maanantai 16. lokakuuta 2017

On päästävä kirjoittamaan


On päästävä kirjoittamaan. Jakamaan ajatuksia, ideoita, inspiraatiota..
Sitä huomaa, kuinka nyt blogin oltua tauolla yhä useammin tulee sellainen suorastaan palava tarve päästä kirjoittamaan jotain. Ihan kuten blogissani kautta aikain, laidasta laitaan ihan tavalliseen arkielämään liittyvistä vinkeistä, koulusta, itsetunnosta, ystävistä, harrastuksista, hyyväksi todetuista resepteistä, tuotteista, ihonhoidosta.. Nyt todella tiedän mitä tarkoitetaan kun sanotaan, että jaettu ilo on paras ilo.

Kokonaisuudessaan elämä on jatkunut ihan samaan malliin kuin ennenkin, kaikki on hyvin - meidän perheelle ja lähipiirilleni ylipäätänsä kuuluu hyvää :) Nyt elän kuitenkin tietyllä tapaa murrosvaiheessa, johon kuuluu kova työ unelmien koulupaikan suhteen, viimeiset kuukaudet jo yli 12 vuotta tiiviisti elämässä olleen tanssiharrastuksen parissa ja hiljalleen tietynlaisen kotoa irtautumisen kuivaharjoittelu, kun lähden kevätlukukaudeksi asumaan ja opiskelemaan kansanopistoon.

Viime kesän Helsingin reissulta, jonka tein siskojeni kanssa.

Tällaista on siis elämässäni meneillään tällä hetkellä. Viimeisestä blogipostauksesta on jo tovi, joten tässä vähän siitä, mitä kaikkea on kuulunut kuluneeseen vuoteeni aina viimeisimmän blogipostaukseni jälkeen..

Tuli elokuu ja alkoi viimeinen vuosi lukiossa. Otti aivoon tehdä viimeisiä pakollisia kursseja. Omat kaverit olivat jo lähteneet lukiosta, ja harmaassa syksyssä aamukahdeksaksi polkypyörän selkään hyppäämiseen sai ihan toden teolla kaivella motivaatiota joka aamu. Nyt jälkikäteen ajateltuna, jos olisin halunnut selvitä vähemmällä tuskailulla, olisin lukion 1. ja 2. vuosina vonut tehdä vähän enemmän kursseja, kuin mitä 4 vuoden ''suunnitelmassa'' suositellaan. Kuten totesinkin, viimeisenä vuonna ei nimittäin motivaatio ollut niin sanotusti parhaimmillaan yksittäisten pakollisten kurssien tekoon :D Tuntui, että olisi ollut tärkeämpää panostaa aineisiin, joiden merkitys on suurempi pääsykokeen lähestyessä. Kevätpuolen tein käytännössä kokonaan itsenäisesti, lähinnä historian, uskonnon ja yhteiskuntaopin pakollisia kursseja. Niiden lisäksi luin fysiikan kirjoituksiin ja kertasin kemian oppimäärän.


Kesäilta ystävien kanssa rannalla :)

Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin oikein tyytyväinen siihen, että tein lukion 4 vuoteen, koska uuden asian omaksuminen ja ymmärtäminen syvällisesti vaatii minulta aikaa. Neljän vuoden aikataululla sain, tällä vähän hitaamalla omaksumisellanikin, luotua vahvan pohjan matematiikassa, opiskeltua pakollisten aineiden lisäksi fysiikan, kemian ja biologian oppimäärät kohtuullisen hyvin ja aikaa jäi myös kavereille ja harrastuksille. Kirjoitin ylimääräisiä aineita, ja kirjoitusten hajauttamisen ansiosta minulla oli paremmin aikaa panostaa kirjoitettaviin aineisiin. Esimerkiksi pitkän englannin meinasin jossain vaiheessa jättää kokonaan kirjoittamatta. Ensimmäisenä syksynä ''vapaavalintainen'' -rastia laittaessani matematiikan kohdalle en tullut ajatelleeksi, että sen takia minulle ei jäänytkään vaihtoehtoa jättää englantia kirjoittamatta. Päätin, että nyt kun tehdään niin tehdään sitten kunnolla. Asetin tavoitteekseni englannista E:n, mutta huonosti sujuneen kuuntelun vuoksi pisteeni laskivat sen verran, että tulos jäi M:n puolelle, mikä tietysti silloin vähän harmitti, kun olin tehnyt englannin kanssa aika paljon töitä syksyn, ja kirjallinen osuus kokeesta meni todella hyvin.

