Vapaapäivän asu ja opiskelupohdintoja

Moikka! Näin pähkinänkuoressa, kuluneen viikon parhaita juttuja ovat olleet kivat kirppislöydöt, tehokkaat tanssitunnit ja se jo viime postauksessa kertomani, vegaanimpi ruokakokeilu. Olen mennyt aikaisin nukkumaan, minkä myötä olen ollut älyttömän paljon pirteämpi ja positiivisempi. Sain myös vihdoin vähän selvennystä suunnitelmiini tulevien kirjoitusten, valmistumisen sekä kouluun hakuun liittyen. Monet kysymykset ja pulmat, jotka olivat jo pitkään vähän painaneet mieltä, selvenivät huomattavasti. Mikäli kaikki menee jotakuinkin suunnitellusti, valmistun heti 2016-2017 vuodenvaihteessa. Silloin olen saanut kasaan loput pakolliset kurssit, ja saan lukion päättötodistuksen. Ja heti tulevana keväänä on sitten tiedossa ensimmäinen hakuni.

Olen tässä hiljattain myös tiedostanut itsessäni ominaisuuden, joka vaikuttaa minussa ihan valtavasti, ja joka toisaalta on myös vähän syönyt koulumotivaatiotani tänä syksynä. Meteli, melusaaste, kovat äänet - niiden sietäminen. Melu on rasite ihmisen terveydelle, mitä lukuisat tutkimukset ja ihmisten kokemukset todistavat. Ihmisten välillä on tietenkin varmasti suuria eroavaisuuksia melun sietämisen suhteen, mutta itse olen tullut siihen johtopäätökseen, että harva asia imee minusta niin paljon energiaa kuin meteli. Olen viettänyt lapsuuteni esikouluikään saakka kotona ja muistan, kuinka jo ihan pienenä lapsena nautin hiljaisuudesta ja rauhassa olemisesta. Se on varmaan sellainen ominaisuus, joka on aika vahvasti juurtunut osaksi persoonaani, ja tuntuu, että vain vahvistunut ajan saatossa.

Kun teen jotain keskittymistä vaativaa, tarvitsen rauhallisen ympäristön, mitä koulu ei valitettavasti tarjoa. Koulussa on jotenkin niin kova meteli, olipa kyseessä oppi-, väli- tai hyppytunti, etten pysty keskittymään siellä kunnolla. Koko ajan vain odotan kotiin pääsyä ja hiljaista työtilaa. 

Koulussa on kuitenkin joka päivä käytävä, ja kun illalla tulee kotiin, tuntuu että energia on, jos ei nyt nollassa, niin kuitenkin vähissä. Tämän vuoksi odotankin innolla lukiosta valmistumista ja jopa tulevaa pääsykoeurakkaa. Odotan sitä, että saan tehdä itselleni sopivan aikataulun, ja alkaa lukea ja laskea rauhassa oman suunnitelman mukaisesti, omaan tahtiin. Ajatus siitä tsemppaa jaksamaan ja panostamaan tänä keväänä. 

Ja kirjoituksista puheenollen, lukuaikatauluni niin sanotusti laahaa vähän, mutta yritän pikkuhiljaa kiriä siinä. Nyt pitäisikin vaan alkaa ihan tosissaan tsemppaamaan matikan kertaamisen suhteen, sillä sen kanssa minulla on kaikista eniten tekemistä. Myös äidinkielen tekstitaidon koe lähestyy kovalla vauhdilla, mikä jo vähän jännittää .. 

Vielä eilen kuitenkin päätin nauttia opiskeluvapaasta lauantaista. Sen kunniaksi lähdimme mamman kanssa, kuten perinteisesti, käymään kirppiskierroksella ja ruokakaupoilla. 

Päivän asukuvissa on jotenkin kovin kylmän näköistä, vaikka eilen oikeastaan oli ensimmäinen ''lämmin'' päivä pitkään aikaan, ja ylipäätänsä mahdollista pyörähtää ulkona ottamassa asukuvat :D

Esprit:in pikkulaukku on aiempi kirppislöytö..

