Tiedä mistä maksat

Elämme kertakäyttökulttuurin aikaa. Kuluttajille myydään yhä halvemmalla valmistettuja vaatteita, joiden saumat purkautuvat jo ennen kuin ne on ostettu. Vaatteita, jotka nyppääntyvät ja haalistuvat yhdessä pesussa. On mielestäni jokaisen kuluttajan velvollisuus tietää mitä ostaa:
Millaista materiaalia vaatteissaan suosii, ja lisäksi, mitä ostoksellaan tukee.

En viihdy ketjuvaatekaupoissa, enkä pidä sellaisesta muuten-vaan-shoppailusta niissä ihan sen takia, koska minua ahdistaa se valtava määrä huonolaatuista vaatetta ja niiden hinta-laatusuhteen järjettömyys. Kertakäyttövaateteollisuus on valtava rasite luonnolle. Jokainen tietää, mitä esimerkiksi kahdenkymmenen euron akryylineuleelle käy muutaman käytön ja pesun jälkeen. Muutaman..? On mielestäni ihan sanomattakin selvää, että vaatteen tulisi kestää ja olla käytössä paljon kauemmin. Synteettisistä kuiduista, kuten akryylistä ja polyesteristä, tehtyjä vaatteita ei käytön jälkeen voi enää oikeastaan mitenkään hyödyntää, ja ne lopulta päätyvät täysin käyttökelvottomaksi jätteeksi.

Tämä villapaita on hyvä esimerkki siitä, millainen vaatteen mielestäni tulisi olla. Äitini osti tämän paidan kierrätyksestä 90-luvun alussa. Ken tietää, kuinka kauan se on ollut käytössä jo ennen kuin äitini sen itselleen osti, ja meidän perheessämme sitä on käytetty jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Tämä villapaita on ollut kovassa käytössä kotona, koulussa, kaupungilla ja jopa sienimetsässä, aina tänne 2000-luvulle saakka. Eikä siitä vieläkään voi sanoa, että se näyttäisi käytetyltä.

Laadukkaasta materiaalista valmistettu Mexx-merkkinen neule voi hyvinkin maksaa 50-80 euroa uutena. Kirpputorilla tämän sai hintaan 2€

Mielestäni on suoraan sanottuna huijausta ja täysin kohtuutonta pyytää kuluttajalta 20 euroa 100% akryylipaidasta. Jos tarvitset villapaidan talveksi ja budjettisi on 20 euroa, suuntaa halvan ketjuvaateliikkeen sijaan kirpputorille, kierrätyskeskukseen tai vaikkapa SPR:lle. Pitkin Suomea löytyviltä SPR-kirpputoreilta, joissa vaatteen materiaali on otettu huomioon hinnoiteltaessa, ei yleensä tee sellaisia aivan superhalpoja löytöjä, mutta niistä saa hyvinkin kohtuullisella hinnalla hyvälaatuisia käytettyjä vaatteita, esimerkiksi juurikin villapaidan talveksi. Eikä vaan yhdeksi talveksi, vaan useaksi vuodeksi.

Joskus ehkä haluat juuri jonkin tietyn tyyppisen tai värisen vaatteen, eikä sellaista satu löytymään käytettynä. Mikäli päätät ostaa vaatteen uutena, kannattaa kuitenkin satsata laatuun. Kallis merkki ei suoraan takaa laatua, mutta useimmiten vähän hintavammat vaatteet, joita mahdollisesti kutsumme merkkivaatteiksi, on valmistettu paremmasta ja kestävämmästä materiaalista.

Olen aina ollut tarkka ostoksistani, ja miettinyt useaan kertaan ennenkuin ostan vaatteen, etenkin jos ostan vaatteen uutena. Itsekin ostelin aina silloin tällöin uuden vaatteen ketjuliikkeestä, mutta jo muutama kerta riitti opettamaan sen, miten kertakäyttökulttuuri näissä vaatteissa ja niiden käyttöiässä näkyy.

Vaateliikkeiden alennusmyynnit saavat ihmiset liikkeelle ja ostamaan paljon enemmän kuin olisi oikeasti tarpeen. Alennetut hinnat houkuttelevat ostamaan, mutta kannattaako huonoa vaatetta ostaa, vaikka sen saisi halvalla, jopa ilmaiseksi? Kun tietää jo valmiiksi, miltä se tulee viimeistään vuoden, kenties jo lyhyemmänkin ajan päästä näyttämään. Halvan hinnan ei tulisi olla ainoa ostoperuste.

Pellava on todella laadukas ja hyvä luonnonmateriaali. Se on antibakteerista, eli se sopii mitä parhaiten esimerkiksi kasvopyyhemateriaaliksi. Meillä kaikki kasvopyyhkeet ovat pellavaa juurikin sen antibakteerisuuden ja kuumapesukestävyyden vuoksi. Se on myös hyvin kestävää. Pellavakangas oikeastaan vaan paranee käytössä. Lisäksi pellava on kasviperäistä, mikäli eettisistä syistä haluaa suosia pukeutumisessaan kasviperäisiä materiaaleja.

