkkiaita, jonka osaset on liimattu alustaan ja toisiinsa sulalla toffeella. 
Tähän väliin kuvia parista hieman epätoivoa herättäneestä työvaiheesta:
Yritin siis alunperin tehdä harjakattoista taloa, mutta kuten kuvasta näkyy, se ei oikein mennyt putkeen. Tosin silloin taikina oli vielä vähän liian murenevaa sorttia. En sitten kuitenkaan jaksanut enää kokeilla harjakatollista pömpeliä, sillä tässä vaiheessa myös sulan toffeen käyttäminen liima-aineena oli osoittautunut hieman hankalammaksi, kuin kuvittelin. Ensi jouluna ehkä uskallan jälleen kokeilla harjakattoa - sillä huomattavasti onnistuneemmalla versiolla taikinasta.

Toisessa kuvassa olimme siskojeni kanssa juuri saaneet seinät pysymään pystyssä. Toffee oli jähmettynyt ja uskalsimme laskea kädet irti seinistä. Katsoessamme taloa vähän kauempaa alkoi kuitenkin vähän naurattaa. Totesimme, että tässä mökissä ainakin tuuletus pelaa :D Myöhemmin kuitenkin löytyi ratkaisu myös näille nurkille, joista vähän veti.

Tämän piparkakkutalon haasteet:
  • gluteenittoman taikinan reseptin hiominen tarkoituksenmukaiseksi (kuitenkin voin ja sokerin määrä minimoiden)
  • sulatetun toffeen käyttäminen seinien liimaamiseen (koska sulatettu sokeri maistuu mielestäni jotenkin ällöltä)
  • palojen pieni epäsymmetrisyys ja alustan epätasaisuus
  • itse tekijän kokemattomuus piparkakkutalojen suhteen

Tämän piparkakkutalon kuitenkin pelastivat:
  • kärsivällisyys 
  • siskojen Veeran ja Linnean auttava käsi
  • arkkitehtuuri - talon yksinkertainen laatikkomalli
  • komea katto
  • sokerimassa nurkkien tiivisteeksi
  • no ne jouluvalot tietenkin - piste (ehkä vähän vinon) i:n päälle

Oletteko te leiponeet piparkakkutaloja tänä vuonna, millaisella menestyksellä?

maanantai 14. joulukuuta 2015

22 käärmettä


Vaskikäärme-korut olivat ensimmäisiä hienompia korujani. Eilen kokoelmani täydentyi rannekorulla, mikä ilahdutti minua suuresti. Olin vain haaveillut kyseisestä rannekorusta jo pidemmän aikaa.
Nämä käärmeet vaan jollain tavalla kiehtovat minua, ja pyöreä, kierteinen muoto miellyttää silmää. Sain sarjan ensimmäiset osat lahjaksi pienempänä, muut vähän myöhemmin. Vuosien saatossa olen alkanut vielä paremmin ymmärtää kauniiden korujen päälle, ja alkanut pitää näistä koruista yhä enemmän. 
Sanotaan, ettei materiaan saisi kiintyä, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei näihin koruihin olisi alkanut muodostua myös tunnearvoa. Omasta, itselle tärkeästä korusta alkaa usein pikkuhiljaa tietyllä tapaa kasvaa pala kantajaansa. Korussa tiivistyy osa omistajansa tyyliä ja lopulta kenties myös pieni pala persoonaa. Laskin, että nythän minulla on jo 22 kierteistä käärmettä, jotka pääsevät nykyään yhä useammin yksityiskohdaksi asuihin.


Kalevalan korut muutenkin ovat mieleeni, etenkin vähän vanhempi tuotanto. Niissä on jotain sellaista, mistä pidän kovasti. Kalevalan koruissa yhdistyvät mielestäni tyylikkyys ja myös tietynlainen käytännöllisyys, mikä tekee koruista sopivia niin arkeen kuin juhlaan. Lisäksi tällainen pronssinen väri kuluu mielestäni kauniisti.



Onko teillä jokin suosikkikoru tai -sarja Kalevalalta tai haaveiletteko jostain tietystä korusta? :)

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Täysin kierrätetty


Moikka taas! Täällä kirjoittelee joku jo ihan lomafiiliksissä oleva.. Ensi viikolla on kyllä tiedossa vielä ainakin äidinkielen esseepreliminääri sekä muutama opotunti, mutta muuten koulujutut alkavat tältä vuodelta olla pulkassa. Viime perjantaina oli vuoden viimeinen tanssitunti, eli ensi viikko tulee olemaan ihan tosi rento. Ihanaa taas oikein ajan kanssa tehdä blogia, miettiä vaatejuttuja, leipoa, tehdä käsitöitä.. 
Eilen vietimme pieniä pikkujouluja setäni mökillä. Saunoimme, pelasimme korttia, söimme ja avasimme pullon kuohuvaa loppuillasta. Tänään ilahduin saamastani lahjasta, joka oli kuulema myöhästynyt 18-vuotislahja. Sain upean rannekorun, josta olin pitkään haaveillut. Tämän päivän asukuviin se ei kuitekaan ihan ehtinyt, mutta tulee varmasti näkymään seuraavassa asussa. 