Kuten myös tämä Marimekon paita - yksi suosikeistani :) Kaulakoru oli 5-vuotiaan Lempin tyylin ehdoton kulmakivi. Koru oli minulla lapsena kovassa käytössä, ja yhä edelleen se aina välillä on osana asua. Sellaiset vaatteet ja asusteet, joilla on oma historiansa ja sen myötä tunnearvoa itselle, ovat kyllä ihan parhaita.

Luottokenkäni pääsivät taas matkaan mukaan.

Mukavaa sunnuntai-päivää ja alkavaa viikkoa teille! 

ps. Vastailen aivan pikimmiten edellisiin postauksiin tulleisiin kommentteihin! :)

Vähän vegaanimpi tammikuu

Pari postausta takaperin kirjoittelin teille vähän pohdintojani maitotuotteiden vähentämisestä ruokavaliossani. Totesin, että olen jo vähentänytkin joitain tuotteita mutta että eniten käyttämästäni jogurtista ja rahkasta en silti mielellään luopuisi. Nyt viime päivien aikana olen kuitenkin vähän pohtinut asiaa ja kyseenalaistanut: Miksipä en kokeilisi? 

Maitotuotteiden vähentäminen ruokavaliossa on juuri niitä asioita, jotka varmasti tuntuvat aluksi jotenkin työläältä ja hankalalta (myönnän itsekin..), mutta loppujen lopuksi se ei ehkä vaadikaan niin paljoa, vaan kyse on pienistä muutoksista arjessa. Se nimeomaan on asia, joka on minulle tärkein: muutosten tulee olla pieniä ja helppoja toteuttaa arjessa. Niin kynnys vähentää maitotuotteita laskee huomattavasti, mutta kuitenkin nämä pienetkin muutokset saavat paljon aikaan. Maidottomuus tai ylipäätänsä maidon vähentäminen ja korvaaminen muunlaisilla tuotteilla on varmasti myös oikein kivaa vaihtelua ja tuo mukavaa ''lisähaastetta'' keittiöön.

Ruusukaaleja kookoskastikkeessa ja kvinoaa - älyttömän herkullinen, täysin vegaani arkiruoka, joka on noussut meillä talven lemppariksi! (resepti)

Syynä tähän kokeiluun ovat ekologiset, eettiset ja terveydellisetkin syyt. En usko, että maitotuotteet ovat ihmiselle millään tavalla välttämättömiä, ja olen pitkään vähän ajatuksen tasolla haaveillut maidottomasta ruokavaliosta, tai edes sellaisen kokeilemisesta. Täysin maidotonta kokeilua minun on nyt arkena kuitenkin haastava toteuttaa, joten en aio ottaa absoluuttista nollatoleranssia maitotuotteisiin. Muun muassa kouluruuassa on maitotuotteita (tosin loppujen lopuksi aika pieniä määriä.) Ja toisaalta esimerkiksi leipomieni rieskojen päälle levitän mielummin pienen määrän oikeaa voita, kuin kasvirasvalevitteitä.

Minulle on usein suositeltu maituotteiden vähentämistä, kun olen maininnut ja kirjoittanut iho-ongelmistani. Niitä minulla on yhä edelleen: näppyjä tuntuu tulevan, vaikka hoidan ihoani hyvin ja syön terveellisesti. Olen huomannut selvän yhteyden kovien juustojen (etenkin kermajuusto ja homejuusto) ja isojen kipeiden näppyjen välillä. Siksi olenkin jättänyt ne käytännössä kokonaan pois ruokavaliostani. Omalla kohdallani olen lisäksi huomannut etenkin maidon sellaisenaan sekä kaupan jäätelön aiheuttavan ikävää limaisuutta.

Luulen, että maidon aiheuttama limaisuus sekä vatsa- ja iho-ongelmat ovat loppujen lopuksi aika yllättävän yleisiä. Ehkä vasta nykyään se pikkuhiljaa aletaan uskaltaa ottaa esille, ja maitotuotteita ihan terveesti myös hieman kyseenalaistamaan, mikä on mielestäni hyvä. Olen lukenut jonkin verran hyvin perusteltua kirjallisuutta aiheesta, ja jossain määrin vakuuttunut siitä. Hapatetut maitotuotteet todetaan aihetta käsittelevässä kirjallisuudessa useimmiten paremmaksi vaihtoehdoksi kuin hapatamattomat. Tietenkin se on kuitenkin on pidettävä mielessä, että toinen ei voi sanoa, mikä toiselle sopii tai ei. Itse kokeillessa ei kuitenkaan menetä mitään, päinvastoin. 

