torstai 28. toukokuuta 2015

Miksi haluan lääkäriksi?


Tämä oli unelmien täyttymys 8-vuotiaalle Lempille: ikioma luuranko joululahjaksi isiltä ja mammalta

Lääkärin ammatti on ollut unelmani niin kauan kuin muistan. Se heräsi jo kauan aikaa sitten, ja on muovautunut sekä vahvistunut mielessäni pikkuhiljaa. Minua ei ole koskaan ohjailtu tai painostettu haaveilemaan ja tähtäämään lääkärin ammattiin. Kotona on aina oltu avoimia erilaisille mahdollisuuksille ja lukuisista eri ammateista sekä niiden hyvistä kuin myös huonommista puolista on keskusteltu.

Ihmisen anatomia ja ihmiskehon toiminta kokonaisuutena on aina kiehtonut minua kovasti.
Meillä oli kotona kymmenosainen lasten tietokirjasarja, josta Minä ja sinä -niminen lasten anatomiakirja valikoitui suosikikseni. Selasin sitä uudelleen ja uudelleen. Muut tietokirjat jäivät hyllyyn.
Kun en vielä osannut lukea, tutkin ja vertailin tarkasti eri eläinten luurankoja. Kuvat ihmisen ruuansulatuselimistöstä ja aivoista, sekä piirretyt anatomiasarjakuvat kiinnostivat. Muistan yhä, kuinka paljon minua ärsytti se, etten tiennyt mitä eräässä Olipa kerran elämä -tyyppisessä piirrossarjakuvassa olevat bakteerit ja valkosolut toisilleen puhuivat.



Päätin sitten opetella itse, siskoni Veeran vanhaa aapista käyttäen, lukemaan. Kirjaimet olivat aapisessa aakkosjärjestyksessä. Osasin ennalta lausua aakkoset ulkoa, ja sen avulla pystyin päättelemään, miten minkäkin näköinen kirjain sanotaan.
Ja pikkuhiljaa tämä työni alkoi tuottaa tulosta, ja opin lukemaan sanoja, lauseita ja myöhemmin kokonaisia tekstinpätkiä. Pääsin viimeinkin oikeasti lukemaan suosikkikirjojani - ja niitä bakteerien repliikkejä. Viimeistään tässä vaiheessa minussa oli herännyt ajatus siitä, että haluan ''joskus isona'' sellaiseen työhön, jossa pääsen hyödyntämään tätä mielenkiintoani ihmiskehoa kohtaan.



Unelmani on vahvistunut entisestään etenkin lukioaikana. Se varmaan onkin merkittävin syy siihen, että opiskelumotivaationi on pysynyt hyvänä. Ala-asteella en ottanut mitään stressiä koulunkäynnistä, koska se ei tuntunut vaikealta. Läksyt tein aina iltaisin juuri ennen sitä viimeistä kriittistä nukkumaanmenoaikaa, mahdollisimman nopeasti huoneeni lattialla makoillen. Ala-asteen viimeisillä luokilla aloin kuitenkin jo enemmän lukea, sillä muun muassa uusi aine fyke (fysiikka+ kemia) sekä muidenkin aineiden tuomat haasteet sitä vaativat. Yläasteella hoidin koulunkäynnin tunnollisesti. Silloin vähän tutkiskelin ja punnitsin omia unelmiani, ja ajoittain tulevaisuus mietitytti enemmänkin. Harkitsin ja otin selvää useista muistakin ammateista ja aloista, mutta jokainen ajatuksen polku on kuitenkin aina päätynyt unelmaan lääkärin ammatista.

Hyvinvointi ja terveys ovat minulle itselleni todella tärkeitä asioita. Haluaisinkin omata sellaista tietoa, jota voisin hyödyntää niin työssäni, kuin myös sen ulkopuolella. Voisin jakaa tätä tietoa, ja niin olla osana edistämässä ihmisten terveyttä.
Myös lääkärin työnkuva vaikuttaa sellaiselta, mikä olisi minulle mielekästä. Erilaiset ongelmanratkaisua, ja muutenkin huolellista selvittämistä vaativien asioiden pohtiminen ja kärsivällinen ratkaiseminen ovat vahvuuksiani.


Koen, että myös luonteeltani voisin sopia työhön. Se toisaalta herättää ajatuksia myös siitä paljon puhutusta lääkärin työn vastuusta, joka on suuri. Silloin tällöin pohdin, olisinko valmis ja pystyisinkö ottamaan niin suurta vastuuta työssäni. Ajatus tuntuu vielä ehkä hiukan kaukaiselta, ja jopa pelottavaltakin, mutta toisaalta opiskelu ja itse työ varmasti opettavat valtavan paljon, eikä kukaan vielä kouluun päästessään olekaan valmis lääkäri.