Vasta ollessani kirjoittamassa tätä postausta tajusin, että tämän asun vaatekappaleista jokainen on kirppikseltä. Kyseessä on siis täysin kierrätetty asu. Olen nyt syksyn aikana (tai no pääasiassa mamma on) löytänyt vaikka mitä kivaa kirppiksiltä. Olikin tosi mukava taas pitkästä aikaa koota yhteen asukokonaisuus ja napata siitä kuvat tänne blogiin. Tässä siis tämän päivän ruskeanpuhuva, täysin kierrätetty asu:  
Asun Dr denim -farkut ovat siskoni Veeran tekemä huippuhyvä kirppislöytö. Minulla alkoi jo pikkuhiljaa olla päänvaivaa siitä, että mustat farkkuni vetelivät viimeisiään. En oikein olisi viitsinyt ostaa uusia, vaan katselin että jos vaikka kirppikseltä sattuisi löytymään jotkut. No, itse en löytänyt hyviä, mutta ei mennyt kauaakaan, kun Veera oli kiikuttanut minulle kirppiksiltä kolmet mustat denimit ja kaiken lisäksi sain yhdet mustat farkut Anetelta. Nyt ei ainakaan ole pulaa mustista farkuista vähään aikaan! :D
Kalevala Lintunen-rannekoru on lainassa pikkusiskoltani Linnealta :)
Kirppiksellä kierrellessä kannattaa katsella myös itselle hieman reilun kokoisia villa- ja neulepaitoja, sillä ne toimivat kivasti kauluspaidan päällä. Varsinkin talvella tällainen setti on paitsi ihanan lämmin myös tyylikkään näköinen.
Tämäkin nahkalaukku on kirppislöytö. Pidän tästä laukusta kovasti, sillä se on tietyllä tavalla asiallinen mutta kuitenkin rento. Nahka alkaa olla jo vähän kuluneen näköistä, mutta se on omiaan kertomaan laukun tarinaa. On mielestäni aina yhtä jännä miettiä, kenellä ja kuinka pitkään jokin kirppikseltä löytynyt vaate tai asuste on ollut käytössä, ennen kuin se saa uuden omistajan ja ikään kuin uuden kappaleen tarinaansa. Voi olla, että tämäkin laukku on vuosia, kenties vuosikymmeniä ollut jonkun suosikki ja kovassa käytössä.
Pomarit, oikein kunnon suomalaiset ''mummokengät'' osuivat heti silmääni viime keväänä kirppistä kierrellessäni. Kenkien väri on mielestäni kaunis ja tykkään muutenkin tosi paljon tällaisista vanhoista nahkakengistä. Hintakin oli kohdillaan: 2 euroa. Kotimaiset, etenkin vähän vanhemmat nahkakengät ovat usein huolellisesti tehdyt ja materiaali on laadukasta. Sen kyllä tuntee jalkaan, kun kengät ovat laadukkaat. Nämä kengät itseasiassa ovat yhdet parhaista kengistäni. Ne ovat tukevan tuntuiset ja istuvat jalkaan ihan uskomattoman hyvin. Kyllä kierrätys kannattaa!

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Tanssia, viikunoita ja yo-tuloksia


Moikka! Tänään aamupäivällä julkaisinkin teille jo kierrätyspakettipostauksen, mutta näin heti perään ajattelin vielä vähän kertoa viimeaikaisia kuulumisia. Otsikossa onkin jo vähän otteita tämän postauksen sisällöstä. Kuvakollaasiin ja teksteihin olen koonnut joitain asioita, joita elämääni ja arkeeni on viime aikoina kuulunut:


1. Sain ensimmäistä kertaa kukan tanssinäytöksissä ;D

2. Pikaselfie ennen viimeistä tanssin joulunäytöstä. Jalat ja koko kroppa tuntuu jotenkin niin raskaalta ja väsyneeltä kolmesta peräkkäisestä tanssiviikonlopusta. Tanssi''putki'' alkoi marraskuun lopulla Helsingissä, ja jatkui sitten oman tanssikoulumme joulunäytösten merkeissä seuraavat kaksi viikonloppua. Tänään onkin ensimmäinen vapaapäivä pitkästä aikaa Olen nauttinut itsenäisyyspäivästä rennoissa tunnelmissa. Kohta lähdemme mamman kanssa käymään vielä pienellä iltalenkillä.

