Näin on mennyt noin niinku omasta mielestä

Moikka! Täällä kirjoittelee eräs lomaileva yökukkuja.. Ajattelin tulla kertomaan vähän tämän kevään kuulumisiani ja mielessäni pyörineistä koulujutuista. Lähinnä yo-kirjoituksiin lukemisen ja valmistautumisen vuoksi blogini on ollut aika hiljainen tänä keväänä. Tämän viikon alussa tosiaan sain vielä viimeisetkin alustavat yo-pisteet. Pitää tietenkin muistaa, että alustavat pisteet voivat vielä muuttua suurestikin, mutta joka tapauksessa, antavathan ne vähän suuntaa ja hajua siitä, mitä toukokuussa kenties on odotettavissa, kun tulokset tulevat julki.

Kuten aiemmin kirjoittelin, äidinkielen tekstitaito ei kohdallani mennyt ihan nappiin. Alustavien tulosten mukaan kaksi tehtävää meni hyvin, ja se kolmas, joka minulla jäi aivan kesken, ei odotettavastikaan niin hyvin. Sain tästä kahden kappaleen nysävastauksestani kuitenkin sen verran pisteitä, että jäi kovasti harmittamaan se, etten ehtinyt tehdä sitä loppuun. Minun olisi vaan pitänyt pitää pää kylmänä, ja kirjoittaa kynä sauhuten vielä ne asiat, jotka mielessäni olivat, eikä vaan ikään kuin luovuttaa. Oli koe mikä tahansa, ei koskaan kannata antaa periksi sellaiselle '' No ei tämä nyt varmaan ole sinne päinkään, en minä osaa '' -ajatukselle. Tälläkin kertaa nimittäin osoittautui, että hieman runsaamalla itseluottamuksella tuo tehtävä, joka sai minut pahemman kerran epäilemään omaa osaamistani, olisi oikeasti kannattanut edes yrittää kirjoittaa loppuun, vaikka kello oli jo ''tuhat''. Pisteitä nimittäin olisi takuulla tullut enemmän, jopa yhtä paljon kuin muista, niistä hyvin onnistuneista, vastauksistani. Toisaalta, turha sitä on kuitenkaan enää pähkäillä. Virheistään oppii :)

Esseekokeessa valitsin kolmosen, jossa oli tehtävänantona kirjoittaa melusta valitsemastaan näkökulmasta. Kokeessa oli useampi muukin tehtävä, joita olisin mielelläni pohtinut ja joista olisin voinut kirjoittaa, mutta päätin tarttua tuohon melu-aiheeseen, koska se tuntui sellaiselta varmimmalta vaihtoehdolta. Esseestä ei mielestäni tullut ollenkaan mitään parhaimpia tuotoksiani, (mikä yo-kokeessa kai olisi tarkoitus..) mutta ainakin omalla kohdallani olen huomannut, että sellaisen esseen, joka on itseltään aivan parasta antia, kirjoittamisessa pitää aina ottaa tietynlainen riski, haastaa itsensä, mitä nyt halusin tietoisesti vähän vältellä. Siksi valitsin sellaisen ikään kuin varmemman aiheen, jota olen aiemminkin usein pohtinut.

Pitkän matematiikan yo-koe oli mielestäni aika haastava. Olin ahkerasti laskenut kertaustehtäviä lukuloman ajan, ja kerranut perusasiat juurta jaksaen. Mutta kuten koe osoitti, sovellustehtäviä olisi pitänyt harjoitella vieläkin enemmän. Kokeessa menin nimittäin vähän hämilleni B-osan tehtävistä. Kokeen jälkeen tulin siihen tulokseen, että ensi syksynä, kun kirjoitan pakollisen pitkän englannin, käyn todennäköisesti samalla kertaa uusimassa sen matematiikan. Perusasiat ovat nimittäin nyt hyvällä pohjalla, ja tiedän, että vähän laajentamalla ajattelukykyäni ja opettelemalla oikeasti käyttämään näitä perustavia taitoja, juurikin sovellustehtäviä tehden, yltäisin huomattavasti parempaan tulokseen. Sitä paitsi, minulla ei ole vielä lainkaan tullut sellasta ''ei enää ikinä matikkaa'' -oloa, vaan nyt tälläkin hetkellä minulla oikeastaan olisi jopa intoa ja motivaatiota alkaa perehtyä niihin vähän haastavampiin tehtäviin, sillä siihen saakka en lukulomalla aivan päässyt.

Olen tosi tyytyväinen siihen työhön, jonka tein biologian yo-kokeeseen valmistautumiseen. Olen aina pitänyt biologiasta, ja jo kurssit tuli käytyä huolellisesti. Kertaamista oli kuitenkin paljon, sillä ensimmäisistä kursseista oli pitkästi aikaa, ja biologian oppimäärän, viiden kurssin, kokonaisvaltainen hahmottaminen ja sisäistäminen vei oman aikansa ja vaati paljon ajatuskarttoja sekä istumalihaksia. Biologian yo-koe oli ensimmäinen, josta ulos astuessani olin oikeasti hyvällä mielellä. Nyt pystyin antamaan kaikkeni ja koin onnistuneeni tehtävissä hyvin, niitä ainaista muutamaa pikku unohdusta ja ajatusvirhettä lukuun ottamatta. Alustavien tulosten mukaan näyttää kuitenkin siltä, että piste tai muutama todennäköisesti jää uupumaan tavoittelemastani arvosanasta. No, toisaalta tärkeintä on kuitenkin se, että tiedän nyt hallitsevani asiat sekä eri aiheiden yhteydet toisiinsa hyvin, jopa paremmin kuin koskaan aiemmin.

Menipäs tämä nyt taas ihan yo-höpinäksi.. Vaikka koulujutut luonnollisesti ovatkin päällimmäisenä mielessä näin abikeväänä (tai voiko 3,5 vuoteen lukiota suorittavaa nyt sitten abiksi kutsua), mutta joka tapauksessa, olen minä onneksi muutakin kerennyt tehdä..

Tänä keväänä olen muun muassa

tapani mukaan, kolunnut kirpputoreja,

inspiroitunut vaatteista ja kivoista asukokonaisuuksista,

pikkuhiljaa opetellut käyttämään luomivärejä,

ja löytänyt täydelliset sävyt ja tuotteet niin arki- kuin juhlavampaankin meikkiin,

alkanut juoda kahvia - mustana,

nauttinut tanssitunneista täysillä ja inspiroitunut valtavasti tämän harrastukseni suhteen,

taas pikkuhiljaa alkanut ryömiä maan alle, omaan ihanaan kellariimme käsitöiden pariin.

sekä leiponut, laittanut ruokaa ja kehitellyt uusia reseptejä.

Ja näin kirjoitusten jälkeen, tällä pienellä lomallani ennen tämän vuoden viimeisen jakson alkamista, olen muutenkin nauttinut kaikista niistä asioista, jotka minulle tuovat iloa ja hyvää mieltä. Keväässä vaan on jotain sellaista ihmeellistä, mikä tekee kaikesta jotenkin positiivisempaa, aurinkoisempaa.