Alle olen luetellut ne kolme pientä muutosta arjessa, joilla on minun ruokavaliossani eniten vaikutusta maitotuotteiden käytön vähentämiseen.

1. AAMUPALAT/VÄLIPALAT/ILTAPALAT

Olen aamuisin kiireinen ja heti herättyäni useimmiten myös nälkäinen. Maustamaton jogurtti tai rahka, jonka päälle laitan viime kesäänä keräämiämme marjoja sekä siemeniä ja pähkinöitä on kieltämättä oikein hyvää, mutta koska se on niin nopeaa ja hyvää, tulee sitä otettua ehkä vähän turhankin usein. Siksi ajattelin ainakin edes välillä miettiä jogurtille ja rahkalle jonkin muun vaihtoehdon. Kaurajogurtti on mielestäni hyvää, tosin hieman hintavampaa kuin tavallinen jogurtti. Olenkin nyt kiinnostunut siitä, onnistuisiko sellaisen tekeminen itse. Meillä on kotona jogurttikone, joten mielenkiinnolla odotan, että pääsen kokeilemaan.

Toinen jogurtin ja rahkan korvaava vaihtoehto on puurot - perinteiset lämpimät puurot sekä kylmät tuorepuurot. Lämpimät puurot ovat ihania etenkin nyt talvella, ja niihin on valtavasti erilaisia vaihtoehtoja. Useimmiten aamupuuron mielletään olevan kaurapuuroa, mutta se voi olla vaikka mitä muutakin, kuten hirssiä, tattaria, riisihiutaleista tehtyä puuroa tai näistä tehtyjä sekoituksia. Sopivilla lisukkeilla puurosta saa tuunattua huomattavasti ruokaisamman. En kuitenkaan aina jaksa alkaa keitellä puuroa aamuisin, joten olen nyt monesti tehnyt tuorepuuroa, tai jotain sen kaltaisia viritelmiä. Illalla jääkaappiin tekeytymään laitettu tuorepuuro toimii kuin jogurtti: aamulla se on helppoa ja nopeaa ottaa kylmänä, ja valmiina, jääkaapista. Kerran kokeilin vetäistä blenderillä kaurahiutaleet ja veden seokseksi, johon lisäsin sitruunaa ja hieman psylliumia. Siitä tuli rakenteeltaan kuin kreikkalaista jogurttia, tosin hieman karheampaa, mutta oikein hyvää. 

Tämä kevyt, gluteeniton taatelikakku taipuu helposti myös täysin vegaaniksi.

2. ARKIRUUAT

Kun aamu-, ilta- ja välipala-asiat ovat mallillaan, voi seuraavaksi ottaa tarkasteluun ihan varsinaiset ruuat. Täällä kotona kaikki onneksi ovat avoimia kaikenlaisille kokeiluille keittiössä, ja tänä talvena olemmekin jo testanneet tuunata muutamia arkiruokiamme niin sanotusti vähän vegaanimmaksi, maitotuotteita vähentämällä tai jopa jättämällä kokonaan pois. Käytämme arkiruuissamme aina silloin tällöin esimerkiksi kookosmaitoa, joka kerman tavoin tuo mukavaa täyteläisyyttä esimerkiksi sosekeittoihin ja kasviksiin. Myös leipoessa maitotuotteiden korvaaminen on usein ihan yllättävän helppoa. 

Kesällä teimme vegaania, herkullista tahini-salaattia kauden sesonkiraaka-aineita hyödyntäen.