3. Marraskuun lopulla olimme Nykytanssipaletti-tapahtumassa tanssimassa. Esitimme nykytanssiopettajamme koreografioiman tanssin Echoes of the past. Esiintyminen oopperan lavalla suurelle yleisölle oli aika jännittävää ja lavalla tuli aika huikea fiilis. Oli myös tosi mielenkiintoista päästä näkemään oopperan esiintyjien tiloja. Pukuhuoneeksi saimmekin erään oopperan tanssijan henkilökohtaisen pukuhuoneen. Sunnuntaina kävimme katsomassa upean nykytanssiteoksen SEE | OBEY, joka oli todella vaikuttava, ajatuksia herättävä ja teknisesti jotain sellaista, mitä en ole koskaan aiemmin nähnyt. Koko esityksen mietin, miten ihminen voikaan liikkua niin sulavasti ja liike olla kuin katkeamatonta jatkumoa. Viikonloppu Helsingissä oli tanssin, ja muunkin kokemani ja näkemäni puolesta todella antoisa.

4. Helsingissä yövyimme hotelli Helkassa, jossa söin seuraavana aamuna oikein pitkän kaavan mukaisen aamupalan :D

5. Kuten perinteisesti, koulujuttuihin on uponnut oma aikansa. Niin matikassa kuin fysiikassakin on viimeinen kurssi menossa, ja äidinkielessä ollaan jo hyvää vauhtia aloitettu yo-kokeeseen valmistautuminen ja perehtyminen. Kevään ylioppilaskirjoitukset lähestyvät ja jännittävät jo vähän. Ensi keväänä minulla on vuorossa äidinkieli, biologia ja matikka.
Syksyn ylioppilaskirjoituksen tulokset tulivat jonkin aikaa sitten. Ruotsista sain tavoittelemani L:än, mistä olin tosi tyytyväinen. Kuten aiemmin kirjoittelinkin, kemian yo-kokeisiin luku käynnistyi kesällä hyvin, mutta loppuosa alueesta jäi vähän hatarammalle kertaamiselle, mikä näkyi yo-kokeen tehtävien pisteissä. Syksyllä olin päättänyt, että panostan pääasiassa ruotsiin ja siihen työmäärään nähden, minkä sitten tein kemian eteen, yo-koe meni yllättävän hyvin. Arvosana kemian osalta jäi siis yhden pisteen päähän E:stä, eli tuli M:nä takaisin. Se yksi piste toisaalta kuitenkin vähän harmittaa - niin lähellä.. Käyn varmaan uusimassa kemian jossain vaiheessa, sillä minun on joka tapauksessa palautettava se taas mieleeni, kun alan valmistautua pääsykokeeseen.

6. Useampana iltana, makeanhimon yllättäessä, olen leiponut tällaisia älyttömän nopeita ja helppoja gluteenittomia banaani-suklaahippukeksejä. Niissä rasvana on pieni määrä kookosöljyä, ja sokeria en ole lisännyt taikinaan lainkaan. Voisin joku päivä julkaista simppelin reseptin, joilla näitä keksejä teen.

7. Viime viikolla tein perheelle iltapalaksi lämpimiä uunivoileipiä.

8. Hetki ennen tonttupartio-tanssiesitystämme kokeilimme vielä yhden esityksessä olleen noston. Kuvassa yläilmoissa liitelee ystäväni Ilona.

9. Kuivatuista viikunoista on tullut herkkupäivieni ykkösjuttu! Ihastuksissani olen jo ehtinyt testata monet eri merkit ja laadut, ja parhaaksi tähän mennessä todennut Pirkka luomuviikunat. Ne ovat ihanan pehmeitä ja kilohinnaltaan edullisia.

Tällaista siis tällä kertaa. Ensi viikolla alkaa tämän vuoden viimeinen koeviikko, ja ensi perjantain tanssitunnit tulevat olemaan tämän vuoden viimeiset. Lähestyvä joululoma saa minut niin hyvälle mielelle.. :)

Luovu lahjapaperista - tee kierrätyspaketti


Mitäpä jos tänä jouluna luopuisit lahjapaperista, ja sen sijaan käärisit joululahjat kierrätysmateriaaleihin? Kierrätyspaketti on sekä ympäristöystävällinen että persoonallinen vaihtoehto. Kierrätyspaketissa on mahdollista hyödyntää lähes mitä tahansa kierrätys- tai ylijäämämateriaalia. Kierrätyspaketit vähentävät joululta jäävän jätteen määrää, ja mikä parasta, ne voi käyttää uudelleen seuraavana jouluna. Kierrätyspaketin voit tehdä esimerkiksi vanhasta kauluspaidasta. Pääsin mukaan toteuttamaan L&T:n kierrätysjoulu-teemaista kampanjaa, ja ajattelin jakaa sivulle toteuttamani ohjeen myös teille täällä blogin puolella :)


KAULUSPAITAPAKETTI

Kauluspaitapaketin tekoon tarvitset vanhan kauluspaidan, jonkinlaisen nauhan koristeeksi, ompelukoneen sekä perusompeluvälineet: sakset, neuloja ja lankaa. Valitse kauluspaidan koko lahjan koon mukaan. Pienten lasten  kauluspaidasta tehtyyn pakettiin voit kääriä pienen lahjan, suurempi paketti syntyy puolestaan miesten kauluspaidasta.