Haluan ehdottomasti tehdä työtä ihmisten kanssa ja tuntuisi hyvältä jollain tavalla voida auttaa toista.
Siksi muutkin saman alan ammatit, kuten esimerkiksi fysioterapeutti tai sairaanhoitaja ovat vaihtoehtoja, joita olen harkinnut. Myös niissä korostuvat ne asiat, jotka minua kyseiselle alalle vetävät: toisen ihmisen kohtaaminen ja tietenkin lähtökohtainen kiinnostus ihmisen anatomiaa kohtaan.


Sen, mitä olen kuullut ja lukenut lääkiksessä opiskelusta, on antanut minulle mielikuvan pitkäjänteisestä ja etenkin alussa hyvinkin teoreettisesta opiskelusta. Tykkään kovasti tehdä käytännön asioita ja sillä tavoin soveltaa teoriaa. Lukio on kuitenkin omalla kohdallani myös vahvistanut ajatusta, ettei se teoreettinen opiskelukaan mitenkään kurjaa ole - päinvastoin. Tosin joskus huomaan opiskelevani jopa vähän ''liikaa'' tai liian tarkasti sellaisiakin asioita, jotka eivät ole ihan niitä olennaisimpia.

Olen valmis käyttämään perjantai- tai lauantai-illan opiskeluun, mikäli se on tarpeen. Arkisin koulun ja tanssituntien ohella minulla ei oikeastaan edes jää kovin paljoa aikaa tehdä muuta. Vaikka pärjään koulussa hyvin, uusien asioiden oppiminen ja ymmärtäminen vie paljon aikaa. Etenkin matikka, en nyt sanoisi, että tuottaa ongelmia, mutta tarjoaa kyllä riittävästi haastetta ja pohdittavaa. Lääkärin ammatti ja siihen valmistavaan koulutukseen pääseminen on minulle myös sellaisenaan tavoite, jonka saavuttamiseksi olen valmis tekemään töitä. Se saa jaksamaan opiskella tunnollisesti ja sinnikkäästi.



Tiedän, että minulla on vielä valtavan paljon työtä edessäni. Kun lukion kurssit on käyty, alkaa vasta se varsinainen pääsykoelukeminen. Tällä hetkellä joudun käyttämään paljon aikaa ja energiaa uusien asioiden opiskeluun ja ymmärtämiseen, eikä sovellustehtäville vielä ole juurikaan jäänyt aikaa. Unelmat ja tavoitteet kuitenkin motivoivat päivästä toiseen, ja uskon, että pienin askelin minun on mahdollista päästä yhä lähemmäksi unelma-ammattiani.
.
ps. Jos sieltä ruudun takaa löytyy sellaisia, joilla on sama unelma, tai jotka jopa olette jopa jo saavuttaneet sen, kuulisin mielelläni kokemuksianne ja ajatuksianne, joita lääkärin ammatti tai koulutus on teissä on herännyt :)

12 kommenttia:

  1. Tämä oli todella kiva postaus. Huomaa, että olet todellakin pohtinut ammatinvalintaa. Ja vaikka en sua tunnekaan, uskon, että sopivit oikein hyvin lääkäriksi. :) Tsemppiä unelmien eteen uurastamiseen (vai voikohan positiivisesta asiasta käyttää tuollaista sanaa.. :D)

    Itsellä on pienestä kulkenut sairaanhoitajan ammatti haaveena. Aina välillä olen pohtinut muita ammatteja (aina meteorologista rajavartiaan), mutta kuitenkin sairaanhoitajan ammatti on aina kiehtonut. Olenkin nyt päättänyt lukion jälkeen hakea terveydenhoitajaksi, kun sehän sisältää myös sairaanhoitajan opinnot, ja saa ''samalla'' sitten kaksi tutkintoa. Ehkä saatan lukea terkkarin jälkeen terveystieteitä yliopistossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos paljon! :) Se on kyllä jännä, miten joku mielessä oleva ammatti vaan jotenkin tuntuu juuri oikealta, suorastaan kutsumukselta, ja loppupeleissä (aina vaan) menee muiden edelle.
      Sinunkin suunnitelmasi kuulostavat tosi hyviltä. Tsemppiä ja motivaatiota opiskeluun! :)

      Poista
  2. Loistava postaus, - tuntui kuin oisin itse sen kirjottainut, sillä omat ajatukset ovat lähes tismalleen samoilla urilla. Olen itsekin pienestä pitäen halunnut lääkäriksi, ja jollain tapaa minua ovat koko ajan innostaneet omat kummini ja serkkuni, jotka ovat ammatiltaan lääkäreitä. Opiskeluhan on aivan tajuton urakka, mutta kyllä sitä unelmansa eteen tekee mitä vain! Tsemppiä opiskeluun, sillä sitä tullaan tarvitsemaan.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsi, noin läheisten sukulaisten työskentely omassa unelma-ammatissa varmasti motivoi kovasti - haaveet ovat saavutettavissa, vaikka aina välillä ne tuntuisivatkin kaukaisilta, jopa mahdottomilta. Kiitos tosi paljon ja samoin myös sinulle! :)

      Poista
  3. En ole koskaan aiemmin lukenut blogiasi, mutta otsikko sai klikkaamaan. Ihmiskehon toiminta, ihmeellisyys ja monimuotoisuus sai minut aikanaan kiinnostumaan lääketieteen opiskeluista. Näen niin nuoren itseni sun teksteissäsi! Ja vielä parinkymmenen työvuoden jälkeen riittää joka päivälle uutta opittavaa. Suosittelen lämpimästi. :) Helppoa se ei tule aina olemaan, mutta vastuuseenkin kasvaa vähän kerrallaan.