3. RUOKAJUOMA KOULUSSA

Minun on jo pidempään pitänyt ottaa asiakseni oman vesipullon kantaminen koulussa mukana, myös ruokalaan ruokajuomaksi. Meidän koulumme ruokalassa vesi on nimittäin jääkylmää. Olen kotona tottunut juomaan huoneenlämpöistä, kannussa seisonutta vettä, enkä enää oikein millään pysty juomaan jäistä vettä. Siksi otan koulussa yleensä piimälasin ruokajuomaksi, koska se ensinnäkään ei ole niin kylmää, enkä taas pidä maidosta sellaisenaan. Joisin ruokajuomana kuitenkin mieluiten vettä, joten piimälasin vaihtaminen veteen korjaantuu yksinkertaisesti sillä, että otan oman vesipullon mukaan. Sitä paitsi olisi hyvä tapa hörppiä vettä pieniä määriä pitkin koulupäivää.

Heh, viime kesänä Ruotsissa kielikurssilla ollessani sain vähän kummaksuvia katseita, kun vaihvihkaa valutin jäisen veden sekaan kiehuvaa teevettä kahvi/teekoneen hanasta, jottei se olisi niin kylmää :D Minusta jääkylmän veden juominen vaan tuntuu tosi inhottavalta, onkohan kukaan kanssani samaa mieltä?

Onko siellä joku, jolla on ollut samanlaisia ajatuksia aiheeseen liittyen? Mikäli teillä on antaa vinkkejä/ideoita maitotuotteiden korvaamiseen tai ihan kokonaisia reseptejä suositella, laittakaa kommenttia! :)

Minulla on polkkatukka!

Nyt sen vihdoin tein - leikkuutin polkkatukan! 

Polkka on aina ollut minulle sellainen mielen syövereissä hautunut haave, muttei koskaan yltänyt ihan käytännön toimiin saakka. Joululomalla, puolipitkiin hiuksiini kyllästyneenä päätin, että nyt kyllä kokeillaan..

Ja täytyy sanoa, että olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen! Tukasta tuli parempi, kuin odotinkaan, ja tällainen pitkä polkka tuntui heti omalta.

Minulla on aina ollut pohjoismaisen hennot, ohuehkot hiukset. Hiukseni ovat syksyn aikana kuitenkin syystä tai toisesta salakavalasti vähän ohentuneet lisää, ja kuten kuvista näkyy, jakauksen kohdalla on aika paljon katkeillutta hiusta. Nyt hiuksista tuli paljon napakamman tuntuiset ja paksumman näköiset, mikä alunperin olikin yksi syy kokeilla tällaista pitkää polkkaa. Muutama vuosi sitten lyhensin reilusti jo pitkään kasvattaneita hiuksiani (kuva), mutta sekin oli vielä suhteellisen pitkä malli tähän verrattuna.

Näihin kuviin olen kääntänyt latvoja hieman lämpörullilla, mikä minulle äärimmäisen laiskalle hiustenlaittajalle on ihan ok kompromissi aina silloin tällöin. Lämpörullat on nimittäin nopeaa laittaa, varsinkin kun harjoittelee muutaman kerran, eivätkä ne ainakaan kuumuudellaan vahingoita hiusta. Lyhyttä tukkaa tuntuu sitä paitsi helpommalta muotoilla kuin pidempää, varmaan keveytensä vuoksi.

Tukka ylttää hyvin ponnarille, ja mikä parasta, ponnari on vihdoin sopivan lyhyt, ettei se tanssitunnilla piruetteja pyöriessä hakkaa naamalle tai nykytanssitunnilla koko ajan jää esimerkiksi käden alle lattialla pyöriskellessä. Koko syksyn olen juuri näiden ongelmien vuoksi heittänyt hiukset lähes joka tunti sotkuiselle nutturalle harakanpesä-kasalle päälaelle, minkä luulen aiheuttaneen oman osansa katkeilleista hiuksista. Nyt ei sotkunutturoita enää vähään aikaan!

Leikkasimme aluksi noin 10 cm, sitten harjattiin ja mietiskeltiin. Todettiin, että otetaan vielä toinen kierros - vähän lyhyemmäksi. Sitten peilailin ja tutkin taas hetken. Vielä kolmas kierros - vielä pikkuisen pois, takaa vähän reilummin. Ja siinä se sitten oli: juuri sopiva pituus.