Loppujen lopuksi kirjoitusten arvosana ei kuitenkaan ole mikään elämää suurempi asia siihen nähden, mitä minulle jäi käteen kirjoituksiin lukemisesta. Syksyllä 2016 lukiessani näihin kirjoituksiin englannin kielen taitoni kehittyi valtavasti ja sain siihen ihan erilaista intoa! Nyt jopa haaveilen lähdöstä opiskelijavaihtoon ulkomaille, jos ja kun koulupaikka joskus aukeaa.

Syksyllä sain ilokseni mahdollisuuden jatkaa kesätyöpaikassani joululle saakka, ja viikonloput olin pääasiassa töissä. Tuli uusi vuosi ja viimeinen työvuoro. Säästöt kevään 2018 lääkiksen valmennukseen kasassa.


kuva Koskelan tanssi

Tuli vuosi 2017. Vuodenvaihteesta päällimmäisenä on jäänyt mieleen tanssin laajan oppimäärän lopputyö, jota teimme pitkiäkin päiviä joululomalla. Tammikuussa koitti This Way -teoksen ensi-ilta.
Haimme This Way -kokonaisuudella myös Jyväskylän harrastelijateatterin kesään, ja meitä onnisti. Sen myötä pääsimme elokuussa esiintymään Jyväskylän kaupunginteatterin isolle lavalle, mikä oli upea mahdollisuus ja kokemus. Varmasti yksi hienoimmista muistoista tanssiharrastukseni saralla. Tästä voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkästi, ehkä ihan oman postauksensa, jottei tämä veny ihan mahdottomaksi..

Tuli kevään kirjoitukset ja pääsykoe läheni kovaa vauhtia. Itsenäisten lukiokurssien tekeminen oli tosiaan mielestäni jotenkin äärimmäisen tympeää. Ne veivät paljon aikaa, ja tunsin, ettei aika tule riittämään. Fysiikkaan panostin sen verran minkä kerkesin. Fysiikasta kirjoitin arvosanan M, mikä jäi pisteestä vaille E. Tiedän sen, että parannettavaa osaamisessa on vielä hurjasti. Sellainen syvällisempi ymmärrys ja eri teorioiden yhdistäminen toisiinsa, soveltaminen, tehtävissä tuntuu vielä vähän haastavalta. Siinä kehittyminen onkin äärimmäisen tärkeää ensi kevään pääsykoetta ajatellen.

Minä ja Paavo vuonna 2012

Tuli kevät ja surullisia uutisia. Rakas Paavo-koiramme lähti koirien taivaaseen. Se oli perheelle tietenkin suuri harmi. Nyt suru on kuitenkin jo tietyllä tapaa käsitelty ja Paavosta jäljellä kaunis muisto. Tiedämme, että Paavo eli hyvän ja koiran iäksi pitkän elämän. 

Tuli jokakeväiset tanssin näytösviikonloput ja lääkiksen pääsykoe. Otin pääsykokeen ihan kokemuksen kannalta. Vaikka en ollut ehtinyt valmistautua lähellekään riittävästi, tuntui tärkeältä käydä katsomassa ja kokeilemassa, mitä pääsykoetilanne todellisuudessa on. Mielikuva panikoivista ihmisitä ja ahdistavasta tunnelmasta osottautui aivan turhaksi. Ihmiset olivat ystävällisiä jonoissa ja tunnelma itse koesalissa rauhallinen ja keskittynyt. Luin kokeen läpi, tutkin tehtäviä ja monivalintoja. Eihän itse kokeesta oikein mitään tullut, mutta kaiken kaikkiaan opin etenkin tilanteesta todella paljon. Ensi keväänä stressi siltä osin on siis jo selätetty - ei ole mitään, mistä tarvitsee tuskailla ainakaan nyt etukäteen. Toivon tietenkin, että osaaminen ja rutiini olisivat silloin niin hyvin hallussa, ettei senkään puolesta tarvitsisi hirveästi jännittää.