1. Napita kauluspaidan napit kiinni ja käännä paita nurinperin. Ompelemisen helpottamiseksi kiinnitä paidan etu- ja takaosa yhteen muutamilla nuppineuloilla.


2. Ompele paita ''pussukaksi'' ompelukoneen suoralla ompeleella, yläkuvassa näkyvän katkoviivan mukaisesti.



3. Leikkaa ompeleen ulkopuolelle jäänyt kangas, eli hihat ja helman ylimääräinen kangas pois. Voit halutessasi huolitella reunan sik-sak-ompeleella. Voit  ommella myös pääntien kiinni, mikäli haluat.

4. Käännä paita takaisin oikein päin, ja kiinnitä nauha rusetille kauluksen ympärille.

PAKETTIKORTTI KAULUSPAITAPAKETTIIN 

Ompele kauluspaitapakettiin yksityiskohdaksi uudelleen käytettävä pakettikortti. Pakettikorttiin voi hyödyntää paidasta jääneitä jämäpaloja, kuten hihoja.



1. Leikkaa kaksi saman kokoista suorakulmiota. Palat kannattaa leikata hihojen suista, koska niissä kangas on kaksinkertaista, jolloin aukosta ei näy taustakankaan nurja puoli. Minimoi ompelutyö etsimällä vaatteesta valmiiksi huoliteltuja reunoja. Esimerkiksi näissä paloissa pystysuorat reunat olivat valmiiksi huolitellut, joten niihin ei tarvinnut tehdä sik-sak-ommelta.

2. Leikkaa toiseen suorakulmioon reikä.


3. Huolittele reiän reunat sik-sak-ompeleella.


4. Ompele suorakulmot yhteen ylä- ja alareunoistaan tiheällä sik-sak-ompeleella. Ompele oikea reuna umpeen suoralla ompeleella.



5. Koristele pakettikortti esimerkiksi paidan hihoissa olleilla napeilla ja kiinnitä pakettikorttiin kiinnitysnaru. Sujauta pakettikortin sisälle nimilappu. Kuten pakettikin, myös pakettikortti on uudelleen käytettävä. Kierrätyskartongista voi leikata uuden nimilapun, kun lahjan antaa seuraavalle.


Kierrätyspaketti on paitsi omaperäinen, myös saajalleen ikimuistoinen.


Tässä vielä muutamia ideoita erilaisiin kierrätyspaketteihin. Paketin voi tehdä esimerkiksi käytetystä paperikassista, jonka tuunaa kierrätyslehdistä leikatuilla, sisällöstä vinkkiä antavilla kuvilla. Trikootoppiin voi ommella pohjan, ja olkaimet kätevästi kietaista solmulle. Voit myös kääriä lahjan vaikkapa pirtsakkaan retrokankaaseen. Hyödynnä tilaisuutesi, mikäli kierrätyskeskuksessa tai kirpputorilla törmäät laatikkoon, josta saa ottaa rikkinäisiä tai muuten viallisia vaatteita ja kankaita ilmaiseksi. Yksityiskohtana paketissa voi hyödyntää ihan mitä vain kierrätysmateriaalia: vanhoja pakkausmateriaaleja, tilkkuja, muovinauhaa, heijastimia... Keräile kierrätyskeskuksien laareista kaikkea, mikä silmää miellyttää, ja anna mielikuvituksen lentää. Inspiroivia paketointihetkiä kierrätyksen parissa!

lauantai 14. marraskuuta 2015

Omalle koiralle sopivaa ruokaa



Moikka! Toissapäivänä oli meidän tavallisesti niin vaatimattoman Paavon hemmottelupäivä. Kävimme ostamassa sille uuden sadepuvun, koska entinen ihan kirjamellisesti hajosi käsiin. Samalta reissulta ostettiin myös monennäköistä herkkua sekä vihdoin testaukseen raakalihapullat, joiden kokeilua pohdinkin jo aiemmin täällä blogissa. Tässä postauksessa ajattelin kertoa vähän siitä, kuinka oikeanlaisen ruuan avulla löysimme ratkaisun moneen Paavon terveyteen liittyvään pulmaan, ja mitä minulla on mielessä Paavon ruuan suhteen nyt jatkossa.

