tiistai 16. helmikuuta 2016

Kun yo-kokeessa ei pysty antamaan parastaan


Kevään ylioppilaskirjoitusten ensimmäisen koitos on osaltani ohitse. Takana on nimittäin äidinkielen yo-kokeen ykkösosa, tekstitaidon koe. Jo ensi viikon alussa saamme opettajaltamme alustavat tulokset pistemääristä. Tiedostan, että minulla on tapana arvioida omaa osamistani ennemmin alas- kuin ylöspäin, mutta tällä kertaa tiedän, etten voi edes odottaa tulosta, johon olisin tyytyväinen. Miten tässä näin kävi?


Preliminäärikokeena, eli tekstitaidon kokeen ''kenraaliharjoituksena'', teimme viime syksyn ylioppilaskokeesta kaksi tehtävää. Tehtävät arvioidaan asteikolla 0-6 pistettä. Sain pisteet 5 ja 6, mistä olin älyttömän tyytyväinen ja jotka rohkaisivat paljon tulevaan tekstitaidon kokeeseen. Varsinaista tekstitaidon koetta edeltävänä yönä nukuin äärimmäisen levollisesti ja minulla oli hyvä fiilis kokeeseen mennessä. Kun sain paperin käteeni, alkoi kuitenkin vähän tuskastuttaa. Hengitin syvään ja aloitin itselleni helpoimmasta tehtävästä, johon käytin aikaa noin pari tuntia. Kun aloin tutkia muita tehtäviä seuraavaa aloittaakseni, alkoi niin sanotusti alamäki. Luin aineistot silmäillen, sillä en malttanut tai pystynyt lukemaan niitä rauhallisesti läpi. Aloitin tekemään tehtävää, sitten vaihdoin toiseen.. Aikaa kului tosi paljon vain sähläämiseen ja lievään panikointiin, mitä olin jo etukäteen kaikkein eniten pelännyt. Tehtävänannot eivät vaan oikein aunneet minulle ja aineistot tuntuivat hankalilta. Aika kului hirveän nopeasti. Pidin yhden vessatauon, mutta muuten en irrottanut katsettani paperista hetkeksikään koko kuuden tunnin aikana. Jäin jatkuvasti jumiin aivan turhiin yksityiskohtiin, ja pää tuntui vaan lyövän tyhjää. Lopulta, kun kello löi kolme, olin tehnyt kaksi tehtävää, joista toisen pelkään menneen vähän tehvänannon ohi, mikä siis voi pahimmassa tapauksessa olla automaattisesti pyöreä nolla pisteytyksessä. Kolmatta tehtävää ehdin hätäisesti aloittaa kokeen viimeisellä puolituntisella, ja sain siihen kaksi kappaletta, kun tekstaidon vastauksen vähimmäiskappalemäärä on neljä.


Tässä tekstitaidon kokeessa kaikki vaan jollain tapaa tuntui levähtävän käsiin, minkä luulen olevan pitkälti seurausta omista, itse itselleni luomista suorituspaineista. Äidinkieli on aina ollut minulle yksi vahvimpia aineita koulussa. Minulla on korkeat tavoitteet äidinkielen suhteen ja olen aina kokenut olevani hyvä myös tekstitaidossa. Se, että nyt pitää onnistua, hallitsi alitajunnassa ihan liikaa koetilanteessa.

Kirjoitin syksyllä kemian, johon olin valmistautunut aika kehnosti. Viimeiset kurssikirjat olin jättänyt kokonaan käymättä, ja ja jo kirjoituksiin mennessä ajattelin ja tiesin, että tulen myöhemmin uusimaan joka tapauksessa. Kirjoituksissa tutkin tehtäviä rauhassa, tein itselleni helpoimmat, join paljon vettä ja pidin useita pieniä ruokataukoja. Olin täysin rentoutunut, sillä tiesin, että nyt ei ole mitään paineita, koska uusin kuitenkin tämän myöhemmin. Kun sain tulokset, olin ihan ymmälläni, pisteet jäivät yhden päähän E:stä! En olisi koskaan uskonut saavani niin hyviä pisteitä siitä kemian kokeesta. Uskon, että rauhallisuudellani kokeessa oli valtava vaikutus siihen, miten koe meni. Sain itsestäni kaiken irti, kun minulla ei ollut minkäänlaisia suorituspaineita. 