Tuli kesäkuu, valmistuminen ylioppilaaksi koitti. Tuntui ihan mahtavalta saada lukio viimein päätökseen. Kesä meni kaiken kaikkiaan mukavasti ja sain kerättyä energiaa ja intoa uuteen syksyyn uusine haasteineen. Tästä on hyvä jatkaa kohti uutta vuotta ja kevättä 2018.


Jokin sellainen intohimo oman vision toteuttamiseen on kaiketi hyvin luontainen piirre meissä jokaisessa. Toisinaan tulee sellainen olo, että vaan tekee ja suorittaa, jolloin omat pienet inspiraation lähteet, jotka antavat voimaa, jäävät taka-alalle. Esimerkiksi minulla kuvien ottaminen ja kauniit kuvat ylipäätänsä sekä omien tekstien kirjoittaminen tuovat tosi paljon inspiraatiota ja iloa. Ei pitäisi jatkuvasti sivuuttaa niitä vedoten kiireeseen tai muuhun ''tärkeämpään'' tekemiseen, koska tämänkaltaiset pienet iloa tuovat asiat ovat loppujen lopuksi todella tärkeitä jaksamisen kannalta.

Muun muassa tämän vuoksi päätin tehdä toisen, julkisen Instagram-tilin, jonne on tavallaan helpompi ja nopeampi päivittää kuulumisia. Siellä jaan arkipäiväisiä ilon ja inspiraation lähteitäni, vinkkejä sekä kauniita yksityiskohtia elämästä nyt siihen saakka, kunnes palaan taas blogin äärelle. Kirpputorivinkkejä, ruokakokeiluja ja muita kivoja juttuja sekä vähän myös pääsykoeurakan edistymisestä. Haluan kuitenkin pitää blogin tietyllä tapaa yhtenäisenä ja panostaa yksittäisiin postauksiin, jotta saan niistä ennen kaikkea huolella ja intohimolla tehtyjä kokonaisuuksia. Aikani tällä hetkellä ei ihan riitä tekemään blogia sellaisella otteella.



Pidän blogin tietenkin yhä auki, kuten tähänkin asti. Haluan ja aion ehdottomasti alkaa kirjoittamaan blogia säännöllisemmin taas sitten, kun tulee sellainen hetki, jolloin kirjoittamiselle on paremmin aikaa ja pystyn keskittymään siihen paremmin. Se voi olla kuukauden tai puolen vuoden päästä, en voi vielä varmaksi sanoa. Mutta sen voin kuitenkin taata, että Lempijuttuja-blogi ei häviä mihinkään - toivottavasti ette tekään :)

maanantai 5. syyskuuta 2016

Asukuvilla takaisin kuvioihin


Hei taas! :) Ei voi kuin ihmetellä, miten nopeasti kesä aina meneekään. Olen aika vähän antanut kuulua itsestäni, mutta nyt tuntui, että on oikea aika hypätä taas takaisin kuvioihin näiden asukuvien merkeissä. Joskus kun tuntuu, että on vähän liian monta rautaa tulessa, jätän blogin vähäksi aikaa pikku tauolle, kuten tänä kesänä. Tällä hetkellä meillä kotona on muutama uusi projekti meneillään, ja nyt alkusyksystäkin on pitänyt taipua aika moneen paikkaan. Mielestäni on todella tärkeää, ettei kirjoittamisesta tule sellaista väkisin tekemistä silloin, kun tuntuu ettei se oikein istu arkirytmiin.
Eilen tuli sellainen olo, että on pakko päästä taas blogin äärelle. Innostuin uudistamaan blogin ulkoasun syksyisen raikkaaksi, mikä tuo ihan oman buustinsa ihan kirjoittamisellekin. Olen tähän uuteen ulkoasuun itse oikein tyytyväinen. Bannerin kuva on otettu viime viikolla kaurapellolla, jossa otimme myös eräälle ihanalle tuotteelle mainoskuvia. Siitä myöhemmin lisää :)
Kirjoitin myös blogini ''Kirjoittaja'' -sivulle vähän kattavamman esittelyn itsestäni niin uusille, kuin jo pidemmän aikaa mukana olleille lukijoille.