Kyllä kelpaa lenkkeillä uudella tuliterällä puvulla! (Kuvassa lahkeet taitettu kertaalleen, mutta se osoittautui turhaksi. Lahkeet ovatkin paremman pituiset, kun niitä ei ole taitettu.)
.
Paavon ollessa pienempi hankimme sille eläintarvikeliikkeestä vähän hintavampaa koiranruokaa. Paavo voi muuten hyvin, mutta silmät tuntuivat vuotavan itsepintaisesti. Kokeiltiin riisitöntä, lammasta sisältävää. kalkkunaa sisältävää, sellaista joka ei sisällä kalkkunaa.. Tosi monenlaista siinä toivossa, että silmien vuotaminen vähän vähenisi. Silloin olimme siis vielä jonkun verran mukana näyttelyhommissa Paavon kanssa. No, näin jälkikäteen ajateltuna silmien pieni vuotaminen ei kuitenkaan ollut mikään iso murhe siihen verrattuna, mitä myöhemmin oli tulossa..

Paavon ollessa 4-5 vuoden ikäinen, alkoi pitkä tulehduskierre tassuissa ja korvissa. Toinen korva oireili, sitten takatassut, myöhemmin vielä toinenkin korva, välillä etutassut.. Tulehduksien hoitaminen oli työlästä, myös kallista, ja aina kun ne oli valtavalla työllä saatu hoidettua, sai sen jälkeen koko ajan olla vähän varpaillaan: Eikai se korva taas ole vähän alkanut kutista? Onkohan Paavo taas jyrsinyt tuota oikeaa takajalkaa? Tulehdukset paitsi tuottivat ison työn meille, olivat myös tosi kurjia Paavolle.

Se oli myös aikaa, jolloin muutaman kerran ostimme Paavolle marketista ''vähän-mitä-sattuu-ruokaa''. Paavo kävi kupilla nuuhkaisemassa ja kääntyi kannoillaan, tai söi vain vähän, ja jätti loput. Ihmettelimme, onko se kipeä, kun ruoka ei maistu, sillä Paavo ei ikinä ole ollut mitenkään nirso.



Jossain vaiheessa onneksi tajusimme kokeilla Paavolle täysin vehnätöntä koiranruokaa.
Vehnä on halpaa, ja siksi sitä on suurimmassa osassa markettien hinnaltaan halvemmissa koiranruuissa. Vaihdoimme ruuan vehnättömään ja muutenkin laadultaan parempaan ruokaan.
Ja arvatkaa, miten kävi? Paavon ruokahalu parani valtavasti. Nyt se jopa odotti kuppinsa edessä jo reilusti ennen ruoka-aikaa. Toinen merkki oikeanlaisen ruuan löytymisestä oli se, että pikkuhiljaa tulehdukset alkoivat rauhoittua, niitä tuli yhä harvemmin, ja lopulta ne loppuivat kokonaan! Myös silmät alkoivat pikkuhiljaa kirkastua, ja kuten kuvista näkyy, Paavon silmät ovat nykyään todella puhtaat. Kaiken kaikkiaan Paavo voi nykyään selkeästi paremmin ja on myös energisempi.

Jälkikäteen ajateltuna olemme tajunneet myös sen, että tulehduskierteen aikoihin Paavoa oli tapana palkita pienillä juustopaloilla. Uskon niiden aiheuttaneen oman osansa kierteessä. Kun ajattelee, niin eiväthän maitotuotteet, kuten ei vehnäkään, periaatteessa kuulu koiran luontoon. En kuitenkaan väitä, etteivätkö ne jollekin voisi sopia. Kuten me ihmisetkin, koirat ovat niin erilaisia. Paavon tapauksessa kuitenkin vehnättömään ruokaan vaihtaminen, ja kenties myös juustopalojen antamisen lopettaminen, ovat osoittautuneet uskomattoman hyviksi muutoksiksi. Tulehduksien aiheuttajasta ei tietenkään voi koskaan olla ihan täysin varma, mutta uskoisin näillä muutoksilla olleen kaikkein eniten vaikutusta.

Uudessa puvussa on kätevä ''luukku,'' joka mahdollistaa valjaiden laiton puvun alle.
.
Eläintarvikeliikkeissä on nykyään yhä kattavammat valikoimat erilaisia vehnättömiä koiranruokia, ja muitakin herkkyyksiä sekä allergioita huomioon ottavia vaihtoehtoja. Hintaa eläintarvikeliikkeiden ruuilla on vähän enemmän, mutta uskoisin niiden yleisesti ottaen olevan laadukkaampia kuin markettiruuat. Laatu nimittäin lähes poikkeuksetta näkyy koiranruuan hinnassa, ja ruuan laatu puolestaan vaikuttaa koiran hyvinvointiin todella kokonaisvaltaisesti.