Tässä mielestäni näkyykin yo-kokeiden ristiriita taidon mittareina. Loppujen lopuksi yo-kokeet mittaavat mielestäni aika pitkälti sitä, kuka osaa hallita koetilanteen ja järkevän ajankäytön. Vaikka osaamista löytyisi, voi olla, että koetilanne on vain liikaa ja osaaminen jää ahdistuksen tai paniikin varjoon. Enkä puhu nyt vain omasta puolestani, vaan ihan yleisestikin. Vaikka minussa on vähän sellaista panikoijan piirrettä koetilanteissa, ei tämä minun kohdallani varmasti ole mistään pahimmasta päästä. Voin kuvitella, miten kurja koetilanne voi sellaiselle olla, joka oikeasti ahdistuu valtavasti vain itse tilanteen ja sellaisen ''näytä nyt kaikki mitä osaat'' -asetelman vuoksi. 


Perjantai kieltämättä meni aika lailla pilalle, ja viimeistään kotona oli pieni itku herkässä. Viikonloppuna kuitenkin tajusin, että asiaa on ihan turha tässä vaiheessa enää murehtia ja pohtia. Ensi syksynä on myös mahdollisuus uusia koko yo-koe. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta tavallaan tuntuu, että lukion aikana tehty työ äidinkielen osalta menee ikään kuin hukkaan, kun epäonnistuu yo-kokeessa. Tottahan se periaatteessa on, ainakin kouluun hakiessa lähtöpisteiden kannalta. Kukaan ei kysy tai ole kiinnostunut äidinkielen kurssinumeroista, päättöarvosanasta tai hyvin menneestä preliminäärikokeesta. Yo-kokeen arvosana on se, mikä ratkaisee ja etenkin äidinkielellä on paljon painoarvoa, olipa kyseessä mikä korkeakoulu tahansa.


Mielestäni äidinkielen taidon mittaaminen ylipäätänsä, etenkin tekstitaidon osalta, on äärimmäisen suppeaa. Valittavia tehtäviä on vähän (viidestä valitaan kolme), ja usein niistä valtaosa on ikään kuin samaa teemaa, missä mielestäni on hieman epäreiluuden makua. Tänä vuonna kokeen kahdessa aineistoista, (novelli sekä Mannerheimin päiväkäsky) oli sotateema, jonka en tunne olevani itseäni kovin lähellä, vaikka Tuntematon sotilas on tuttu kirja ja monia sota-ajasta kertovia elokuviakin tullut katsottua. Lisäksi tekstitaidon kokeissa minua on aina ärsyttänyt tehtävänantojen epäselkeys. Tuntuu, että kysymyksen asettelu on usein sellaista sanoilla kikkailua, jolla kuin tarkoituksella pyritään hämäämään vastaaja ''väärille raiteille''. Vaikka vastaus olisi havaintoineen miten hyvä ja eheä tahansa, väärästä näkökulmasta sakotetaan armottomasti - nolla pistettä.

Ymmärrän sen, että on oltava jokin valtakunnallisesti yhteinen arviointikriteeri, mihin esimerkiksi päättötodistus ei käy, sillä eri kouluissa ja eri opettajilla on erilaiset arviointikriteerit. Mielestäni yo-kirjoitukset kuitenkin alkavat olla vähän vanhanaikainen osaamisen mittari. Nähtäväksi jää, muuttuuko tai uudistuuko se tulevaisuudessa jollain tapaa, sillä se mielestäni olisi ihan tarpeen.

20 kommenttia:

  1. Voin niin samaistua näihin sun tunnelmiin tuon tekstitaidon osalta! Mun mielestä tää koe oli aika vaikea, ja tehtävätyypit todella erilaisia kuin edellisten vuosien kokeet ja olin siihen kokonaisuudessan pettynyt! Me tehtiin prelinä ihan äikän valtakunnallinen preli, joka multa meni tosi hyvin ja ne tehtävät oli myös hyviä. Tämä varsinainen yo-koe herätti koko meidän ryhmässä tosi ristiriitaisia tuntemuksia ja kaikkien mielestä koe oli vähintäänkin outo.