Dr martens kengät , kirppis
Farkut , kirppis
T-paita , kirppis
Jouni-laukku , kirppis
Kaulakoru, kirppis

Yksi syy tähän inspiraatiotulvaan on kenties se, että englannin yo-kirjoituksiin lukeminen alkaa pikkuhiljaa lähestyä loppuhuipentumaansa. Aina kun on vähän liian pitkään vaan istunut ja lukenut, tulee jossain vaiheessa se pakottava tarve toteuttaa itseään jollain tavalla :D Kesälomalla en oikeastaan lukenut englantia, mutta heti koulujen alkaessa aloitin reippaalla tahdilla. Minulla on yhä kolme kurssikirjaa lukematta ja jonkun verran kielioppia kertaamatta, mutta vielähän tässä on, hetkonen, noin kaksi viikkoa aikaa englannin ylioppilaskirjoitusten kirjalliseen osaan.

Oloni on ihan rauhallinen ja tuntuu, että tämä pieni hengähdys lukemisesta tekee ihan hyvää jopa näin lähellä kirjoituksia. Kuuntelu on jo ensi viikolla, mutten oikein ole osannut jännittää sitäkään, vaikkei se koskaan ole kuulunut vahvuuksiini. Toivon, että kuitenkin pääsen tavoitteeseni, vaikka nyt kuluneen viikon aikana ote lukemisesta onkin lipsunut vähemmän ja enemmän.

Nämä Dr Martens -kengät kahden euron hintaan olivat tämän kesän kirppislöydöistä varmaan kaikkein mieluisin :)


Rentouttavaan ja kaiken kaikkiaan mukavan tasapainoiseen kesälomaani kuului töitä, kirppiksillä käyntiä, marjojen poimimista, paljon ihania ruokia, kaksi Helsingin reissua, tuttavapariskunnan hopeahääjuhlat, kirjoja, mökkeilyä.. Juuri sopiva kombo kaikkea. Sain hyvin kerättyä voimia, motivaatiota ja inspiraatiota tulevalle lukuvuodelle.



Syksy ja sen myötä ne jo melkein unohdetut arkirutiinit ovat jälleen palanneet osaksi elämää, mikä sopii minulle oikein mainiosti. Tanssitunnit ovat taas alkaneet ja olen tosi motivoitunut aloittamaan viimeisen vuoteni, johon kuuluu tämän yhdentoista vuoden tauotta jatkuneen harrastamisen huipentuma - tanssin laajan oppimäärän päättötyö.
Lukiokursseja on tekemättä vielä kuusi ja englannin ylioppilaskirjoitukset ovat viimeiset ylioppilastodistukseeni tulevista. Nyt on siis parhaillaan menossa lukion viimeinen taipale, ja valmistun alkutalvesta, virallisesti joulukuun alussa. Keväällä saatan kuitenkin käydä vähän korottamassa ja täydentämässä yo-tutkintoani.

Tällaista kaikkea kesääni ja syksyyni on kuulunut ja kuuluu. Asiaa minulla luonnollisesti olisi kirjoittaa vaikka koko loppuyö, mutta nyt minun on pakko hilpaista huoneeseeni tekemään vielä yksi läksyksi tullut tehtävä. Ja ehkä santsaan vielä kolmannen palan iltapalaksi tekemästäni kasvispizzasta. Aurinkoista viikon alkua teille kaikille, mukava olla täällä taas :)