    On hyvä että teet jo nyt päämäärätietoisesti työtä haaveesi eteen. Saat hyvän pohjan lukio-opinnoista pääsykokeisiin ja kirjoitusten jälkeen voit keskittyä sitten pääsykoemateriaaliiin. Lycka till!

    t. keski-ikäinen lääkäritäti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiitos paljon kommenttistasi ja kokemuksien jakamisesta.
      Tällaiset viestit motivoivat kovasti. Paljon on vielä työtä edessä, mutta pikkuhiljaa.. :)

      Poista
  4. Ihana postaus Lempi :) Tiedätkin varmaan, että mulla on hyvin samankaltaiset suunnitelmat ;D Mä oon vaan enemmän kiinnostunut mielestä kuin anatomiasta, vaikka on sekin tosi kiinnostavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elli! :) Meistä tulisi hyvä lääkäritiimi, kun toinen tutkisi mielen ja toinen sitten ne anatomiaan liittyvät asiat :D

      Poista
  5. Ei ole totta! Itselläni on ihan täsmälleen samanlaisia ajatuksia! :D
    Itsekin olen pohtinut vastuu-kysymystä, olen aika tunnollinen ja siksi stressaan aika paljonkin joskus. Mutta koulutus varmasti opettaa ja ainahan vanhenee ja viisastuu! Ainakin itse uskon niin
    Ja kannattaa uskoa unelmiin, vain sillä lailla ne toteutuvat! <3
    Toivottavasti ollaan tulevaisuudessa vastuullisia ja hyviä lääkäreitä! ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenttista Elsa! Niimpä, olet oikeassa. Unelmiin kannattaa uskoa ja niiden eteen tehdä töitä. Ne voivat hyvin olla saavutettavissa :)

      Poista
  6. Hienoa, että olet, (ja moni muukin täällä vaikuttaa olevan). löytänyt unelman, jota tavoitella. Meilläkin oli juuri tuo sama kirjasarja, kun olin lapsi ja Sinä ja minä -kirja oli ehdottomasti suosikkini. Olen muistellut siitä mm. yhtä sivua, jossa näytettiin käden luiden muodostuminen iän myötä ja 17-vuotiaana mietin, että nyt on käsi kokonainen, kun siinä kirjassa oli sellaista väitetty. :D

    Joskus halusin itsekin terveydenhoitoalalle ja kävin yhdessä koulussa kattomassakin sitä puuhaa, mutta totesin, että ei ollut minun juttu. Mietin tässä, että miten pystyt hyödyntämään kirjoituksia pääsykokeeseen valmistautumisessa? Kuten, että kirjoitatko bilsaa/fysiikkaa/kemiaa/matikkaa viimisenä kirjotus kertana ja samalla jo aloittelet pääsykoeurakkaa, vai otatko ne aikaisemmin ja enkut/äikät/ynnä muut viimiseksi, ettei tule kyllästyminen matemaattisluonnontieteellisiin juttuihin?

    Koska kilometrikommentit ei oo bueno, niin toivotan vielä tsempit valitsemallesi tielle ja kannustukset tavoittelemaan omia unelmiaan. Piähän lippu korkealla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos paljon kommenttista! :)
      Haha, minullekin on jäänyt joitain yksittäisiä sivuja elävästi mieleen ;D Hyvä, että heti huomasit, ettei kyseinen ammatti ole sinua varten. Olisi ikävää huomata se vasta, kun on saanut koulupaikan/ammatin. Toisaalta onneksi on mahdollista myös kouluttautua eri ammattiin, ja vaikka kokonaan vaihtaa alaa, jos työ ei olekaan lainkaan sitä, mitä ajatteli.
      Teen lukion neljään vuoteen, joten hajautan kirjoitukset kolmeen kertaan, ja luonnontiedeaineet olen jakanut niille aika tasaisesti. Kemian kirjoitan jo ensi syksynä. Seuraavana keväänä on vuorossa biologia ja matematiikka. Viimeisenä syksynä on fysiikka, ja sen jälkeen minulla on se puoli vuotta aikaa valmistautua pääsykokeisiin. Käyn koulussa vielä viimeisten kirjoitusten jälkeisen kevään tekemässä pakollisia kursseja pois, mutta silloin keskityn erityisesti pääsykokeisiin valmistautumiseen :)

      Poista