    Oon sun kanssa ihan samaa mieltä yo-kirjoitusten asettamista paineista. Voidaanko muka monen vuoden opiskelujen aikana kertyneitä tietoja mitata yhdellä kuuden tunnin mittaisella kokeella? Ja entäs sitten, jos ei vaan satu hyvät tehtävät kohdalle, mutta tietää että olisi pystynyt paljon parempaan vähän erityyppisillä kysymyksillä? Yo-kokeet aiheuttaa ihan valtavasti stressiä ja päänvaivaa kaikille abeille, eikä se, että pisteitä vertaillaan toisiinsa hirveesti auta tilannetta. Kun haluaisi kannustaa kavereita ja olla ylpeä heidän saavutuksistaan, on silti aina takaraivossa ajatus siitä, että muiden hyvät arvosanat on itseltä pois.

    Tsemppiä sulle Lempi vielä tuleviin kirjoituksiin! Mulla itselläni on vielä edessä enkun kirjallinen, esseekoe, kemia, fysiikka ja pitkä matikka. Eli aika rankka kevät tulossa, mutta sen jälkeen jään pitämään hyvin ansaittua välivuotta! Älä ota liikaa stressiä vaan luota ittees, niin kaikki menee hyvin. Ja vaikka epäonnistuu, niin maailma ei kaadu siihen ja aina voi yrittää uudestaan! Ja nauti penkkaripäivästä, mä itse ainakin odotan sitä jo ihan innolla! ;-)

    VastaaPoista
  2. Yo-kokeessa on nimenomaan se huono juttu, että ne mittaa sen osaamisen tason joka sulla on just sen kuuden tunnin aikana ja just niissä tietyissä tehtävissä. Kaikilla on huonoja päiviä, ja jos se sattuu just tuolle päivälle niin sit se on siinä :S

    VastaaPoista
  3. Äh, mä niiiin tiedän, miltä tuollainen tuntuu! Itse kirjoitin äikän kaksi vuotta sitten, jolloin se tekstitaidon koe oli todella kummallinen. Opettaja arvosteli tekstitaitoni pistein 4, 5 ja 6, esseestä taas sain 50, eli tuloksen piti olla oman tasoni mukaisesti aivan selkeä laudatur. Lautakunnassa tekstitaitojen pisteet kuitenkin tippuivat kaikki yhdellä, eli niistä tulikin 3, 4 ja 5, jolloin kokonaispistemäärä putosi yhdeksällä ja jäin pisteen päähän laudaturista. En ollut koskaan aiemmin saanut tekstitaidosta vain kolmea pistettä, joten silloin se tuntui pienimuotoiselta maailmanlopulta.

    Hain opiskelemaan yliopistoon alalle, jonne papereista ei ollut hyötyä, elleivät ne olleet ihan huiput. Oma EEEEMM-rivi oli siis aivan turha, mutta onnistuin pääsykokeessa ja pääsin sisään. Edelleen tuo äikän "vain eximia" vähän ärsyttää, mutta loppujen lopuksi sillä ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta tulevaisuuteeni.

    Pettymyksiä tulee, kun aina ei voi onnistua. Toivottavasti muut kokeesi kuitenkin sujuvat, tsemppiä niihin!

    VastaaPoista
  4. Sama olo oli mullakin tuolla tekstitaidon kokeessa. Ehdin tehdä kolme vastausta, mutta tuskin tarpeeksi hyvin, vaikka kursseilla olen saanut hyviä pisteitä tekstitaidosta. Kysymykset oli ärsyttäviä, jotenkin epäselviä :s On tuuristakin kiinni, että miten kirjoitukset menee, tänä vuonna sattui tuollainen koe. Mutta sitä ei tosiaan kannata murehtia. Voithan käydä uusimassa jos siltä tuntuu :)Mun uusinta kerta meni tässä :D harmi kun sattui tuollainen koe mutta ei voi mitään.En tiedä vielä miten meni kun ope ei ole tarkistanut vielä. Onnea tuleviin kokeisiin! Pidän blogistasi ^^