Tietysti kun pituus on juuri sopiva, se kasvaa vähän liian pitkäksi aika lyhyessä ajassa. Onneksi meillä on kuitenkin itseoppinut kotiparturi mamma, joka itseasiassa leikkasi tämänkin polkan. Ei siis ylläpitokustannuksia (paitsi ehkä välilla vessan pesua, hapankaalin hakkaamista tai muuta pientä hommaa ;)

Otimme muutama päivä ennen hiusten leikkuuta kuvia, joita en julkaissut missään mutta joiden tajusin olevan oikein oivallisia ennen-kuvia. Tässä siis muutama vertailukelpoinen ennen-jälkeen -kuva hiuksistani.

Nyt tukka näyttää mielestäni huomattavasti paksummalta.

Olin lopen kyllästynyt helposti sähköistyviin latvoihin. Nyt sähköisyysongelma pieneni huomattavasti, sillä hiukset ovat tietyllä tapaa helpommin hallittavissa, kun ne ovat lyhyemmät.

Pidän tästä pituudesta niin paljon, että luulen pitäytyväni tässä mallissa pitkän tovin :D 

Mitäs te olette mieltä tästä uudesta mallista? :)

Ei vain sanahelinää

Minun korvaani aina vähän särähtää, kun joku tokaisee, että uudenvuodenlupauksia on turha tehdä, ne eivät kuitenkaan ikinä pidä. Itse olen aina kokenut uudenvuodenlupaukset ja muunkin tulevaan vuoteen liittyvän pohtimisen inspiroivaksi ja mukavaksi, ehkä vähän jännittäväksikin. Uudenvuodenlupaukset toki voivat olla vain sanahelinää, mikäli ne ovat jotain sellaista, mihin edes itse ei usko. Parhaillaan lupaukset kuitenkin motivoivat ja auttavat jaksamaan. Pitää muistaa, että vain pienillä päätöksillä ja teoilla voi olla suuri vaikutus. Näin vuodenvaihteessa minäkin pysähdyin pohtimaan tulevaa vuotta: Millaisia mahdollisia muutoksia aion tehdä elämässäni, mitä asioita kenties jatkaa samalla tavalla kuin ennenkin..?

Koska pian alkavat kevään ylioppilaskirjoitukset ja sen jälkeisenä syksynä viimeiset jaksoni lukiossa, minulla luonnollisestikin on paljon opiskeluun liittyviä tavotteita. Olen asettanut itselleni realistiset tavoitteet yo-kirjoitusten suhteen, ja pyrin niiden saavuttamiseen.
Jos jotain olen lukion aikana oppinut, niin sen, että kaiken pohjalla opiskelussa jaksamisen suhteen on riittävä uni. Myönnän, että olen itsekin aivan liian usein ja pitkiä aikoja laiminlyönyt riittävän yöunen, mikä kyllä tuntuu jaksamisessa ja ihan mielialoissakin.

Aamuinen elämä helpottuu oikeasti ihan älyttömän paljon, kun ei ole väsynyt. Ainakin minulle uuteen päivään valmistautumisessa on erityisen tärkeää tietynlainen rauhoittuminen. Kiire saa minut helposti huonolle tuulelle. Nyt tulevaksi kevääksi otinkin tavoitteeksi, ettei yhtäkään aamupoissaoloa tai myöhästelyä tulisi, vaan ajoittaisin aamuni niin, että ehdin. Ja jotta ehtisin, jotta voisin heräillä ihan rauhassa, jotta aamurutiineille olisi aikaa ja jotta voisin rauhassa kävellä kouluun, on yksinkertaisesti mentävä nukkumaan ajoissa. Nyt lomalla olen saanut unirytmin hyvälle mallille, ja pyrin jatkamaan sitä.