torstai 16. kesäkuuta 2016

Kesäloman alussa


Moikka! Nyt olen vihdoin kotiutunut kesäloman alun reissuilta ja ehtinyt jälleen istahtaa koneelle blogien äärelle. Heti kevätjuhlalauantain jälkeen lähdin siskoni luokse Kuopioon. Oli kyllä ihanaa viettää Veeran kanssa aikaa, sillä viime näkemästä oli kulunut jo tovi. Kuopiossa teimme asioita, joita olimme alunperin vähän suunnitelleetkin: kävimme kirppiksillä ja kaupungilla, joimme ihania kahveja, teimme hyvää ruokaa, muun muassa salaatteja ja herkullisia kasviskastikkeita. Kävimme myös lenkillä sekä kuntosalin ohjatuilla tunneilla, muun muassa body balancessa. Toisinaan kuitenkin vaan rentouduimme, kuten keskiviikkoaamuna, jolloin tarkoitus oli lähteä yhdeksäksi joogatunnille, mutta jäimmekin vaan lojumaan sänkyyn yhteentoista saakka.. :D 
Veera on kuluneen kevään aikana löytänyt minulle vaikka mitä kivoja jutuja kirppikseltä. Ensimmäisenä iltana kävelimmekin lähimpään Valintataloon hakemaan lahjapaperia, sillä hän halusi välttämättä paketoida ne minulle, haha :D Paketista paljastui muun muassa Asicsin hyvät juoksuhousut, pirtsakat kollarit, kiva Lexintonin huppari, paitoja, farkut, Globe Hopen pussukka.. Vaikka mitä kivaa! Lahjan, olipa se suurempi tai pienempi, saaminen muulloinkin kuin syntymäpäivänä tai jouluna, on kyllä tosi ilahduttava yllätys.

Veeran luona tein hänelle ja hänen poikaystävälleen maistettavaksi muun muassa curry-tofukastiketta, johon kehittämäni helpon reseptin haluaisin julkaista täällä blogissakin. Jäätelöohjeitakin on nyt alkukesän aikana tullut kirjattua ylös. Yksi vinkattavien listalla on yksinkertaisen herkullinen suklaajäätelö, joka on yksi suosikkini tähän saakka tekemistäni jäätelöistä. Tein tässä alkuviikolla eräänlaisen pakastekakun, oikeastaan ikään kuin vahingossa. Ajattelin sen aluksi olleen ihan täysi floppi, mutta se osoittautuikin tosi hyväksi! (Kerron kakun tarinan sitten vähän myöhemmin..) Isi jopa kehui, että kakku on parasta, mitä on koskaan syönyt. Tarkoittikohan sitä mitä sanoi, vai halusiko vain toisen palan.. ;) Oli miten oli, älyttömän hyvältä se kieltämättä maistui. Minun pitää nyt kuitenkin leipoa se vielä pariin kertaan ainemäärät samalla mitaten, sillä olen laittanut aineksia vähän summan mutikassa, kuten oikeastaan aina keittiössä touhutessani. Kun osaan sanoa ainemäärät, kokoan reseptin ja julkaisen sen sitten.

Kuopiossa ei tullut loppukädessä kovin paljoa kuvia otettua, mikä on toisaalta harmi, sillä reissusta olisi ollut mukava koota yhtenäinen tunnelmapostaus. Ensi kerralla sitten! Yhtenä aamuna kävimme kuitenkin ottamassa asukuvat satamassa ennen kaupungille lähtöä..
Kengät, Converse
Zara hame , kirppis
Mark Aurel neulepaita , kirppis
Benetton farkkutakki , kirppis
Kaulakoru, Kalevala
Reppu, Fjällräven Kånken
Aloitin tosiaan myös kesätyöt tällä viikolla. Työ tietyllä tapaa vähän jännittää näin alussa, sillä opittavaa on paljon. Kaikki kuitenkin ovat rohkaisseet, että kyllä se siitä, tekemällä oppii ja pikkuhiljaa työ alkaa rutinoitua. Ei sitä kai auta kai uskoa, että niin se varmasti on, vaikka välillä epäilee (toisinaan ehkä ihan turhaankin) omia taitojaan :D

Fjällräven Kånken -repun tilasin viime talvena Sissos-verkkokaupasta. Se on kevään mittaan ollut menossani mukana lähes päivittäin. Reppu oli kyllä äärimmäisessä testissä matkustaessani Kuopioon, ja varsinkin takaisin tullessa! Olin ihan huolestunut, että repeääköhän se saumoistaan, kun on tungettu aivan äärimmilleen vaatetta ja tavaraa. Mutta eipä se reppua näyttänyt säikäyttävän. Positiivinen yllätys on ollut sekin, miten ryhdikkäältä reppu näyttää myös suhteellisen tyhjänä, kuten näissä kuvissa. Olen kaiken kaikkiaan ollut oikein tyytyväinen tähän ostokseeni. 
Myös Kalevalan Kuutar-kaulakoru on ostettu käytettynä :)
Hameen helma meinasi lähteä tuulen mukana lentoon..
Mukavaa viikonloppua kaikille ja palaillaan taas pian! :)