    VastaaPoista
  5. mä olen kans sellainen että luon itselleni järkyttäviä suorituspaineita ja paineen alla työskentely joko tuottaa järkyttävän huonon lopputuloksen tai erittäin hyvän. äidinkieli on etenkin sellainen aine josta ei tule yhtään mitään kun pitäisi pienessä ajassa tehdä arviointikelpoinen tuotos - siksi stressaan sitä ehkä kaikista eniten ensi vuoden kirjoituksissa. yhtäkin äikän kurssikoetta olen tehnyt parhaimmillani yli tunnin yli koeajan. toisekseen kun en salli itselleni epäonnistumista eikä salli mun lähipiirikään. aina pitäisi olla paras ja kaikessa hyvä koska oletus on että onnistun kuitenkin.

    tsemppiä sulle muihin ylioppilaskokeisiin ja hauskoja penkkareita!

    VastaaPoista
  6. Hyvä Lempi! Niin hyviä ja viisaita ajatuksia! <3
    Olen itsekin miettinyt, ovatko YO-kokeet enää järkevä ratkaisu.. Nimenomaan NIIN vanhanaikaista... Minustakin koko homma "menee hukkaan" tai ainakin tuntuu siltä, jos ei YO-koe onnistu, koska eihän siitä näe todellista osaamista. Vain sen hetkinen ja siinä (jännittävässä!!) tilanteessa mieleen tulleet asiat.
    Tsemppiä sinulle tuleviin kokeisiin <3 :-) !

    VastaaPoista
  7. Ja piti vielä sanomani, että olipa HYVÄ JA MIELENKIINTOINEN sekä realistinen postaus. Tykkään niin sun tyylistä! :-)

    VastaaPoista
  8. Voi mä muistan niin vuoden takaa tuon saman ahdistuksen yo-kokeissa varsinkin äidinkielen kohdalla. Mua ahdisti eniten juuri se kuinka paljon noille kuuden tunnin sessioille pistettiin painoarvoa kouluihin hakiessa. Tämäkin ahdistus kuitenkin osoittautui aika turhaksi.

    Mä kirjoitin äikästä M:n ja mun huonoin kirjoitusarvosana taisi olla A. Olin tosi maassa, varsinkin tuon äikän suhteen. Se lähti ytl:n muutamaa pistettä vajaa ällänä ja tuli takaisin M:nä roikkuen melkein C:n ja M:n rajallalla. Se oli iso pudotus jo pelkästään mun itsetunnolle kirjoittajana. Enkä ole todellakaan ainoa, jolle on käynyt näin. Pääsin silti opiskelemaan haluamaani alaa toisella yrittämällä. Eikä ensimmäinenkään yritys edes kaatunut äikän yo-pisteisiin vaan pääsykokeen ensimmäiseen osioon. Myös yksi mun ystävä kirjoitti äikästä C:n ja pääsi silti ekalla yliopistoon opiskelemaan erityisopettajaksi, johon luulisi äidinkielellä olevan aika isokin painoarvo.

    Pahinta, mitä äikän yo-tulos voi sulle tehdä, on lannistaa. Mä luulin pitkään, että oonkin tosi huono kirjoittamaan ja etten oikeasti osaa yhtään mitään, kun en oikein ikinä edes ymmärtänyt, mitä sillä tekstitaidolla oikein haetaan. Siksi hämmästyinkin kovasti korkeakouluopintojen alussa, kun sain tutor-opelta ja kirjoitusviestinnän opettajalta hyvää palautetta esseistäni. Jotenkin mä luotan enemmän heidän arvioon kuin ytl:n jonoon laittamiseen.

    VastaaPoista
  9. Tsemppiä, älä anna periksi :)

    VastaaPoista
  10. Voi, tutulta kuulostaa. Itse olin sairaana tekstitaidon kokeessa. Äidinkielen yo koe lähti kokonaisuudessaan L:nä, mutta palasi takaisin E:nä. Koska syytän tästä sairastumistani, niin aina jonkun kysyessä vastaan, että "sain MELKEIN ällän" :D

    VastaaPoista
  11. Olen samaa mieltä. Minullakin tekstitaito meni erittäin huonosti, vaikka olen saanut hyviä arvosanoja kursseilla tehdyistä tekstitaidontehtävistä. Tämän kevään tehtävät olivat epäselvät ja liian yksipuoliset. Toivotaan, että mahdollisimman monella olisi mennyt huonommin, niin ehkä pisterajat voisivat hieman edes laskea.

