Miksi haluan lääkäriksi?

Tämä oli unelmien täyttymys 8-vuotiaalle Lempille: ikioma luuranko joululahjaksi isiltä ja mammalta

Lääkärin ammatti on ollut unelmani niin kauan kuin muistan. Se heräsi jo kauan aikaa sitten, ja on muovautunut sekä vahvistunut mielessäni pikkuhiljaa. Minua ei ole koskaan ohjailtu tai painostettu haaveilemaan ja tähtäämään lääkärin ammattiin. Kotona on aina oltu avoimia erilaisille mahdollisuuksille ja lukuisista eri ammateista sekä niiden hyvistä kuin myös huonommista puolista on keskusteltu.

Ihmisen anatomia ja ihmiskehon toiminta kokonaisuutena on aina kiehtonut minua kovasti.

Meillä oli kotona kymmenosainen lasten tietokirjasarja, josta Minä ja sinä -niminen lasten anatomiakirja valikoitui suosikikseni. Selasin sitä uudelleen ja uudelleen. Muut tietokirjat jäivät hyllyyn.

Kun en vielä osannut lukea, tutkin ja vertailin tarkasti eri eläinten luurankoja. Kuvat ihmisen ruuansulatuselimistöstä ja aivoista, sekä piirretyt anatomiasarjakuvat kiinnostivat. Muistan yhä, kuinka paljon minua ärsytti se, etten tiennyt mitä eräässä Olipa kerran elämä -tyyppisessä piirrossarjakuvassa olevat bakteerit ja valkosolut toisilleen puhuivat.

Päätin sitten opetella itse, siskoni Veeran vanhaa aapista käyttäen, lukemaan. Kirjaimet olivat aapisessa aakkosjärjestyksessä. Osasin ennalta lausua aakkoset ulkoa, ja sen avulla pystyin päättelemään, miten minkäkin näköinen kirjain sanotaan.

Ja pikkuhiljaa tämä työni alkoi tuottaa tulosta, ja opin lukemaan sanoja, lauseita ja myöhemmin kokonaisia tekstinpätkiä. Pääsin viimeinkin oikeasti lukemaan suosikkikirjojani - ja niitä bakteerien repliikkejä. Viimeistään tässä vaiheessa minussa oli herännyt ajatus siitä, että haluan ''joskus isona'' sellaiseen työhön, jossa pääsen hyödyntämään tätä mielenkiintoani ihmiskehoa kohtaan.

Unelmani on vahvistunut entisestään etenkin lukioaikana. Se varmaan onkin merkittävin syy siihen, että opiskelumotivaationi on pysynyt hyvänä. Ala-asteella en ottanut mitään stressiä koulunkäynnistä, koska se ei tuntunut vaikealta. Läksyt tein aina iltaisin juuri ennen sitä viimeistä kriittistä nukkumaanmenoaikaa, mahdollisimman nopeasti huoneeni lattialla makoillen. Ala-asteen viimeisillä luokilla aloin kuitenkin jo enemmän lukea, sillä muun muassa uusi aine fyke (fysiikka+ kemia) sekä muidenkin aineiden tuomat haasteet sitä vaativat. Yläasteella hoidin koulunkäynnin tunnollisesti. Silloin vähän tutkiskelin ja punnitsin omia unelmiani, ja ajoittain tulevaisuus mietitytti enemmänkin. Harkitsin ja otin selvää useista muistakin ammateista ja aloista, mutta jokainen ajatuksen polku on kuitenkin aina päätynyt unelmaan lääkärin ammatista.

Hyvinvointi ja terveys ovat minulle itselleni todella tärkeitä asioita. Haluaisinkin omata sellaista tietoa, jota voisin hyödyntää niin työssäni, kuin myös sen ulkopuolella. Voisin jakaa tätä tietoa, ja niin olla osana edistämässä ihmisten terveyttä.
Myös lääkärin työnkuva vaikuttaa sellaiselta, mikä olisi minulle mielekästä. Erilaiset ongelmanratkaisua, ja muutenkin huolellista selvittämistä vaativien asioiden pohtiminen ja kärsivällinen ratkaiseminen ovat vahvuuksiani.

Koen, että myös luonteeltani voisin sopia työhön. Se toisaalta herättää ajatuksia myös siitä paljon puhutusta lääkärin työn vastuusta, joka on suuri. Silloin tällöin pohdin, olisinko valmis ja pystyisinkö ottamaan niin suurta vastuuta työssäni. Ajatus tuntuu vielä ehkä hiukan kaukaiselta, ja jopa pelottavaltakin, mutta toisaalta opiskelu ja itse työ varmasti opettavat valtavan paljon, eikä kukaan vielä kouluun päästessään olekaan valmis lääkäri.

Haluan ehdottomasti tehdä työtä ihmisten kanssa ja tuntuisi hyvältä jollain tavalla voida auttaa toista.
Siksi muutkin saman alan ammatit, kuten esimerkiksi fysioterapeutti tai sairaanhoitaja ovat vaihtoehtoja, joita olen harkinnut. Myös niissä korostuvat ne asiat, jotka minua kyseiselle alalle vetävät: toisen ihmisen kohtaaminen ja tietenkin lähtökohtainen kiinnostus ihmisen anatomiaa kohtaan.

Sen, mitä olen kuullut ja lukenut lääkiksessä opiskelusta, on antanut minulle mielikuvan pitkäjänteisestä ja etenkin alussa hyvinkin teoreettisesta opiskelusta. Tykkään kovasti tehdä käytännön asioita ja sillä tavoin soveltaa teoriaa. Lukio on kuitenkin omalla kohdallani myös vahvistanut ajatusta, ettei se teoreettinen opiskelukaan mitenkään kurjaa ole - päinvastoin. Tosin joskus huomaan opiskelevani jopa vähän ''liikaa'' tai liian tarkasti sellaisiakin asioita, jotka eivät ole ihan niitä olennaisimpia.

Olen valmis käyttämään perjantai- tai lauantai-illan opiskeluun, mikäli se on tarpeen. Arkisin koulun ja tanssituntien ohella minulla ei oikeastaan edes jää kovin paljoa aikaa tehdä muuta. Vaikka pärjään koulussa hyvin, uusien asioiden oppiminen ja ymmärtäminen vie paljon aikaa. Etenkin matikka, en nyt sanoisi, että tuottaa ongelmia, mutta tarjoaa kyllä riittävästi haastetta ja pohdittavaa. Lääkärin ammatti ja siihen valmistavaan koulutukseen pääseminen on minulle myös sellaisenaan tavoite, jonka saavuttamiseksi olen valmis tekemään töitä. Se saa jaksamaan opiskella tunnollisesti ja sinnikkäästi.



Tiedän, että minulla on vielä valtavan paljon työtä edessäni. Kun lukion kurssit on käyty, alkaa vasta se varsinainen pääsykoelukeminen. Tällä hetkellä joudun käyttämään paljon aikaa ja energiaa uusien asioiden opiskeluun ja ymmärtämiseen, eikä sovellustehtäville vielä ole juurikaan jäänyt aikaa. Unelmat ja tavoitteet kuitenkin motivoivat päivästä toiseen, ja uskon, että pienin askelin minun on mahdollista päästä yhä lähemmäksi unelma-ammattiani.

.

ps. Jos sieltä ruudun takaa löytyy sellaisia, joilla on sama unelma, tai jotka jopa olette jopa jo saavuttaneet sen, kuulisin mielelläni kokemuksianne ja ajatuksianne, joita lääkärin ammatti tai koulutus on teissä on herännyt :)