Ei vain sanahelinää

Minun korvaani aina vähän särähtää, kun joku tokaisee, että uudenvuodenlupauksia on turha tehdä, ne eivät kuitenkaan ikinä pidä. Itse olen aina kokenut uudenvuodenlupaukset ja muunkin tulevaan vuoteen liittyvän pohtimisen inspiroivaksi ja mukavaksi, ehkä vähän jännittäväksikin. Uudenvuodenlupaukset toki voivat olla vain sanahelinää, mikäli ne ovat jotain sellaista, mihin edes itse ei usko. Parhaillaan lupaukset kuitenkin motivoivat ja auttavat jaksamaan. Pitää muistaa, että vain pienillä päätöksillä ja teoilla voi olla suuri vaikutus. Näin vuodenvaihteessa minäkin pysähdyin pohtimaan tulevaa vuotta: Millaisia mahdollisia muutoksia aion tehdä elämässäni, mitä asioita kenties jatkaa samalla tavalla kuin ennenkin..?

Koska pian alkavat kevään ylioppilaskirjoitukset ja sen jälkeisenä syksynä viimeiset jaksoni lukiossa, minulla luonnollisestikin on paljon opiskeluun liittyviä tavotteita. Olen asettanut itselleni realistiset tavoitteet yo-kirjoitusten suhteen, ja pyrin niiden saavuttamiseen.
Jos jotain olen lukion aikana oppinut, niin sen, että kaiken pohjalla opiskelussa jaksamisen suhteen on riittävä uni. Myönnän, että olen itsekin aivan liian usein ja pitkiä aikoja laiminlyönyt riittävän yöunen, mikä kyllä tuntuu jaksamisessa ja ihan mielialoissakin.

Aamuinen elämä helpottuu oikeasti ihan älyttömän paljon, kun ei ole väsynyt. Ainakin minulle uuteen päivään valmistautumisessa on erityisen tärkeää tietynlainen rauhoittuminen. Kiire saa minut helposti huonolle tuulelle. Nyt tulevaksi kevääksi otinkin tavoitteeksi, ettei yhtäkään aamupoissaoloa tai myöhästelyä tulisi, vaan ajoittaisin aamuni niin, että ehdin. Ja jotta ehtisin, jotta voisin heräillä ihan rauhassa, jotta aamurutiineille olisi aikaa ja jotta voisin rauhassa kävellä kouluun, on yksinkertaisesti mentävä nukkumaan ajoissa. Nyt lomalla olen saanut unirytmin hyvälle mallille, ja pyrin jatkamaan sitä.

Muutos, jonka päätimme vuoden vaihtumisen kunniaksi laittaa toteutukseen, oli tv:n kaapelisopimuksen irtisanominen. Nyt siis vain odotellaan, että tv pimenee. Syynä tähän päätökseen on pitkälti periaatekysymys. Emme varmasti ole ainoita, jotka ovat todenneet tv:n ohjelmavalikoiman nykyään todella huonoksi: Olipa kanava mikä tahansa, siellä todennäköisimmin pyörii jokin jo 17 kertaa uusintana tulleen sarjan tuotantokausi, huono (tai erittäin huono) elokuva tai amerikkalainen hömppäreality. Joka 15. minuutin välein tulee mainoskatko, jolloin volume pomppaa kaksinkertaiseksi. Mainokset möykkäävät ja saavat verenpaineen nousemaan alta aikayksikön. Ihan suoraan sanottuna välillä tuntuu, että katsojat täysin aliarvioidaan. On varmasti olemassa paljon hyviä dokumentteja, sarjoja ja elokuvia, mutta vaikuttaa siltä, että niitä harvoin näytetään tv:ssä, ainakaan peruskanavilla. Kaikki perheessä olimme yksimielisiä siitä, että ei enää tv:tä vuonna 2016.

Päätimme, että senkin ajan, jonka ''rentoutuisimme'' tv:tä katsellen, esimerkiksi lukisimme kirjaa. Kirjaa, jolla oikeasti on jotain antaa, joka opettaa jotain elämästä ja ajattelusta, antaa aivan konkreettista tietoa tai vie hetkeksi ihan toiseen maailmaan ja seikkailuun. Se todella rentouttaa.
On tietenkin eri asia istahtaa yhdessä tai yksin katsomaan jokin jakso tai elokuva, jota on odottanut. Tarkoitankin tässä nimeomaan sitä meille varmasti kaikille tuttua kanavalta toiselle surffailua, jonkin katsomisen arvoisen epätoivoista hakemista, mikä ainoastaan alkaa ärsyttää ja kaiken lisäksi vetää ihan väsyneeksi, vaikka tarkoitus alunperin oli rentoutua.

2016 keväällä jatkan tanssimista ja niitä tunteja, jotka minulla syksylläkin oli. Kuten syksylläkin, myös keväällä aion antaa kaikkeni tanssitunneilla (tai ehkä jopa vielä vähän enemmän kuin syksyllä...) Haluan tanssiessa oppia heittäytymään paremmin, kuuntelemaan omaa kehoa entistäkin enemmän ja tietenkin parantaa tekniikkaa.

Aion tottakai myös jatkaa myös gluteenitonta kasvisruokavaliota. Itselleni oikeanlaisen ruokavalion pikkuhiljaa vuosien varrella löydettyäni olen voinut niin hyvin, että iloitsen siitä ihan oikeasti joka päivä. Uskon, että ruokavalio heijastuu todella vahvasti koko omaan hyvinvointiin - niin fyysiseen kuin henkiseenkin.

Ekologisista ja myöskin eettisistä syistä aion tulevana vuonna vähentää maitoa ja maitotuotteitakin jossain määrin. En ole koskaan varsinaisesti juonut maitoa sellaisenaan, mutta pikkuhiljaa olen kuitenkin vähentänyt kaikenlaista muuta maidon käyttöä. Kotona on meille kaikille jo vakiutunut tavaksi tehdä esimerkiksi puurot ja munakkaat veteen. Nykyään meillä onkin käytännössä koko ajan korkeintaan yksi maitopurkki jääkaapissa, kahvimaidoksi.
Jogurttia tai rahkaa syön kuitenkin yhä, sillä minusta tuntuu, että hapatetut maitotuotteet käyvät minulle hyvin. Niistä en siis ainakaan ihan vielä mielelläni luovu, mutta ''never say never'', kuten sanotaan.

Myös ruuanlaitossa käytämme jonkin verran hapatettuja maitotuotteita, kuten tuore- ja fetajuustoa, mutta juuri viimeksi tänään kokeilimmekin jättää tuorejuuston pois kastikkeesta, johon sitä yleensä vähän laitamme. Kastikkeesta tuli todella hyvä ja pehmeä, ja vieläpä täysin vegaani. Vaikka muutokset käytännössä olisivat pieniä tai niitä toteuttaisi vain silloin tällöin, niillä on merkitystä.

Muun muassa tällaisia asioita olen tässä vuoden vaihteessa pohtinut. Toivottavasti tekin olette saaneet vaihtuvasta vuodesta ideoita, inspiraatiota ja motivaatiota jälleen aloittaa arki ja vuoden kevätpuolisko. Minä tästä lähden nyt saunaan. Sitä ennen pääsenkin jälleen yhden lupaukseni, ihon kuivaharjaamisen, pariin ;D Moikka ja mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!