Yhden vehnättömän markettiruuan, josta on tullut meidän luottoruoka, haluan kuitenkin mainita: Hau-Hau Champion Super Premium -kuivaruoka. Paavo on pitänyt siitä kovasti ja se on tuntunut sopivan Paavolle loistavasti. Tätä ruokaa löytyy siis ihan tavallisista ruokakaupoista, ja se on itse asiassa ainoa sellainen markettiruoka, jonka olemme todenneet sopivan Paavolle niin hyvin.
Verrattuna muihin markettiruokiin tämä vehnätön ruoka on vähän hintavampaa, mutta pienen koiran mittakaavalla ei sitä mielestäni voi kalliiksi sanoa. Koiranruoka ei mielestäni muutenkaan ole se asia, josta ensimmäisenä tulisi tinkiä, koska ruualla on ihan valtava vaikutus koiran terveyteen. Ihan samalla tavalla, kuin ihmisenkin kohdalla.



Omalle koiralle sopivaa ruokaa ei välttämättä löydä ihan heti. Se yleensä vaatii kokeilua, etsimistä ja erehtymistäkin. Paavo on meidän perheen ensimmäinen koira, ja siitäkin syystä kesti jonkin aikaa tajuta, millaista ruokaa kannattaa ostaa ja mikä on nimeomaan Paavolle sopivaa. Kun hiljalleen kokeilee erilaista, samalla seuraillen koiran hyvinvointia ja energisyyttä, oikea ruoka varmasti jossain vaiheessa löytyy.



Parissa aiemmassa postauksessa kirjoittelin suunnitelmistani kokeilla raakaruokaa Paavolle. Nyt ollaan askelta lähempänä toteutusta: Pakastimessa odottelee yksi pussillinen raakalihapullia. Kaikenlaisiin uusiin ruokakokeiluihin tietysti sisältyy aina sellainen pieni jännitysmomentti, kun on kuitenkin kyseessä jo vähän iäkkäämpi koira (ei meidän töhö-Paavo oikeasti voi olla pian jo 8-vuotias..) Ei voi olla ihan varma, miten esimerkiksi vatsa reagoi uuteen ruokaan. Aloitan raakalihan kokeilun aluksi korvaamalla kuivaruuasta vain ihan pienen määrän lihapullalla. Sitä en epäile, etteikö Paavo pitäisi siitä, mutta saa nähdä miten sen vatsa ja elimistö siihen reagoi.

Mikäli kaikki menee hyvin ja Paavo pitää ruuasta, ajattelin vähän lisätä raakaruuan osuutta Paavon ruokavaliossa. Joskus ehkä jopa 50/50 ruokinta voisi olla yksi mahdollisuus, eli noin puolet ruuasta olisi raakaa ja puolet kuivanappulaa. Saa nähdä.. Voin raportoida tilanteesta sitten teillekin, kun ollaan päästy kokeilemaan raakaruokaa.

Vaihtelun vuoksi otimme muuten eläintarvikeliikkeestä mukaan näytteen vehnättömästä Purenatural nimisestä ruuasta. Onko teillä kokemuksia siitä, tai ylipäätänsä jostain muusta vehnättömästä ruuasta, jota haluaisitte meille suositella? :)

maanantai 2. marraskuuta 2015

Ompele oma ihana pehmolemmikkisi


Moikka! Tämä postaus on jo pitkään odotellut valmistumistaan blogitekstieni luonnoksissa. Tänään siis olisi vuorossa käsityöpostaus, nimittäin ohje pehmolemmikin ompeluun! Olen jo aiemmin esitellyt teille tekemiäni pehmolemmikkejä, mutta nyt ajattelin kertoa, miten sellainen valmistuu vaihe-vaiheelta. Täältä ja täältä löydät aiemmat postauksen pehmolemmikeistä. Niissä kerron enemmän jo aiemmin valmistuneista hahmoista sekä esittelen tarkemmin Fiona Goblen kirjoittaman Pehmolemmikit-kirjan, josta olen poiminut alkuperäisen ohjeen ja ideoita omiin pehmolemmikkeihini.

Tässä koko ''jengi'', tosin tässä postauksessa valmistuvan nallekarhun olen antanut lahjaksi.

Kuinka tämä pehmolemmikki valmistui?

Pehmolemmikin ompeluun tarvittavat materiaalit ja työvälineet:
  • fleece-kangasta (mahdollisimman vähän joustavaa)
  • vanua 
  • läpinäkyvää kaavapaperia (myös esimerkiksi leivinpaperi käy)
  • ompelukone sekä perusompeluvälineet (sakset, nuppineuloja ja tavallinen silmäneula)
  • fleece-kankaan väristä ompelulankaa sekä mustaa karhunlankaa (eli tavallista ompelulankaa hieman paksumpaa/vahvempaa lankaa)
  • muita kankaita/nappeja/lankaa lemmikin vaatteiden tekoon

1. Kopioi pehmolemmikin kaava (postauksen oleva kuva) leivin - tai muulle ohuehkolle läpinäkyvälle paperille.

2. Leikkaa kaava irti.

3. Nupita kaava fleece-kangaspalaan kiinni (huom! pala on yksi kangas, ei kaksinkertainen). Kun laitat tarpeeksi paljon nuppineuloja, ääriviivoja ei välttämättä tarvitse piirtää, vaan voit leikata lemmikin suoraan irti.

