Mitäs nyt?

Kevään viimeinen koe tehty. Tulen kotiin, syön välipalan, luen sanomalehden ja sitten.. Sitten.. 

No, mitäs nyt? Lukukausi niin koulun kuin tanssituntienkin suhteen on nyt pulkassa. Minä, kuten myös ystäväni Elli törmäsimme molemmat tänään samanlaiseen. kummalliseen ''Mitäs nyt?'' -oloon tultuamme kotiin koulusta. Ei ole koetta johon lukea, ei läksyjä tai aineita tehtävänä, ei mitään palautettavia koulutöitä odottamassa valmistumistaan..

Osaan kyllä ottaa rennosti, ja olla tekemättä mitään (mikä on todistettukin), mutta kaikkein vaikeinta on päästä ajatuksesta, että jotain pitäisi tehdä. Kulunut jakso on kieltämättä ollut aika työntäyteinen, sillä päälle olivat vielä tanssin kevätnäytökset, jotka veivät kaksi kokonaista viikonloppua, (tai oikeastaan viikkoa), kaikkine harkkoineen ja esityksineen. Esitysten aikaan en oikein millään saanut koreografioiden laskuja, liikesarjoja ynnä muita päässäni pyörineitä tanssiajatuksia nollattua niin, että illalla voisin kunnolla keskittyä läksyihin ja kouluhommiin. 

Tanssiminen kuitenkin antaa jotain sellaista, minkä arvoa ei ajalla, rahalla tai millään muullakaan voi kuvata. Viime kevään, ja oikeastaan koko vuoden aikana tanssiminen on muuttunut minulle yhä merkityksellisemmäksi tavaksi toteuttaa itseäni ja päästä irti arjesta. Tuleva kesä tulee sisältämään tanssia, mikä on mahtava juttu. Ei tule jäämään sellaista pitkää taukoa kevään viimeisten ja tulevan syksyn ensimmäisten tuntien väliin. 

Tälle vuodelle suunnittelemani lukiokurssit ovat myös kasassa. Koska teen lukion neljään vuoteen, kursseja ei ole tehtynä niin paljon kuin useimmilla lukion 2. luokan päättäneillä, mutta kaikki on hyvällä mallillaan omaan aikataulutukseeni nähden. Kemian kurssit ovat nyt käytynä kertauskurssia lukuunottamatta. Nyt onkin aika ilmoittautua tuleviin syksyn kirjoituksiin. Ensimmäisenä lähden kirjoittamaan juurikin kemiaa sekä lisäksi ruotsia. Tuleva Piteån ruotsin kielen kurssi alkaa jo pikkuhiljaa jännittää, hyvällä tavalla kylläkin. Koulullamme kävi yksi päivä kurssin opettajia sekä muita kurssista vastaavia henkilöitä kertomassa meille kurssista ja sen ohjelmasta, mikä sai minut entistäkin innostuneemmaksi.

Kevään pieni uupumus alkoikin jo vähän näkyä ja tuntua.. Tekemistä sekä koulun että tanssinäytösten suhteen on kaiken kaikkiaan ollut paljon, eikä asiaa ole helpottanut vähän kummalliseksi kääntynyt unirytmi. Nyt aion kyllä ladata kaikki akut täyteen, nukkua univelat ja vähän hemmotellakin itseäni.

Kesä tuo tullessaan myös aikaa tehdä kaikkea, mitä olen pitkään odottanut pääseväni tekemään. Päätinkin aloittaa tällä blogipostauksella. Huomenna käyn mamman kanssa kaupassa, ja suunnittelemassa pientä tanssipätkää. Illalla teen meille jotain hyvää ruokaa. Käymme Ilonan kanssa lähiaikoina jo perinteeksi muodostuneella kevätpiknikillämme ja jossain vaiheessa saatan kadota pariksi päiväksi kellarin uumeniin käsitöiden pariin..
En voi ymmärtää, miten kevät voikaan saada näin hyvälle mielelle joka kerta, vuosi toisensa jälkeen.