    VastaaPoista
  12. Ikinä ei sais mennä yo-kokeeseen fiiliksellä "uusin tän kumminkin". Tämä vain tuosta kemian kokeeseen valmistautumisesta. Nimittäin ensikerralla on uusi koe ja pahimmassa tapauksessa paljon vaikeampi. Läpi mennyttä koettahan ei voi kuin kerran korottaa, joten valmistaudu äikän korottamiseen sitten täysillä. Harjoittele kirjoittamista teorian sijaan, sitä tarvitset kuitenkin paljon enemmän. Olit onnekas kemian suhteen, sillä sait puutteellisesta valmistautumisesta huolimatta todella hyvän arvosanan. Toivotaan nyt että äikkäkin meni paremmin kuin odotit, mutta muista, että se on yliopisto-opinnoissa usein se painavin arvosana. Toivottavasti petraat ihan tosissaan muiden aineiden kirjoituksiin. Uusiminen on todella raskasta ja uuvuttavaa touhua ja ilman todella kovaa motivaatiota siitä ei useinkaan tule mitään. Ja tämän sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä, enkä edes pelkästään omani vaan todella monen tuttuni. Jos teet nyt työsi (kirjoitukset) kunnolla, voit sitten aikanaan keskittyä pääsykokeisiin täysin ja mahdollisesti päästä jopa ensimmäisellä hakukerralla sisään. Muista harjoitella kirjoittamista ja tehtävien tekoa. Tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
  13. Yo-kirjoituksilla on mielestäni todella tärkeä tehtävä koska ne pienentävät koulujen välisiä kuiluja. Täytyyhän olla olemassa jonkinlainen vertailukelpoinen tulos jotta kouluihin hakevat ovat jollain tapaa samalla viivalla.
    Toki stressi ja suorituspaineet vaikuttavat kaikkiin eritavoin mutta jos henkilö työskentelee jossain tärkeässä tehtävässä voi paineet olla huonattavasti suuremmat ja henkilön vastuulla voi olla vaikka koko Suomi. Mitä hyötyä osaamisesta on jos sitä ei osaa hyödyntää paineen alaisena?
    Vaikka kirjoitukset tuntuvat nyt todella suurelta asialta, ei enää kouluun pääsemisen jälkeen arvosanoilla ole mitän merkitystä. Aina voi kokeilla uudestaan ja pääsykokeillakin on merkitystä.

    Ja kaikki eivät voi saada älliä. Sehän on selvää on toooooosi paljon oppilaita jotka saavat aata ja beetä. Osa saa jopa iin oman äidinkielensä kirjoituksista! Onko tilanne oikeasti aivan niin paha?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta eri kouluissa opetus on hyvin erilaista. Jossain voi olla todella ammattitaidotonta opetusta tai esimerkiksi jatkuvasti vaihtuvia sijaisia.. Että ne pienentää niitä kuiluja pelkästään teorian tasolla, kaikille ei voi tulla samanlaista pohjaa.

      Nimenomaanhan pääsykokeiden suhteen kaikki hakevat on samalla viivalla, sama aineisto ja sama aika lukea se.

      Poista
  14. Mulla kävi äikän ylppäreissä aika samalla tavalla. Tai siis alisuoriuduin kyllä, mutta eri tavalla kuin etukäteen arvelin. Mulla nimittäin menikin tekstitaidot paremmin kuin ehkä ikinä ennen sitä. Luulen että se johtui siitä jännityksestä, koska teksti ei ns. luistanut samalla tavalla kuin normaalisti, ja siitä taisi tulla enemmän sellaista tekstitaitokirjoituksiin sopivaa settiä. Yleensä mun tekstitaidonkin kirjoituksista tuli helposti aika kaunokirjallisia, niin tässä kävikin sitten toistepäin. Sain niin hyvät pisteet, että laskin että jos saan esseestä edes normaalit ok pisteet (40-45p), saisin heittämällä ällän.