4. Taita leikkaamasi pala pystysuunnassa kaksinkerroin, ja kiinnitä parilla nuppineulalla. Taita myös kaava, ja piirrä siitä mallia katsoen puolikkaan leijan muotoinen osa taitettuun kangaspalaan. ''Leijan'' eli muotolaskoksen yläreuna on suunnilleen eläimen nenän kohdalla, ja alareuna hieman kainalon alapuolella.

4. Ompele muotolaskos taitettuun kankaaseen piirtämääsi merkkiviivaa pitkin suoralla ompeleella. Muista tehdä pienet peruutukset alussa ja lopussa, tai käytä ompelukoneen päättelytoimintoa.

5. Kun avaat taitoksen, tulisi lemmikin näyttää tältä. Pöydän puolella on nyt siis nurja puoli, eli edellisessä kohdassa ompelemasi muotolaskos.

6. Seuraavaksi nupita pehmolemmikin puolikas kiinni, oikea puoli alaspäin, samanlaiselle fleece-kangaspalalle. Muotolaskos näkyy nyt siis ylöspäin.

7. Sitten on ompelun vuoro. Ompele pehmolemmikki käyttäen tätä ohjetta, sillä näin ompelu käy helpoiten, ja saat lemmikistä mahdollisimman symmetrisen. Kääntöaukko kannattaa merkitä valmiiksi ennen ompelun aloittamista.
Aloita numerosta yksi ja etene punaista viivaa pitkin nuolien osoittamaan suuntaan. Pysähdy haarakohdassa ja tee pieni peruutus päättelyksi. Nosta paininjalka ylös, katkaise langat ja lähde vastakkaiselta puolelta ompelemaan kakkosnumerosta edeten nuolien osoittamaan suuntaan. Tullessasi haarakohtaan, tee jälleen pieni peruutus. Huom! Katso, että haarakohtaan päättyvät ompeleet menevät vähän päällekkäin, (ettei haaraan jää reikää :D)
Nyt alavartalo on ommeltu. Lopuksi ompele kolmoskohdasta, eli ykkösen alkukohdasta, ylävartalo nuolien osoittamaan suuntaan. Muista jättää riittävä kääntöaukko. Huom! Älä aloita punaisen viivan ompelua ihan kainalon kohdalta, vaan noin 1,5cm cm kainalosta alaspäin. Älä myöskään jätä kääntöaukkoa alkamaan aivan kainalosta. Näin vältyt rypyiltä kainaloiden kohdalla.

8. Jätä pieni (noin 0,5cm) saumavara ommellessasi pehmolemmikin puolikasta toiseen kankaaseen. Ompeluvaihe on erityisen tärkeää tehdä huolellisesti. Ompele rauhallisesti ja tarkasti, sillä näin pienessä työssä pienetkin ompeleen mutkat näkyvät lopputuloksessa. Tee loppuun ja alkuun aina muutaman piston peruutukset tai käytä ompelukoneen päättelytoimintoa. Ja muista jättää kääntöaukko!

Pehmolemmikki ommeltuna toiselle kankaalle.

9. Vaikka olisit tehnyt pienet peruutukset ommelten alku- ja loppukohtiin, kannattaa varmistaa päättely tekemällä muutama solmu päällekkäin työhön jääneistä roikkuvista langoista, ennenkuin leikkaat ne pois.

10. Leikkaa ylimääräinen kangas pois. Älä leikkaa liian läheltä ommelta, mutta älä myöskään jätä liian paksua kaitaletta kangasta, sillä se vaikeuttaa työn kääntämistä.

11. Käännöskohtiin voit leikata ihan pienet lovit, sillä ne vähentävät ryppyjä haarakohdissa. Ole kuitenkin varovainen, ettet leikkaa ommelta!

Ylimääräinen kangas on nyt leikattu ja työstä roikkuvat langat päätelty ja katkaistu.