Myös puuvilla on yleisesti ottaen hyvä materiaali. Jos on kiinnostunut aiheesta, kannattaa ottaa selvää myös siitä, onko puuvillavaate, jonka on aikeissa ostaa, tehty geenimanipuloimattomasta vai geenimanipuloidusta puuvillasta. Vaikka vaate olisi 100% puuvillaa, se ei välttämättä vielä kerro sitä, onko puuvilla laadukasta. Erilaisten puuvillojen laaduissa on nimittäin suuriakin eroavaisuuksia.

Tämän löysähkön neulepaidan löysin viime viikolla kirpputorilta. Sain paidan alle eurolla. Todella hyvälaatuinen, pehmeä silkkineule sisältää 95% silkkiä ja 5% kasmirvillaa, eikä mitään muuta.

Vaikka kirpputorilta löytyvä, hyvästä materiaalista valmistettu vaate olisi iso tai ei istuisi täydellisesti, kannattaa se muutaman euron hinnalla ottaa. Liian isoa paitaa voi tuunata, tai sen voi ottaa käyttöön ihan vaan kotipaidaksi. Käyttäisitpä sitä sitten mökkipaitana, kotipaitana tai yöpaitana, on laadukkaasta ja ihoa vasten hyväntuntuisesta materiaalista valmistettu vaate takuulla mukavampi sujauttaa ylleen kuin se oloasu, jonka nypyttömyydestä ja superpehmeydestä ensimmäinen pesu jätti vain muiston.

Tämä kierrätyskeskuksesta löytynyt Repeatin neule on 100% merinovillaa. Se on oikea luksusmateriaali, joka tuntuu hyvältä ihoa vasten, ei kutita, hengittää ja on myös kestävää käytössä. 

Merinovilla on tosin herättänyt paljon keskustelua tuotantonsa eettisyydestä. Jos olen ymmärtänyt oikein, julmuudestaan kohuttu tuotantotapa on (Australiaa lukuunottamatta) jo kielletty kaikissa merinon tuotantomaissa. Australia on kuitenkin merinon suurtuottaja, ja siellä tuotetaan yhä suurin osa tästä merinovillasta kyseisellä, eläinrääkkäyksenä pidetyllä tavalla. (lähde, lähde)

Pitää kuitenkin muistaa, että on myös paljon eettisesti oikein tuotettua merinovillaa. Muun muassa USA:ssa, Euroopassa, Uudessa-Seelanissa sekä Etelä-Amerikassa tuotetut merinot ovat sellaisia, joissa julma tuotantotapa on kielletty. Täältä löydät listan eettisistä merinoista.

Ennen merinovillaisen vaatteen hankkimista kannattaa siis ottaa selvää, mistä villa on peräisin. Jokaisella kuluttajalla on oikeus tietää ja tiedustella brändin merinovillan, tai ihan minkä tahansa käyttömateriaalin alkuperää. Nyt kymmeniä artikkeleja luettuani ja tietoa etsiskeltyäni olen tullut siihen tulokseen, että mikäli joskus aion ostaa uutena merinovaatteen, kankaan tai langan, pyrin selvittämään ensin, että sen materiaali on eettistä. Vähintään sen, että sitä ei ole tuotettu Australiassa.

Tämän Repeat-merkin käyttämästä merinovillan alkuperästä en löytänyt tietoa. Toisaalta pitää kuitenkin ottaa huomioon se, että käytännössä kaikki vaatteeni on ostettu käytettynä kierrätyksestä. Kirpputorilta vaatteen ostaminen tai ostamatta jättäminen ei mielestäni enää suoraan tue brändiä ja sen tuotantotapaa. 

Kannustan kuitenkin ottamaan tällaisista asioista selvää, ja minulla itsellänikin on vielä paljon opittavaa. 

Superlämmin metsänvihreä villaneuletakki kuuluu omiin talven suosikkeihini. Tämä täydellinen pakkaspäivien pelastaja on itse kudottu, eli siinä ei kirpputorilta ostettaesssa ollut materiaalilappuja. Pystyy kuitenkin tuntemaan ihan näppituntumalla, että takki on tehty laadukkaasta, jämäkästä villasta. Kierrätyskeskuksista ja kirpputoreilta löytää yllättävän usein hyvia villavaatteita, kuten tämänkin takin, hintaan 4€/kg.

En tiedä onko uusien, huonolaatuisten vaatteiden haalimisessa kaupasta syynä väliinpitämättömyys vai puhdas epätietoisuus. Kauppoja ja kirpputoreja kierrellessäsi ota tavaksesi kurkata kokolapun lisäksi saumassa olevaa materiaalilappua. Yllättävän pian oppii tuntemaan ja ihan silmällä näkemään, mikä vaate on materiaaliltaan hyvä. Älä ummista silmiäsi vaatteiden kestämättömyydeltä.

Radikaalia muutosta vaatteiden puolesta ekologisempaan elämään on vaikea tehdä yhdessä päivässä tai ehkä vuodessakaan, mutta aloita pienin päätöksin ja teoin. Aloita pienin askelin oma matkasi kohti järkevää ja määrätietoista kuluttajaa, ja samalla kohti kestävämpää tulevaisuutta.