    Mutta sitten tuli sen esseen vuoro. Ja se meni kaikkea muuta kuin hyvin. Mikään aihe ei tuntunut sopivalta, ja kun lopulta aloin kirjoittamaan jostain, siitä ei meinannut tulla yhtään mitään. Loppusuoralla tajusin että olisi pitänyt ottaa toinen aihe, mutta vaihtaminen oli siinä vaiheessa jo myöhäistä. Ja niinhän siinä sitten kävi kuten siinä kokeen aikana jo tajusin, että sain esseestä huonommat pisteet kuin ikinä siihen asti koko lukion aikana. Jopa semmonen "tavallista heikompi suoritus" 40p olis riittänyt ällään. Ja se harmittaa ihan vietävästi.

    Meinasin mennä seuraavana syksynä korottamaan sitä numeroa, mutta pääsin tavoittelemaani opiskelupaikkaan enkä sitten fuksivuoden tiimellyksessä halunnut/ehtinyt enää lähteä istumaan yo-kokeisiin. Ja silti se on jäänyt kaivelemaan, kun äikkä oli mun vahvimpia aineita ja tulos oli "vain" E...

    Ehkä se korpeaa näin paljon myös sen takia, että toisin kuin itelläni, mun poikaystävällä sen sijaan kävi tosi hyvä tuuri niiden esseeaiheiden kanssa. Oli tyyliin joku "helikopteriaihe", josta hän oli sattumalta vastikää juuri lukemaan jostain. Ja siinä missä mä tykkäsin äikästä ja tähtäsin ällään, hän oli ennen kokeitta haaveillut ääneen että "voi kumpa saisin äikästä ees C:n" – yksi heikoimmista aineistaan kun oli. Ja räväyttipä sitten myös E:n! Toki oon iloinen toisen puolesta, mutta aaarrgh. :D

    Tästä on nyt jo kolmisen vuotta aikaa, että pitäis varmaan pikkuhiljaa päästä jo yli. :D

    VastaaPoista
  15. Jospa yo-kirjoitusten tarkoitus tosiaan onkin olla tällaiset? Siis sellaiset, ettei mitata pelkkää osaamista sinänsä vaan myös esim. stressinsietokyky ja paineenhallintakyky ovat myös niitä ominaisuuksia, joita halutaan mitata.

    Jos sitten huomaa kirjoituksissa omat ominaisuutensa sellaisiksi, ettei pysty paineen alla ja/tai erityisen stressaavissa tilanteissa ottamaan parasta osaamistaan käyttöön, niin voi ehkä itsekin tehdä siitä omat johtopäätöksensä. Että hankkiutuu sitten vaikka jollekin sellaiselle alalle, missä saa (ainakin oletusarvoisesti) työskennellä suht paineettomissa olosuhteissa. Koska eihän sitä parasta osaamistaan saa kenties koskaan työssä käyttöönsä, jos työolosuhteissa on jo lähtökohtaisesti odotettavissa paljon stressaavia juttuja ja itse menee siitä lukkoon.

    Toki ihminen voi muuttua ja muuttuukin elämän aikana ja omaa stressinhallintaa voi myös tietoisesti parantaa. Tsemppiä!!

    VastaaPoista
  16. Mulla oli samat fiilikset YO-kokeen jälkeen. Sain prelistä pisteet 5,5 ja kotikokeesta 6. YO-kokeessa menin kuitenkin paniikkiin, kun en löytänyt sitä helppoa tehtävää mistä aloittaa. Aloin ylianalysoimaan kysymyksiä ja hämäännyin kysymysten asettelusta. En uskaltanut ottaa riskejä ja kirjoitin vain asioita mitkä tiesin 100% varmasti. Sinänsä hyvä, mutta vastauksista tuli suppeita ja kappalejaoista epäselviä. Kirjoitin huonoimmat tekstini ikinä ja hyvänvastauksenpiirteet tsekattuani on mulle tulossa todennäköisesti yksi pyöreä nolla, yksi ykkönen ja yksi kolmonen. Äidinkielen tavoite oli mulla E, joka tulee putoamaan monta arvosanaa. Lisäksi tämä loi järjettömät paineet essee-kokeeseen, jossa olisi nyt pakko onnistua. Harmittaa todella paljon ja itku oli kieltämättä herkässä kokeen jälkeen. Nyt vaan odotetaan ja pelätään pahinta. Tsemppiä!!