12. Käännä lemmikki oikein päin. Ole kärsivällinen kääntäessäsi lemmikkiä, älä ''käytä väkivaltaa'' tai koita saada koko lemmikkiä kerralla runnottua kääntöaukosta. Voit käyttää apunasi jonkinlaista puikkoa, jossa ei ole teräviä reunoja tai kärkiä, esim paksua virkkuukoukkua. Käytä sitäkin kuitenkin varoen. Itsekin olen joskus kääntämisvaiheessa puhkaissut lemmikkiin vahingossa reiän.
Lemmikki käännettynä oikein päin.
13. Sitten on aika täyttää lemmikki vanulla. Myös tämä vaihe vaatii kärsivällisyyttä. Aloita jalkojen ja käsien kärjistä. Revi vanu huolellisesti ja laita vain pieni määrä vanua kerralla. Näin vältyt pahkuroilta. Varo tunkemasta liikaa vanua. Täytetyn lemmikin tulisi olla napakka, mutta kuitenkin mukavan pehmeä. Myös tässä vaiheessa voit käyttää apunasi esim, paksua virkkuukoukkua. Älä täytä korvia, ellet jätä niitä pystyyn (katso esim. tekemäni sammakko.)
14. Kun olet täyttänyt lemmikin, ompele kääntö/täyttöaukko käsin kiinni. Ompelulanka kannattaa laittaa kaksinkerroin kaikissa käsin ommeltavissa vaiheissa. Päättele lanka huolella tekemällä useita solmuja, ja vetämällä langanpäät neulalla lemmikin sisäpuolelle.
15. Käsinompelu jatkuu.. Muotoile jalat taittamalla ne noin 3cm matkalta, ja ompele ne suoraan kulmaan pistelemällä vuorotellen nilkkaan ja jalkaterään. Kiristä lankaa aina välillä, jotta taitos syntyy. Tee tarpeeksi monta pistoa, jotta taitos myös pysyy.
16. Kas näin.. Lopuksi pistä neulalla lanka ihan taitoksen juureen, katkaise langat ja tee päättelysolmu sinne siististi piiloon.
17. Mikäli lemmikillä on tällaiset pyöreät korvat, pistele ne ''suppuun'' muutamilla pistoilla. Myös tässä, muista huolellinen päättely.
18. Kirjo yksityiskohdat käyttämällä mustaa, tavallista ompelulankaa vahvempaa lankaa. Myös tämä lanka kannattaa laittaa kaksinkerroin ommellessasi.
19. Kirjo tällaiset (kuva alla) viivat varpaisiin ja sormiin. Päättele kirjontalanka mahdollisimman huomaamattomasti tekemällä muutamia solmuja lopetuskohtaan, tassun alapuolelle.
Varpaat ja sormet ovat söpöt pienet yksityiskohdat.
20. Kirjo myös kasvot lemmikille. Se tietysti vie hetken, mutta suosittelen kirjomista, sillä se tekee lemmikille oman sympaattisen ilmeensä. Kirjotut kasvot ovat myös huomattavasti siistimmät, kuin esimerkiksi tussilla piirretyt.
Langan aloitussolmun saat kätevästi piiloon silmien/nenän alle.
Lemmikki enää vailla persoonallisia vaatteita :)

Vaatteiden teossa vain mielikuvitus on rajana! Voit ommella lemmikille vaatteet puuvilla- tai fleece-kankaasta. Voit myös virkata tai neuloa vaatekappaleita. Tälle nallelle ompelin minikokoisella housukaavalla kuminauhahousut ja virkkasin pikkuruisen villapaidan, johon sitten vielä ompelin käsin fleece-kankaasta sydämen. Toisaalta voit jättää vaatteet myös ompelematta, kuten itse tein kengurun ja lehmän kohdalla. Ne saivat muita somisteita.
Tämä oli siis hyvin pelkistetty, simppeli ohje pehmolemmikistä. Näissä pehmolemmikeissä onkin se kiva juttu, että vartalon peruskaavaan voi itse yhdistää minkä tahansa muotoisen pään ja korvat, lemmikistä riippuen. Myös valmiiseen lemmikkiin voi lisäillä yksityiskohtia, kuten hännän, täpliä tai vaikka utareet! Tässä vielä loppuun vähän kuvia tekemistäni lemmikeistä, mikäli niistä löytyisi inspiraatiota ja ideoita: 

Tässä on siis peruskaava hahmoon. Kun klikkaat alla olevaa kuvaa, se aukeaa ruudullesi. Voit myös tallentaa sen tietokoneellesi, ja sitten avata. Tietokoneesi ruudun koosta ja kuvankatseluohjelmasta riippuen kuva joko näkyy oikean kokoisena tai pienenee. Tärkeää onkin, että zoomaat kuvan kuvankatseluohjelmallasi 100% -kokoiseksi. Kuva ei todennäköisesti mahdu ruudullesi kerralla, joten kopioi se läpinäkyvälle paperille osa kerrallaan, kynällä ruudun läpi. Älä kuitenkaan paina kynällä kovaa ruutua vasten! (Siitä voi tulla sanomista..) Lemmikin korkeuden tulisi olla 32,5 cm, varpaista korvan korkeimpaan kohtaan. 


Ps. Näistä pehmeistä hahmoista kiinnostuneille ja innostuneille suosittelen lämpimästi kyseistä Pehmolemmikit-kirjaa, sillä siellä on tosi paljon selkeitä, myös aloittelijalle sopivia, ohjeita erilaisiin lemmikkeihin sekä runsaasti kaavoja ja ohjeita lemmikkien vaatteisiin. Myös tekniikat sekä työvaiheet kuhunkin kirjassa esiteltyyn lemmikkiin on kuvattu todella tarkasti ja yksityiskohtaisesti.