Muutos, jonka päätimme vuoden vaihtumisen kunniaksi laittaa toteutukseen, oli tv:n kaapelisopimuksen irtisanominen. Nyt siis vain odotellaan, että tv pimenee. Syynä tähän päätökseen on pitkälti periaatekysymys. Emme varmasti ole ainoita, jotka ovat todenneet tv:n ohjelmavalikoiman nykyään todella huonoksi: Olipa kanava mikä tahansa, siellä todennäköisimmin pyörii jokin jo 17 kertaa uusintana tulleen sarjan tuotantokausi, huono (tai erittäin huono) elokuva tai amerikkalainen hömppäreality. Joka 15. minuutin välein tulee mainoskatko, jolloin volume pomppaa kaksinkertaiseksi. Mainokset möykkäävät ja saavat verenpaineen nousemaan alta aikayksikön. Ihan suoraan sanottuna välillä tuntuu, että katsojat täysin aliarvioidaan. On varmasti olemassa paljon hyviä dokumentteja, sarjoja ja elokuvia, mutta vaikuttaa siltä, että niitä harvoin näytetään tv:ssä, ainakaan peruskanavilla. Kaikki perheessä olimme yksimielisiä siitä, että ei enää tv:tä vuonna 2016.

Päätimme, että senkin ajan, jonka ''rentoutuisimme'' tv:tä katsellen, esimerkiksi lukisimme kirjaa. Kirjaa, jolla oikeasti on jotain antaa, joka opettaa jotain elämästä ja ajattelusta, antaa aivan konkreettista tietoa tai vie hetkeksi ihan toiseen maailmaan ja seikkailuun. Se todella rentouttaa.
On tietenkin eri asia istahtaa yhdessä tai yksin katsomaan jokin jakso tai elokuva, jota on odottanut. Tarkoitankin tässä nimeomaan sitä meille varmasti kaikille tuttua kanavalta toiselle surffailua, jonkin katsomisen arvoisen epätoivoista hakemista, mikä ainoastaan alkaa ärsyttää ja kaiken lisäksi vetää ihan väsyneeksi, vaikka tarkoitus alunperin oli rentoutua.

2016 keväällä jatkan tanssimista ja niitä tunteja, jotka minulla syksylläkin oli. Kuten syksylläkin, myös keväällä aion antaa kaikkeni tanssitunneilla (tai ehkä jopa vielä vähän enemmän kuin syksyllä...) Haluan tanssiessa oppia heittäytymään paremmin, kuuntelemaan omaa kehoa entistäkin enemmän ja tietenkin parantaa tekniikkaa.

Aion tottakai myös jatkaa myös gluteenitonta kasvisruokavaliota. Itselleni oikeanlaisen ruokavalion pikkuhiljaa vuosien varrella löydettyäni olen voinut niin hyvin, että iloitsen siitä ihan oikeasti joka päivä. Uskon, että ruokavalio heijastuu todella vahvasti koko omaan hyvinvointiin - niin fyysiseen kuin henkiseenkin.

Ekologisista ja myöskin eettisistä syistä aion tulevana vuonna vähentää maitoa ja maitotuotteitakin jossain määrin. En ole koskaan varsinaisesti juonut maitoa sellaisenaan, mutta pikkuhiljaa olen kuitenkin vähentänyt kaikenlaista muuta maidon käyttöä. Kotona on meille kaikille jo vakiutunut tavaksi tehdä esimerkiksi puurot ja munakkaat veteen. Nykyään meillä onkin käytännössä koko ajan korkeintaan yksi maitopurkki jääkaapissa, kahvimaidoksi.
Jogurttia tai rahkaa syön kuitenkin yhä, sillä minusta tuntuu, että hapatetut maitotuotteet käyvät minulle hyvin. Niistä en siis ainakaan ihan vielä mielelläni luovu, mutta ''never say never'', kuten sanotaan.

Myös ruuanlaitossa käytämme jonkin verran hapatettuja maitotuotteita, kuten tuore- ja fetajuustoa, mutta juuri viimeksi tänään kokeilimmekin jättää tuorejuuston pois kastikkeesta, johon sitä yleensä vähän laitamme. Kastikkeesta tuli todella hyvä ja pehmeä, ja vieläpä täysin vegaani. Vaikka muutokset käytännössä olisivat pieniä tai niitä toteuttaisi vain silloin tällöin, niillä on merkitystä.