    VastaaPoista
  17. Mitkä tehtävät niisttä teit? Voin niin samaistua, tehtävänannot oli tosi epäselkeitä. Katsotaan sitten kun saan alustavat pisteet että miten kävi :/

    VastaaPoista
  18. Ymmärrän hyvinkin tuon pettymyksen ja miten tärkeältä se siinä hetkessä tuntuu, kun on yrittänyt tehdä parhaansa. Yo-koe on kuitenkin vain sen päivän, sen hetkisen olotilan tuotos. Kuten kaikki muutkin koetilanteet, aina ei vain ole paras päivä laittaa parastaan, jonka vuoksi kaikenlaiset kokeet ovat vähän surkeita mittaamaan osaamista. Toisaalta kuten muutkin ovat maininneet, että usein elämässä on osattava hyödyntää tietoa paineenalaisena, on koetilanne hyvää harjoitusta sellaisia tilanteita varten. Mutta onhan se kieltämättä aika vanhanaikaista, että juuri nämä kuuden tunnin mittaiset koesessiot merkitsevät niin paljon, eikö osaamista voitaisi jotenkin seurata koko lukion ajan ja nähdä miten tiedot ja taidot karttuvat..

    Minäkin olen päässyt opiskelemaan erityisopettajaksi. Ensimmäisellä en päässyt hakuvaiheen kakkosvaiheeseen, koska kirjallisessa kokeessa pisteitä oli 0,25 liian vähän. Mutta sitten vain töihin vuodeksi ja seuraavana keväänä uusi yritys, jolloin pääsin kakkosvaiheeseen nipin napin, tällä kertaaa pisteitä oli juuri alimmasta rajasta 0,25 enemmän, huh! Soveltuvuuskokeesta sitten pärähtikin melkein täydet pisteet joka osa-alueesta. Yo-todistuksellani ei ollut mitään merkitystä kouluun haussa, vaan ainoastaan pääsykoe merkkasi. Joskus mietin kävinkö lukion ihan turhaan, mutta sitten olen järkeillyt, että eihän se ollut vain pääsykokeita varten. Siellä sain yleissivistävän pohjan, josta oli hyvä ponnistaa yliopistomaailmaan.

    Tsemppiä luku-urakkaan ja toivottavasti löydät sinulle sopivia vinkkejä, joilla voit helpottaa koetilanteessa syntyvää ahdistusta ja paineita! Ja muista olla armollinen itselle:)

    -Riia

    VastaaPoista
  19. Omista kirjoituksista on jo pari vuotta aikaa mutta tää postaus herätti kyllä niin tuttuja tunteita! Kirjoitin kuusi ainetta, joista kaikki menivät hyvin, mutta pettymyksiä sain silti kokea. Ekana kirjoitin yhteiskuntaopin reaalin. Olin lukenut kuin hullu, enemmän kun yksikään muu meidän ryhmästä. Edellispäivänä oikein väsyttämällä väsytin itseäni, mutta silti nukuin onnettoman huonosti ja menin kokeeseen jollain 5 tunnin levottomilla unilla. Paineet oli kovat, mutta sain ihan hyvin ja ajallaan vastattua. Ajattelin, että lukumäärään nähden tuloksen on ihan pakko tulla vähintään E. Se oli hirveä tunne kun alustavista tulikin tulokseksi ''vain'' M (joka jäi ihan viralliseksikin tulokseksi)... Sen lisäks, että olin järkyttynyt ja pettynyt itseeni, pahensi tunnetta se kun useempikin sai saman tuloksen puolet vähemmällä työmäärällä ja sitten he vähän kummastelivat, että eikös sun ois pitäny se ällä kirjoittaa.
    Niinpä... Nyt jälkiviisaana voin todeta että vika oli just siinä jännityksessä ja älyttömissä paineissa, sekä alun alkaen huonossa lukutekniikassa. Äikän kans kävi vähän samoin kun siitäkin odotin vähintään eximiaa, mutta M tuli. Essee oli omasta mielestä ihan floppi ja tekstitaidon vastaukset muka hyvin onnistuneita, mutta lautakunnan mielestä olikin toisin päin :D Nyt oon kyllä päässy jo yli harmituksesta, ja eipä nuo yliopistoon pääsyä hidastaneet kun kokonaisuudessaanhan ja objektiivisesti arvioituna mulla meni tosi hyvin.

    VastaaPoista