Mitä tanssi

tanssi

tanssi antaa
niin paljon 
ettei sitä voi uskoakaan

rohkeutta heittäytyä ja antaa musiikin
liikkeen
tunteen viedä

rohkeutta myös epäonnistua
myöntää heikkoutensa, tunnistaa vahvuutensa
rohkeutta olla oma itsensä
arvostaa oma kehoaan
hyväksyä

rohkeutta koskettaa ja tulla kosketetuksi

rohkeutta esiintyä,
astua satojen ihmisten eteen
riisuttuna siitä, mikä meidät tavallisesti määrittelee

tanssiessa ihmisten välillä vallitsee energia
kuuntelemalla toisia, ryhmää ympärillä
sen voi oppia tuntemaan

sillä hetkellä tunne
hetkellä, 
kun vaan antaa mennä
antaa periksi painovoimalle, pelolle, omalle puutteellisuudelleen

kaikki ne tunteet, kokemukset
ja se energia

tanssi antaa voimaa

tanssi sitoo yhteen

upeita ihmisiä,
tarinoita ja kohtaloita
yhdessä
unohtumattomia kokemuksia,
kauniita muistoja

olisiko tanssia, jos olisi yksin?
ehkä,
mutta silloin siitä kuitenkin puuttuisi jotain,
se ei olisi kokonaista

kokonaista se on silloin,
kun aistii muut ympärillään
toinen täydentää toisen liikkeen
kun koko ryhmä hengittää yhdessä

etsiessäni itseäni,
tanssi on ollut oppaana
kasvanut ja kietoutunut osaksi minuutta
olen löytänyt itsestäni puolia,

joita tuskin muuten olisin koskaan tullut löytämään

tanssiminen saa aikaan jotain sellaista, jota on vaikea sanoin kuvailla

se on tunne, jonka tanssi herättää
se on sitä,
kun on täysin läsnä
vastaanottavainen
kun hetkeksi unohtaa ympäröivän maailman
on vain minä, sinä ja tila
mitä kaikkea me yhdessä voimme luoda, kokea, tuntea?

toisen ymmärtämiseen ei tarvita sanoja,
yhteyden löytämiseen ei tarvita konkretiaa,
eikä tanssimiseen tarvita saneltuja sääntöjä
notkeudesta
hyppyjen korkeudesta
tai vartalon muodosta

sillä tanssi on niin paljon muutakin, kuin vain liikettä
ne ovat ne muut asiat,
ne, jotka tulevat sydämestä
ne tekevät tanssin

tanssi opettaa
ihmisistä
elämästä
itsestä

olen oppinut täysin astumaan ulos omalta mukavuusalueeltani
laulaen
vartalonmyötäisessä kokotrikoossa tanssien
näytellen

olen oppinut luomaan mielikuvia,
niiden pohjalta liikettä
olen ollut
kananmuna paistinpannulla,
viekas pölynimuri
ahtautuneena pieneen koppiin

olen ymmärtänyt, kuinka
riisuttu,
haavoittuva,
puolustuskyvytön
 ihminen on, kun sitä katsoo silmiin

olen oppinut, kuinka tärkeät omat rajamme meille ovat
mutta kuinka äärimmilleen ne hetkellisesti voi vetää
kun tutussa ja turvallisessa on rohkaistu testaamaan,
nyt tietää miltä tuntuu
kun toisen päästää liian lähelle

olen oppinut luottamaan,
että toinen ottaa vastaan kun kaatuu,
antaa tukea kun sitä tarvitsee

olen oppinut pysähtymään,
antamaan itselleni aikaa ja nauttimaan pienistä, kauniista hetkistä
se levollisuus,
kun väsyneenä maataan pimeässä salissa silmät kiinni
kun sammutetut loisteputket hiljaa naksahtelevat
kun kuulee ympärillään vain hengityksen
ne pienet hetket

olen ymmärtänyt,
että tanssi on se,
mikä tekee minusta kokonaisen

ja myös tajunnut,
miten upeaa on
kun voi luoda jotain.