Muun muassa tällaisia asioita olen tässä vuoden vaihteessa pohtinut. Toivottavasti tekin olette saaneet vaihtuvasta vuodesta ideoita, inspiraatiota ja motivaatiota jälleen aloittaa arki ja vuoden kevätpuolisko. Minä tästä lähden nyt saunaan. Sitä ennen pääsenkin jälleen yhden lupaukseni, ihon kuivaharjaamisen, pariin ;D Moikka ja mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Napakymppi kirppislöytö

Moikka ja mukavaa vuoden ensimmäistä päivää! :) Vietin uuttavuotta perheeni kanssa mummolassa. Saunoimme oikein kunnolliset uuden vuoden löylyt pihasaunassa, pelasimme korttia ja söimme hyvin. Vaikka arki ja elämä vuoden vaihtuessa useimmiten jatkuvatkin ihan samalla tavalla kuin ennen, on silti mukavaa taas aloittaa niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Joitain uuden vuoden lupauksiakin on tullut tehtyä, ja osa niistä jopa jo laitettu toteutukseen.

Tänään päätin napsaista vuoden ensimmäiset asukuvat ja samalla esitellä yhden joulukuun, tai ehkä jopa koko vuoden, parhaista kirppislöydöistä.

Löysin kirppikseltä tämän aivan ihanan repun! Hyvä kun en tasajalkaa alkanut hyppiä Kiplingin pirteän punaisen repun bongatessani, vieläpä hintaan kaksi euroa.

Olen koko syksyn vähän katsellut ja metsästellyt uutta koulureppua. Vanha, uskollinen koulureppuni on ollut menossa mukana jo kolmosluokalta saakka. Se ruskea Puman reppu selässä olen käynyt ala-asteen, yläasteen ja lukion puoleen väliin. Ei siinä mitää, reppu on yhä edelleen käyttökunnossa, mutta ehkä on ihan ok, jos alkaa jo vähäsen kaivata vaihtelua :D Olen jo pitkän aikaa katsellut netistä Kiplingin reppuja, ja tämä löytö oli kuin kohtalon sanelema.

Asun paita on muistaakseni siskoni Veeran tekemä kirppislöytö, ja kuvassa näkyvän Thomas Sabon rannekorun olen saanut syntymäpäivälahjaksi ystävältäni Isabellalta.

Kipling on minulle entuudestaan tuttu ja tietyllä tapaa läheinen merkki. Ensimmäinen reppuni, jonka sain esikouluun mennessäni, oli Kiplingin harmaa pikkureppu. Silloin viisivuotiaaseen Lempiin tietenkin vetosi eniten Kiplingin tuotemerkki, repussa roikkuva apinamaskotti. Nykyään, 18-vuotiaaseen Lempiin, vetoaa puolestaan reppujen hyvä laatu sekä suhteellisen pelkistetty ja käytännöllinen tyyli. 

Kiplingin tuotteissa myös väriyhdistelmät ja sävyt ovat just eikä melkein. Esimerkiksi tämän repun punaisen sävy on mielestäni tosi kaunis, ei liian pinkki, liian oranssi tai liian joulunpunainen.

Tämä uudessa repussani roikkuva apina on niin ikään kirppislöytö, mutta löysin sen eri kirppikseltä jo vähän aiemmin. Ajattelin ottaa sen avaimenperäksi, mutta nythän se pääsikin juuri oikeaan, alkuperäiseen tarkoitukseensa. 

Caterpillar-kengät ostin toissasyksynä, ja siitä saakka ne ovat palvelleet hyvin. Kengät ovat hyvät jalassa ja ne ovat pysyneet hyvin muodossaan, vaikka niillä on kävelty jo reilu vuosi niin talvipakkasilla, kuin kevään ja syksyn kuraisilla teilläkin. Kenkien nupukkipinta on pysynyt hyvässä kunnossa muutamia vähäisiä hankaumia lukuunottamatta. Nekin varmaan saisi pienellä huollolla siistittyä.

Uusi reppu selässä kohti kevätlukukautta, kevään ylioppilaskirjoituksia ja tulevaa kesää!